Tämä ei kuitenkaan vapauta ketään siitä että on elettävä ihmisiksi.
Siinä on kilvottelulle pohjaa kylliksi.
Minusta kilvoittelun pohja ei voi se, "että on elettävä ihmisiksi" jossain helvetinpelossa. Mun mielestä kilvoittelusta tulee fundamentalismia tai jotain lakihenkistä suorittamista, jos homma ei perustu siihen, että Jumala on hyvä ja uskollinen ja "puhuu"/johdattaa.
Tässä asiassa minusta N.T. Wright vaikuttaa jotenkin tervehenkiseltä. Hänet ovat kait monasti lähettäneet protestanttisen tiskirättijengin ulkopuolelle kun painottaa "kilvoittelua" eikä hoe vanhurskautta perinteisessä luterilaisessa mielessä. Näin hän kirjassaan toisin sanoin sanookin.
Hänelle vanhurskaus (dikaiosyne) ja usko (pistis) liittyvät Raamatun alkulehdiltä ja juutalaisuudessa ja Paavalilla ennen kaikkea Jumalan uskollisuuteen. Se ilmenee Raamatun narratiivissa, kertomuksessa.
Vanhurskauttamista Risto Auvinen kuvasi muinaisessa esityksessään Korsossa soittamalla nauhalta jonkun mahtipontisen häämarssin (sen tavallisen). Vanhurskauttaminen on kuin Jumalan ja ihmisen välinen tämmöinen "hääliitto". Liitossa on mukana lupaus. Se on alku jonka pohjalla kilvoittelu lepää. Wrightin Paavali ei kuitenkaan pelastu vanhurskauttamisen perusteella vaan siihen kuuluu se muukin matkanteko. Mikähän nyt olisi oikea sana... lukeminen on kesken.. kilvoittelu, pyhittyminen. Pelastuminen on prosessi tässä yhteydessä. Riston jututhan mulle tärppäsi jonkun kasteen tulkinnan yhteydessä muinoin K24:llä. Nyt tajuan että syy sille löytyy täältä N.T. Wrightilta varmaankin. Siis nimenomaan tässä teologian piirteessä. Mitenkään samanmielisiä kaikinpuolin muuten emme varmaankaan ole.
Tämä homma pysyy kasassa juuri tuon ajatuksen kautta, että Jumala on uskollinen. Kirjan nimi kuvaa asiaa: Paul and
Faithfulness of God. Paavali näki tuon uskollisuuden VT:ssä. Jeesuksen uskollisuus oli jatkumoa tuolle Jumalan uskollisuudelle.
Tämä maailmankuva nappaa kovasti omaan ymmärrykseeni. "He is faithful to complete the good work He has began", sanotaan Fil. kirjeessä (?) ja sanottiin yhdessä laulussa jota muinoin jenkkilässä Free Methodist srk:ssa laulettiin ja jonka laulun varassa aika paljon elämääni on ollut.
Kun TeeJii puhui siitä "millaista Jumalaa" kuuntelee, niin tosiaan tähänhän se minulla liittyy. Tulkitsen kaikkea silloin kun jaksan ollenkaan uskoa mihinkään tai toivoa mihinkään tältä pohjalta. Esimerkiksi tuossa Helsingin päivässä Tuomaksen tapaaminen tuntui häkellyttävältä ei vain siksi, että se oli Tuomas, vaan siksi että Tuomaksen tutkimuskysymyksen asettelu muistutti aivan suoraan sitä "muna-kana"-problematiikkaa mitä viimeiset vuodet taloustieteen laitoksella mietin. Muuttujat olivat vain aivan erit. Mikä on todennäköisyys, että juuri samaan aikaan olemme saman hissin edessä ja vieläpä minun lounas paussi on juuri Tuomaksen esityksen aikaan.... tuollaisissa kohtaa kokonaisuus huomioon ottaen alan vähän heräillä siihen, että ehkä Jumalakin on. Tai puhua "Jumalan äänestä" , mitä ei ilmeisesti oikein saisi sanoa. Tuo nyt on "ääni" aika häilyväisessä merkityksessä. En tiedä mikä merkitys tuolla päivällä oli, mutta jäi olo, että joku merkitys oli. Ehkä minun ei sitä tarvitse ymmärtääkään. "Jumalan äänen" tulkinta jää tässä tilanteessa vain siihen, että kaikessa päämäärättömyyden tunteesta huolimatta tuona päivänä kuitenkin kuljin ilmeisesti "ennalta määrätyissä askeleissa" vai miten se nyt meneekään. Se on jo "ääni" sekin. Ehkä se ääni juuri sanoo "olen kanssasi". Tuo ei ole varmaankaan tiskirättiteologiaa. Onhan se peräti ylimielistä, eikö niin?
Niin Jumalakuva on tietysti kaiken pohjalla. Mistä se "oikea" jumalakuva sitten löytyy? Itse olen ajatellut että siihen ei oikeastaan voi olla muuta ratkaisua kuin kuulostella matkanvarrella ja olla lyömättä sitä kuvaa liiaksi kiveen ja kirjaimeen. Raamattu kertoo Jumalasta tai ihmisten kokemuksista Jumalasta. Mutta sitä on tulkittava. Se tulkinta ei varmaankaan voi olla terveellistä jos se lähtee vaan jostain valmiista Lutherin tiskirätti-dogmasta tai mistään muusta valmiista. Se valmis voi olla ehkä ensimmäinen lähtökohta, mutta kyllä se täytyy testata elämässä.