Kirjan uskonto

Tälle alueelle kuuluu teologinen pohdinta, kirkkojen opilliset asiat, Raamattua koskevat keskustelut yms.

Viestit: 37
Liittynyt: 17.02.2014 21:49
ViestiLähetetty: 07.05.2014 09:43
Anne M kirjoitti: Paljon samanlaista maailmankuvaa ja käsitteiden rakennetta ja joskus ilmaisujakin siellä näkyy kuin Paavalilla tai Johanneksella tai Jeesuksella. Se kertoo vaan lähinnä kait siitä, että "kirjaston" tekstit heijastelevat hyvin ajan juutalaista maailmankuvaa.


Näin olen käsittänyt. On käytetty Vt:n kielikuvia, joita tietysti myös apostolit käyttivät. Silti on ratkaisevan tärkeää lähteä uuden ilmoituksen saaneena tulkinnoissaan puhtaalta pöydältä. Ellei Paavali olisi ollut täysin itsenäinen ajattelussaan, ei hänellä olisi ollut kanttia nousta apostoli Pietaria vastaan julkisesti. Kuten edesmennyt Erno Paasilinna viisaasti totesi, niin itseoppinut on oikea oppinut, muut ovat opetettuja. Opetettu on aina altis opintuulien heittelylle, koska perustus on muiden tekemä.

Saulus Tarsolainen oli itsensä Gamalielin opettama, mutta Paavalina (pienenä) piti kaikkea aiemmin oppimaansa paskana. Miksi hän olisi vanhan varaan rakentanut pikun vertaa, jos hänellä oli niin vakava asenneongelma juutalaisuuteen? Kuinka hyvin sama asennevamma pätee suhtautumisessa kristilliseen juutalaisuuteen, on kympin kysymys?
Avatar
Ylläpitäjä
Viestit: 459
Liittynyt: 14.02.2014 01:33
Paikkakunta: Hämeenlinna
ViestiLähetetty: 07.05.2014 10:18
Tapio hyvä. Kyllähän ne apostolit nimenomaan pitivät toimenkuvanaan opettamisenkin. Jonkun on silloin opittavakin. Ainakin jos yhtälö aikoo päteä. Paavalikin opetti myös sitä mitä oli muilta saanut. Tärkein oppi olisi oppia kriittiseksi, lähdekriittiseksi, ja ikäänkuin vahvistamaan se oppimansa "itsessään". Kuten muinoin Tauno J. minulle opetti aivan aikojen alussa, että ihminen kyllä tunnistaa totuuden äänen itsessään aika intuitiivisesti jos sitä vaan hiukkka kuuntelee. Se oli hyvä oppi. Tokihan minä sen tiesin, mutta en uskonut ihan niin pitkälle kuitenkaan. Mitenköhän Tauno J. se muuten teki. Jotain inspiraatiota siinä oli kyllä isosti. Niin joo. Sehän taisi liittyä johonkin pelko-keskusteluihinkin. On pelottavaa altistaa itseään kaikenlaiselle eli oppia, jollei usko sisäiseen ääneensä tunnistaa totuutta vääryydestä.

Tuo Qumran-kurssi oli oppimisen kannalta tosi huippu. Opettajina olivat graduseminaarista tuttu Kenneth joka samalla sitten on aina ohimennen mulle vähän semmoinen graduohjaaja. Kysäsen kulkiessani, mikä siitä tai tästä luettavasta olisi seuraavaksi fiksuinta. Aina on vähän sillä lailla, kuin ei tietäisi, mutta kuitenkin tietää mikä on järkevä seuraava askel ja vastaus on heti valmiina kun kysymykseni vaan on tarpeaksi konkreettinen. Ohjaussessiot kestää varmaan 20 sekunttia. Sikälikin tilanne on sopiva kauhun tasapaino, että jos erehtyy kyselemään gradun valmistumisen perään, niin kysyn heti takaisin, että mitenkäs se väitöskirja.

Monet keskustelut hänen kanssaan probleemeistani kävin graduseminiaarista, proffan usuttamana ja itsekseni, siis juuri siitä miten lukea raamattua oikeastaan. On ihmisiä jotka nauraa tai pilkkaa, jos joku on vähän naiivi uskovainen, ja sitten on niitä, jotka ehkä ovat edes osan matkaa käyneet samaa tietä. Tottakait minä altistan itseni tdk:n ajattelulle siellä pyöriessäni, ja totta kait se vaikuttaa hyvässä ja pahassa. Mutta onhan mulla sitten visioita-srk, joka auttaa laittamaan asiat perspektiiviin.

Toinen opettaja oli sitten väitellyt nuori ja ei liian innokas Qumran-tutkija. Nämä VT:n ja UT:n puolen tuntijat samalla kritisoivat toisiaan ja meille luettavaksi valitsemiaan juttuja. Monasti se meni niin, että luetut jutut asetettiin erittäinkin kyseenalaiseenkin valoon. Jopa niin, että opiskelijat ihan ääneen joskus kysyivät, että kukas nämä jutut luettavaksi oikein valitsi. Suuri osa 3 tunnin luennosta meni siihen että ryhmissä keskusteltiin lukemastamme, yksi ryhmä esitti, ja kaksi proffaa esitti vähän omasta näkökulmastaan ja koko ajan keskusteltiin. Opiskelijatkin olivat VT:n ja UT:n ja aloittelevia ja lopettelevia ja yli-innokkaita, kaikkea mahdollista.

