visioita.munfoorumi.com

"Yksi kuva puhuu enemmän kuin tuhat sanaa." Näin todetaan eräässä tutussa sanonnassa.

Ne, jotka ovat kouluja pitäneet tietävät kantapään kautta, että asiat on esitettävä havainnollisesti. Siinä työssä kuvat ovat mitä mainioimpia apuvälineitä.

Kuvien käyttö uskonnossa on jo ongelmallisempi. Jos kirkkoon ilmestyy uutta taidetta, siitä helposti nousee älämölö. Kirkkokansa jakaantuu kahtia. Sitten on semmoisiakin, jotka eivät hyväksy minkäänlaista kuvaa kirkossa. Esimerkkejä on helppo löytää kotoiselta maaperältäkin.

Kuviin ei ole aina ja kaikkialla suhtauduttu myönteisesti. Muistamme hyvin profeetta Muhammadista tehdyt pilapiirrokset ja mikä mekkala siitä nousikaan vuosina 2005-2006. Kuviin saattaa liittyä vahva ideologinen lataus.

Äääri-islamilaiset talibanit räjäyttivät ja tuhosivat Afganistanissa suuria Buddhan patsaita vuosina 1996-2001.

Viime kesänä lueskelin Ulf Abelin kirjaa ikoneista. Hänen elämäntyönsä liittyy Tukholman Nationalmuseumiin, jossa hän on hoitanut venäläistä ikonikokoelmaa. Kirjoitin lukemastani ns. recensionin. Koska sillä on mittaa melkoisesti ja koska joillekin aihe voi jo lähtökohtaisesti olla tylsä, latasin sen internetiin, josta kiinnostuneet voivat sitä studeerata:

http://koti.mbnet.fi/kaukop/abel-ikonit.html

PS. Jokin aika sitten Anne kovasti kannusti ja rohkaisi perustamaan oman blogin. Kiitos siitä! Asia on vielä kehittelyasteella, siis mietintämyssyssä. Kun tuo Html jollakin tavoin pysyy hyppysissä, ratkaisin asian tällä kertaa näin.

tuolla "Naaman" puolella on eräässä kristittyjen ja muslimien välisessä keskusteluryhmässä käsitelty sama aihetta tosin ehkä hieman suppeammin eli saako Jumalasta tehdä esittävää kuvaa. Minun kantani ja useimpien muslimien on ettei saa.

Minun perusteluni kuvakiellolle on että kuva rajaa / jollain tavalla lukitsee kohteensa, inhimillistää koska tekijä on inhimillinen ja voi tajuta vain niissä puitteissa. Vain sellaista voi esittää minkä jollain tavalla tajuaa. Randomilla tehty töherrys mistä voi sanoa ettei yhtään tajunnut mitä teki ei taas ole kunnioittava.

Paavi Gregorius I:n mukaan kuvia voidaan käyttää pedagogisesti hyväksi. Näin siis 500-luvun lopulla. Niinpä keskiajan kirkoissa kuvat muodostivat lukutaidottomien Raamatun.

Tuolla Bysantin kuvariidalla ja sen lopputuloksella on ollut tavattoman suuri vaikutus myöhempään historiankulkuun. Kuva on ollut vahva viestinnän väline. Ja on sitä yhä.

Varttuneemmat kanssamatkaajat muistavat Kari Suomalaisen poliittiset pilapiirrokset. Tamminiemessä luultavasti käytiin joskus kuumana niiden johdosta. Mutta moni ongelma voitiin kuvan avulla kääriä pumpuliin ilman että sai kutsua raastupaan.

saako Jumalasta tehdä esittävää kuvaa. Minun kantani ja useimpien muslimien on ettei saa.

Yksi kuva vastaa tuhatta sanaa.
Yksi sana on siin millikuva (slashdot.com)
Kielikuvia Jumalasta on Raamattu, virsikirja ja tunnustuskirjat täynnä.

Visuaalinen kuva rajaa mielikuvitusta. Siksi romaanista tehty filmi on aina kahlitsevampi.
Kirkollisten kielikuvien yksipuolisuus on rajannut turmiollisesti kuvaamme Jeesuksesta.

