Sivu 6/6

Re: messumagiaa

ViestiLähetetty: 16.05.2014 15:50
Kirjoittaja Nipa J
lauri k e kirjoitti:Sotien aikana haettiin turvallisuutta kirkosta


Näin kuulema oli ja ukkokerhon jo edesmenneet veteraanit kertoivat, että varsinainen "kirkkoboomi" oli heti sodan jälkeen. Helsinginkin seurakuntaelämä oli kuulema muutaman vuoden niin vilkasta, että istumapaikkoja jumalanpalveluksissakin oli enemmän käytössä kuin vapaana.

Kirkollakin oli silloin etsikkoaikansa, jonka se jätti "pyhyyttään" käyttämättä. Kirkkoon liittymisen kanssa ei näillä kuitenkaan ollut tekemista muuten kuin aktiivisuuden suhteen.

Re: messumagiaa

ViestiLähetetty: 16.05.2014 21:50
Kirjoittaja Anne M
Kyllä ihmiset liittyvät kirkkoon.

Äkkipäiten tulee heti mieleen 3 tuttuani. Erosivat ja liittyivät myöhemmin. Yksi sen tähden että tuli suuressa uskossaan maan pinnalle (eli erosi kun tuli uskoon ja myöhemmin palasi uudelleen), yksi totesi että kirkko tekee hyvää työtä heikompien auttamiseksi, kolmas fundeerasi, että kaikenmaailman muut uskomukset/vaihtoehtois sitä ja tätä puskevat päälle, jos kirkko kuolee. Yhtä lailla se varmaan on hidas prosessi, jossa sitten joku tapahtuma voi olla viimeinen pisara liittymiselle.

Joka tapauksessa ei mitenkään kovin harvinaista minun nähdäkseni. Ripareillakin jo aikanaan usein kastettiin 15-vuotiaita. Halusivat varmaan mopon. Näitä syitä on.

Re: messumagiaa

ViestiLähetetty: 16.05.2014 22:20
Kirjoittaja Nipa J
Anne M kirjoitti:Kyllä ihmiset liittyvät kirkkoon.


Toki liittyvätkin. Minulla on tästä omakohtaista kokemuksesta. Rippikouluun piti päästä, kun oli kierroksessa kahden eri kirkkoherran tyttäret ja olin erotettu kirkosta isän mukana jo yhdeksänvuotiaana. Uskosta ei siis ollut kysymys. Sehän tuli vasta lämpöpatterin kautta paljon myöhemmin jonkinlaisena, joskaan ei opillisesti oikeana.

Sitä en muista, pitikö minulla olla isältä jokin lupa kirkkoon liittymiseen, mutta yksin kävin liittymässä ja menin jo samana iltana jo hyvän aikaa käynnissä olleeseen rippikouluun. Viikon ehdin sitä käymäänkin ja naimalupa tuli. Ei kuitenkaan papeilta, vaan yleisellä tasolla. Noiden pappien kanssa oli kyllä muutama keskustelu etsikkoajoista ja hengellisestä kaunokirjallisuudesta ( mm. Grahan Greenen Voimasta ja kunniasta ).

Olin muuten muutama viikko sitten viisivuotiaan pojan kastejuhlassa vanhempien kirkkoonliittymisen jälkeen. Uskosta ei niissä pippaloissa puhuttu.

Re: messumagiaa

ViestiLähetetty: 05.06.2014 23:53
Kirjoittaja Anne M
Piispa Repo jakaa sivullaan puheensa http://kappeli2.evl.fi/kkoweb.nsf/9da844dc12943fd4c2256e380045b07e/312f4c7a8b16146fc2257cd9004902af?OpenDocument. Siinä jaetaan ekumeenisia keskusteluja eri kategorioihin. Etäämpänä ykköskategoriassa ovat mm. vapaakirkko ja helluntaikirkko, koska Pyhästä Kasteesta on pahoja erimielisyyksiä.

Kakkoskategoriasta sitten näin:
Toiseen vetolaatikkoon kuuluvat dialogit, joissa jumalanpalvelusyhteys näyttää mahdolliselta saavuttaa. Ehtoollisyhteyttä kohti edetään askel kerrallaan sanan ja rukouksen yhteydestä poistamalla sakramentteja koskevaa erimielisyyttä. Tällainen on dialogi roomalaiskatolisen kirkon kanssa. Olemme havainneet, että ratkaisevia opillisia eroja ei ole kasteesta tai ehtoollisesta sakramentteina. Sen sijaan sakramentaalisesta pappeudesta oikean ehtoollisen vieton edellytyksenä vallitsee näkemyseroja.


Siis katolisten sakramenttimagia jo kelpaa sellaisenaan, ja koska magia on se mikä on tärkeintä, niin varmaankin seuraavassa vaiheessa naispapit heitetään viralta. Tai luodaan erillismessuja katolilaisten kanssa.

Enpä ollut tajunnut, että Tapio Tuomaala on ollut ihan näin oikeassa.

Re: messumagiaa

ViestiLähetetty: 06.06.2014 09:52
Kirjoittaja lauri k e
Kävin lauantaiaamuna Citymarketin kahviossa aamukaraokessa.
Saimme eteemme laulujen sanat, valmiin säestyksen.
meidän piti laulaa henkiin ikivihreitä lauluja.

Kävin sunnuntaina messussa.
Saimme käteen laulukirjan jossa sanat, valmiin säestyksen.
Meidän piti laulaa eloon ikivihreitä virsiä.