Paavali torjuu "Tooran määräyksiä"

Tälle alueelle kuuluu teologinen pohdinta, kirkkojen opilliset asiat, Raamattua koskevat keskustelut yms.
Avatar
Viestit: 116
Liittynyt: 16.02.2014 23:58
ViestiLähetetty: 22.03.2014 01:26
Dunnin ja Charlesworthin artikkelissa pyritään osoittamaan, että eräällä Qumranista löytyneellä tekstillä on yhteys Paavalin galatalaisille osoittamaan kirjeeseen. Kyseinen teksti on Tooran määräyksiä, esiteltävässä artikkelissa se on otsikoitu Some works of Torah. Teknisesti sitä merkitään 4QMMT eli 4Q394-399 tai vain MMT.

Kyseisestä tekstistä on säilynyt 6 erillistä fragmenttia. Tekstiin on silti jäänyt paljon aukkoja. Fragmentit ovat löytyneet luolasta 4. Artikkelin kirjoittajat päättelevät, että teksti on ollut Qumranin yhteisölle varsin tärkeä. Se on luonut yhteisölle identiteettiä ja vahvistanut sitä. Siitä selviää myös miksi qumranilaiset lähtivät pois Jerusalemista ja eristäytyivät temppelin kultista ja papeista.

Dokumentin arvioidaan syntyneen noin 150 eKr, siis varsin pian Antiokos Epifaneen kuoleman jälkeen. Mutta jäljellä olevat fragmentit ovat myöhäisempiä. On arvuuteltu sitä, olisiko se osoitettu Jerusalemin papistolle. Vai olisiko Vanhurskauden Opettaja osoittanut sen Jerusalemin pahalle papille. Siitä ei ole tietoa olisiko näitä Tooran määräyksiä pyritty saattamaan voimaan Jerusalemin temppelissä.

Lyhenne MMT tulee heprean sanoista "miqsat ma'ase ha-tora", siis Tooran määräyksiä. Paavali käyttää kirjeessään galatalaisille kreikkalaista ilmaisua, joka merkitsee samaa lain teot 'ergon nomou' (Gal 2:16; 3:2,5, 10; Rom 3:20, 28), jolla hän pyrkii kumoamaan MMT:n edustaman teologian. Tämä herättää kysymyksen missä määrin kristityiksi tulleilla oli MMT:n edustamia käsityksiä.

Artikkeli keskittyy neljään kohtaan:

1. Itseään yhteisö arvioi näin: "Me olemme erottautuneet kan[sasta ja kaikista heidän epäpuhtauksistaan]" (Käännös, Hanne von Weissenberg).
Erottautua sana (prsh) on tässä mielenkiintoinen, sillä siihen pohjautuu myös hyvin tuntemamme fariseukset (peruzim). Termi prsh esiintyy ensi kertaa juutalaisessa kirjallisuudessa juuri MMT:ssä. Qumranin yhteisöä kutsuttiin myös separatisteiksi, koska he pyrkivät erottumaan muusta Israelista. Motiivi tähän löytyi puhtaussäännöistä ja tooran tulkinnasta.

Paavali soimaa Pietaria tämän epäjohdonmukaisesta toiminnasta Antiokiassa:
"Mutta kun Keefas tuli Antiokiaan, vastustin minä häntä vasten kasvoja, koska hän oli herättänyt suurta paheksumista. Sillä ennenkuin Jaakobin luota oli tullut muutamia miehiä, oli hän syönyt yhdessä pakanain kanssa; mutta heidän tultuaan hän vetäytyi pois ja pysytteli erillään peläten ympärileikattuja, ja hänen kanssaan lankesivat ulkokultaisuuteen muutkin juutalaiset, niin että heidän ulkokultaisuutensa tempasi mukaansa Barnabaankin.
Mutta kun minä näin, etteivät he vaeltaneet suoraan evankeliumin totuuden mukaan, sanoin minä Keefaalle kaikkien kuullen: "Jos sinä, joka olet juutalainen, noudatat pakanain tapoja etkä juutalaisten, miksi sinä pakotat pakanoita noudattamaan juutalaisten tapoja?" (Gal 2:11-14 KR 1938)

Pietari siis ensin syö pakanakristittyjen kanssa, mutta sitten erottautuu heistä. Verbi aforizein 'erottua' tässä yhteydessä muistuttaa Paavalia tämän omasta eristäytyvästä farisealaiskaudestaan.

MMT kertoo miten Qumranin yhteisö erottautui laajemmasta juutalaisesta yhteisöstä - puhtaussääntöjen vuoksi. He välttivät kanssakäymistä toisten juutalaisten kanssa. Pietari vetäytyi ateriayhteydestä pakanakristittyjen kanssa Antiokiassa. Vastaavalla tavalla MMT:n edustama ryhmä vetäytyi laajemmasta juutalaisesta yhteisöstä.

2. Siunausten ja kirousten kohdalla MMT:n edustama eskatologia on toisaalta toteutunut ja toisaalta toteutumaton, sekä jo nyt että ei vielä. Siis verrattavissa kristilliseen. Lähtökohta on Deut 27-30. MMT:n rinnalle sopivat Gal 3:8-14.

3. Lain teot tai Tooran määräykset. Paavali käsittelee ensin ympärileikkaista (Gal 2:1-10), sitten ateriayhteyttä pakanain kanssa (Gal 2:11-15) ja vetää lopuksi johtopäätökset:
"mutta koska tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi lain teoista, vaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, niin olemme mekin uskoneet Kristukseen Jeesukseen tullaksemme vanhurskaiksi uskosta Kristukseen eikä lain teoista, koska ei mikään liha tule vanhurskaaksi lain teoista." (Gal 2:16 KR 1938)

4. vanhurskaaksi lukeminen
MMT:n lopussa todetaan:
"...jotta voisit ajan lopulla iloita huomatessasi säädöksemme oikeiksi. (Se) lasketaan sinulle oikeaksi teoksi, kun teet (sitä, mikä on) oikeaa ja hyvää Hänen edessään; sinun ja Israelin hyväksi." (Käännös, von Weissenberg).

Taustalla on :
"Ja Abram uskoi Herraan, ja Herra luki sen hänelle vanhurskaudeksi." (Gen 15:6 KR 1938)
"Mutta Piinehas astui esiin ja pani tuomion toimeen, ja vitsaus taukosi. Ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, polvesta polveen, iankaikkisesti. (Ps 106:30,31 KR 1938)
"Eikö Abrahamia havaittu uskolliseksi koettelemuksessa ja sitä luettu hänelle vanhurskaudeksi? (1 Makk 2:52)
Riemuvuosien kirjassa vanhurskaus luettiin Simeonille ja Leeville (30:17)

Johtopäätös: Vanhurskaus luetaan nille, jotka ovat uskollisia sääntöjen noudattamisessa ja noudattavat MMT:ssa aikaisemmin luonnehdittuja tekoja.

Paavalikin vetoaa Abrahamiin:
"samalla tavalla kuin "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi"? (Gal 3:6) Tässäkin siteerataan Gen 15:6.

Missä on sitten ero? Paavali julistaa, että Abraham luettiin vanhurskaaksi yksin uskonsa perusteella. Vastaavasti muissa em kohdissa sekä MMT:ssä vanhurskaaksi lukeminen edellyttää uskollisuutta liitolle. Gal 3:6-9 erittelee yksityiskohtaisemmin perusteemaa joka esitettiin jo 2:16:ssa. Paavali siis vastustaa MMT:ssä esitettyä käsitystä.