Mietin, että oli tuo aika hieno kurssi, että ihan huomaamattaan luki paksun mapillisen osin aivan akateemisiakin juttuja teemasta. Paljon juuri kyse oli siitä, miten Qumran valaisee UT:ta ja sen ajan juutalaisuutta. Anti ei ole mitään sellaista johon oikeastaan voi sormen osoittaa, mutta on ihan erilainen tuntuma tuon ajan kuvioista poliittisesti ja opillisesti.

Huomaan, että suorastaan helpottaa minua Paavali-esityksen tekemisessä, vaikka suoraan en kurssilta asiaa otakaan. Osaan mielessäni asettaa Paavalin myös juutalaiseen kontekstiin paremmin kuin ennen, ei vain helleesiseen ympäristöön. Wright + Qumran on ollut hyvä kombinaatio opiskeltavaa. Ja Moltmann pohjalla on hyvä. Siis minähän räätälöin jokaisen askeleeni sen mukaan, mikä tuntuu oikealta eli sellaiselta joka seuraavaksi auttaa minua ymmärtämään asioita eteenpäin. Nykyopiskelijoilla ei toki ole tällaiseen varaa, kun on suorituspaineet.

Viestit: 37
Liittynyt: 17.02.2014 21:49
ViestiLähetetty: 07.05.2014 11:24
Anne M kirjoitti:Kyllähän ne apostolit nimenomaan pitivät toimenkuvanaan opettamisenkin. Jonkun on silloin opittavakin. Ainakin jos yhtälö aikoo päteä. Paavalikin opetti myös sitä mitä oli muilta saanut.


Näin tietysti. Ajatus olikin siinä, että kun kokonaan uutta annettiin, niin siihen ei saanut sotkea vanhaa hapatusta. Pienikin hapatus hapattaa koko taikinan. Tämä oppi löytyy Vt:n esikuvista. joten siinä mielessä Ut tietysti rakentuu vanhan päälle. Tällöin Qumranin teksteistä löytyvät samat palikat kuin Paavalinkin. Mitä palikoista on rakennettu, on kokonaan toinen juttu.

Kun on käynyt niin, että oppi taivasten valtakunnasta on hapantunut, niin pitäisi koettaa palata samaan asetelmaan kuin mistä kristinusko syntyi, juurille, vanhan liiton esikuviin, joiden perustalle uusi ilmoitus on rakennettu. Paavalin esittämä vanhurskauttamisoppi perustuu täydellisesti vanhan liiton esikuviin. Kirkkojen vanhurskauttamisoppi on kirkkojen oma selitys.

Kuten olen monasti todennut, niin kristinusko on samassa tilassa kuin juutalaisuus apostolien aikana. Jos kristinusko pysyy tiukasti samoissa isien kaivamissa poteroissa kuin juutalaisuus, niin mitä on odotettavissa?

Viestit: 37
Liittynyt: 17.02.2014 21:49
ViestiLähetetty: 07.05.2014 11:56
kaukop kirjoitti:...viittasi sielullisiin tekijöihin. Jos inspiraatiossa on niitä mukana ja ne ovat vaikuttaneet syntyneeseen hengentuotteeseen, ei se erityisemmin jalosta tai ylöskohota kuluttajaa.



Kun inspiraatiota käyttää uskonnollisesti, niin siitä syntyy esim. katolisen kirkon katekismus, jolla ei ole oikeastaan enää mitään tekemistä pyhien kirjoitusten kanssa. KKK on sielullinen tuote Raamatun ilmoituksen valossa, ei Hengellinen. Varmaan sielullisesti saa KKK:sta mukavia säpäreitä ja ahaa-elämyksiä, minkä jälkeen voi suureen ääneen todistaa sielullisten tuntemusten perusteella, että KKK on paavin sanana yhtä kuin Jumalan sana. Kuluttajaa KKK siis hyödyttää, mutta auttaako totuuden etsijää?

Taiteessa inspiraatio sielullisena vaikuttajana on lähes ehdoton edellytys. Kun olen kirjoittanut kolme romaania, niin pidän tekeleitäni jonkinlaisina inspiraation tuotteina. Mutta leikkisin tulitikuilla, jos käyttäisin samaa inspiraatiota muodostaakseni KKK:n tyylisen oppirakennelman. Suuret ihmismassat ovat joutuneet hurmoksiin uskonnollisen inspiraation tuotoksista, mutta onko niistä hyötyä perimmäisten totuuksien etsijälle, kun tie saattaa johtaa aina etäämmälle ahtaasta portista?

Ei ahdasta porttia ole levennetty, vaikka kirkon ovet leveät ovatkin. Toisaalta, paradoksaalisesti, kirkon ovien pitääkin olla leveät, koska kirkolla on eri tehtävä kuin ahtaan portin etsijällä. Ei ole oikein sovittaa ahdasta porttia kirkkoon, minkä näkemyksen perusteella olen kansankirkon aatteellinen kannattaja. Kannatusjäsenyys on mahdollista.




.
Edellinen

Paluu opillista

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron