Kirjoittaja Anne M » 07.05.2014 10:18
Tapio hyvä. Kyllähän ne apostolit nimenomaan pitivät toimenkuvanaan opettamisenkin. Jonkun on silloin opittavakin. Ainakin jos yhtälö aikoo päteä. Paavalikin opetti myös sitä mitä oli muilta saanut. Tärkein oppi olisi oppia kriittiseksi, lähdekriittiseksi, ja ikäänkuin vahvistamaan se oppimansa "itsessään". Kuten muinoin Tauno J. minulle opetti aivan aikojen alussa, että ihminen kyllä tunnistaa totuuden äänen itsessään aika intuitiivisesti jos sitä vaan hiukkka kuuntelee. Se oli hyvä oppi. Tokihan minä sen tiesin, mutta en uskonut ihan niin pitkälle kuitenkaan. Mitenköhän Tauno J. se muuten teki. Jotain inspiraatiota siinä oli kyllä isosti. Niin joo. Sehän taisi liittyä johonkin pelko-keskusteluihinkin. On pelottavaa altistaa itseään kaikenlaiselle eli oppia, jollei usko sisäiseen ääneensä tunnistaa totuutta vääryydestä.
Tuo Qumran-kurssi oli oppimisen kannalta tosi huippu. Opettajina olivat graduseminaarista tuttu Kenneth joka samalla sitten on aina ohimennen mulle vähän semmoinen graduohjaaja. Kysäsen kulkiessani, mikä siitä tai tästä luettavasta olisi seuraavaksi fiksuinta. Aina on vähän sillä lailla, kuin ei tietäisi, mutta kuitenkin tietää mikä on järkevä seuraava askel ja vastaus on heti valmiina kun kysymykseni vaan on tarpeaksi konkreettinen. Ohjaussessiot kestää varmaan 20 sekunttia. Sikälikin tilanne on sopiva kauhun tasapaino, että jos erehtyy kyselemään gradun valmistumisen perään, niin kysyn heti takaisin, että mitenkäs se väitöskirja.
Monet keskustelut hänen kanssaan probleemeistani kävin graduseminiaarista, proffan usuttamana ja itsekseni, siis juuri siitä miten lukea raamattua oikeastaan. On ihmisiä jotka nauraa tai pilkkaa, jos joku on vähän naiivi uskovainen, ja sitten on niitä, jotka ehkä ovat edes osan matkaa käyneet samaa tietä. Tottakait minä altistan itseni tdk:n ajattelulle siellä pyöriessäni, ja totta kait se vaikuttaa hyvässä ja pahassa. Mutta onhan mulla sitten visioita-srk, joka auttaa laittamaan asiat perspektiiviin.
Toinen opettaja oli sitten väitellyt nuori ja ei liian innokas Qumran-tutkija. Nämä VT:n ja UT:n puolen tuntijat samalla kritisoivat toisiaan ja meille luettavaksi valitsemiaan juttuja. Monasti se meni niin, että luetut jutut asetettiin erittäinkin kyseenalaiseenkin valoon. Jopa niin, että opiskelijat ihan ääneen joskus kysyivät, että kukas nämä jutut luettavaksi oikein valitsi. Suuri osa 3 tunnin luennosta meni siihen että ryhmissä keskusteltiin lukemastamme, yksi ryhmä esitti, ja kaksi proffaa esitti vähän omasta näkökulmastaan ja koko ajan keskusteltiin. Opiskelijatkin olivat VT:n ja UT:n ja aloittelevia ja lopettelevia ja yli-innokkaita, kaikkea mahdollista.
Mietin, että oli tuo aika hieno kurssi, että ihan huomaamattaan luki paksun mapillisen osin aivan akateemisiakin juttuja teemasta. Paljon juuri kyse oli siitä, miten Qumran valaisee UT:ta ja sen ajan juutalaisuutta. Anti ei ole mitään sellaista johon oikeastaan voi sormen osoittaa, mutta on ihan erilainen tuntuma tuon ajan kuvioista poliittisesti ja opillisesti.
Huomaan, että suorastaan helpottaa minua Paavali-esityksen tekemisessä, vaikka suoraan en kurssilta asiaa otakaan. Osaan mielessäni asettaa Paavalin myös juutalaiseen kontekstiin paremmin kuin ennen, ei vain helleesiseen ympäristöön. Wright + Qumran on ollut hyvä kombinaatio opiskeltavaa. Ja Moltmann pohjalla on hyvä. Siis minähän räätälöin jokaisen askeleeni sen mukaan, mikä tuntuu oikealta eli sellaiselta joka seuraavaksi auttaa minua ymmärtämään asioita eteenpäin. Nykyopiskelijoilla ei toki ole tällaiseen varaa, kun on suorituspaineet.