Kuva inhimillistää koska tekijä on inhimillinen ja voi tajuta vain niissä puitteissa.

Emme voi onnistua ilman Jumalan kuvamme inhimmillistämistä .

Kolminaisuusoppi - siis kielikuva - puhuu kolmesta persoonasta, eikä tarkoita sillä naamioita. Minä ajattelen visuaalisesti. Kun Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, näen kolminaisuusopin kannan että Jumalalla on ainakin neljä jalkaa.
Pyhän Hengen jaloista en ole varma.

kirjoitat että kolminaisuusopin persoona ei tarkoita naamioita. minusta termi on visuaalinen ja kyseessä on naamiot

Ihminen - Jumalan kuva on kiehtonut ja kiehtoo minua - en pysty määrittämää enkä edes ymmärtämään sitä, maistelen ja tunnustelen.

Mutta mitä tarkoitat "Emme voi onnistua ilman Jumalan kuvamme inhimmillistämistä ." missä pitäisi onnistua?

minulle Jumala on toispuoleinen - määrittelyä pakeneva ja se antaa minulle rauhan

Onistua säilyttämään Jumalakuva ilman että projisoimme siihen ihmistä. Tyytyä siihen että "Minä olen se, joka minä olen", ilman attribuutteja. Minusta lähimmäksi on päässyt omalla tavallaan Bror jolle koko luonto on Jumalan Poika.

kirjoitat että kolminaisuusopin persoona ei tarkoita naamioita. minusta termi on visuaalinen ja kyseessä on naamiot. Tuo persoona on minulle inhimmillistämistä. Huikea on ajatuksesi että kolminaisuus on vain naamio jonka takana Jumala on. Eikö silloin rupea yskittämään kun lukee uskontunnustusta .

En ole oikein varma mihin tarttua Tien kulkijan ja Laurin ajatusten vaihdossa.

Kolminaisuusoppi ja sen ymmärtäminen oli esillä. Sehän on syntynyt tietyssä historiallisessa tilanteessa, jolloin pyrittiin vaalimaan kirkon yhtenäisyyttä. Uusplatonismi oli tuohon aikaan vallitseva ajatusvirtaus ja sen tarjoamin ajatusvälinein oppi kolminaisuudesta muotoiltiin. Sen aikaiseen kirkkopoliittiseen tilanteeseen ja uusplatonistisen käsitteistöön paneutuminen on vaikeaa 1700 vuotta myöhemmin.

Ilman tuota historiallista painolastia, kolminaisuudesta on vaikea puhua. Toisaalta on myös niin, että jos tuo muotoilu tehtäisiin nyt, lopputulos olisi toisenlainen.

Mutta ajatus naamiosta on mielenkiintoinen. Antiikin aikana näyttelijät pitivät naamiota päässään. Niinpä katsojat eivät tunnistaneet näyttelijöitä muuten kuin äänestä. Sana persoona kai tulee sanoista per sona 'äänestä' (tunnistan sinut)

Kielikuvilla asioita havainnollistetaan, mutta nekin voivat ontua. Ne voivat rajata ongelmasta tiettyjä elementtejä pois.

Tunnettu ikonimaalari Andrei Rublev kuvasi kolminaisuutta tähän tapaan n. 1422:

http://en.wikipedia.org/wiki/File:Angelsatmamre-trinity-rublev-1410.jpg

Vasemmalla istuu Isä selkä suorassa, Poika ja Pyhä Henki ovat kumartuneena Isään päin. Pojalla on sini-punainen asu, Pyhä Henki vihreässä. tässä käytetään käännettyä perspektiiviä eli pakopiste ei ole kuvan takana, vaan katsojassa.

Alunperin kyse on kolmen enkelin vierailusta Abrahamin luona Mamren tammistossa (Gen 18). Taustalla näkyy Abrahamin asumus, josta on tehty kirkko sekä tammi, joka ehkä edustaa elämänpuuta. Pöydällä oleva astia on ehkä ehtoollismalja.