Huomionarvoista on se, että Paavali Gal 2:16:ssa toistaa 3 kertaa termiä lain teot yhdessä jakeessa. ja ilman artikkelia. Paavali keskittyy tähän termiin. Pakanalukijoille se ei voinut olla tuttua. Myös Gal 3:2:ssa Paavali käyttää tätä ilmaisua ja ilman artikkelia. Paavalin lukijat eivät tunteneet juutalaisten sisäistä keskustelua.
***
Jotensakin käsittämättömältä tuntui väite, että MMT edustaa lähinnä saddukealaista halakhaa (uskonnollista lakia) ja vastustaa farisealaista (s.190). Jerusalemin temppelissähän ylipapit olivat saddukealaisia, jotka pyrkivät tulemaan toimeen myös miehittäjien kanssa. Siis eivät ainakaan eristäytyneet Toisaalta saddukeukset hyväksyivät pyhiksi kirjoiksi vain Mooseksen kirjat eli Tooran. Fariseusten kaanon oli huomattavasti laajempi, vastaten suurin piirtein nykyistä VT:ia.
***
Viimeksi muokannut kaukop päivämäärä 22.03.2014 22:44, muokattu yhteensä 3 kertaa
Avatar
Viestit: 116
Liittynyt: 16.02.2014 23:58
ViestiLähetetty: 22.03.2014 01:35
Kyseessä oli 7. luku "Qumran's Some Works of Torah (4Q394-399 [4QMMT]) and Paul's Galatians by James D. G. Dunn and James H. Charlesworth
Kirjan nimi, johon em. luku kuuluu on kirjoitettu sellaisilla harakanvarpailla, johon minun lukutaitoni ei riitä. Mutta nämä sanat sentään jotenkin erottuvat:

The Bible and the Dead Sea Scrolls ...... 2006 .......????
Avatar
Ylläpitäjä
Viestit: 459
Liittynyt: 14.02.2014 01:33
Paikkakunta: Hämeenlinna
ViestiLähetetty: 22.03.2014 02:21
Kiitos Kauko. Tuossa nuo puheena olevien tekstien tarkat määrittelyt. Nyt sammun.. aamuun.

1. Dunn J. D. G. & James H. Charlesworth (2006): “Qumran’s Some Works of Torah (4Q394–399 [4QMMT]) and Paul’s Galatians.” In The Bible and the Dead Sea Scrolls. Vol. 3: The Scrolls and Christian Origins. Ed. by James H. Charlesworth. Waco, Texas: Baylor University Press, 187-203.

2. Christiansen, Ellen Juhl: “Liitto”. Katsaus Qumranin tekstikokoelmaan.” Teoksessa Aarre saviastioissa. Qumranin tekstit avautuvat. Toim. Jutta Jokiranta. Helsinki: Kirjapaja, 253–63.

3. von Weissenberg, “Tooran määräyksiä (4QMMT),” Qumranin tekstien käännöskokoelma 2014. Toim. R. Sollamo & M. S. Pajunen. Gaudeamus, tulossa 2014.

4. Wright, N. T. (2006): ”4QMMT and Paul: Justification, ‘Works’, and Eschatology” in History and Exegesis: NewTestament Essays in Honor of Dr E. Earle Ellis for His 80th Birthday. Ed. Aang Won (Aaron) Son. New York and London: T & T Clark, 104-132.
Avatar
Viestit: 116
Liittynyt: 16.02.2014 23:58
ViestiLähetetty: 22.03.2014 12:02
Vilkaisin hieman miten Jukka Thurén kommentoi Galatalaiskirjettä ja mitä hän sanoo lain teoista:

"2:16 tekemällä lain vaatimia tekoja kr. ex ergon nomou "lain teoista". Tässä kuten Gal. 3:2,5,10 apostoli käyttää teknistä termiä "lain teot", jota ei ole tavattu Paavalin kirjekokoelman ja siihen nojaavan tradition ulkopuolelta. Äskettäin vastaava hepr. ilmaus on kuitenkin löydetty Qumranista, Vanhurskauden opettajan omasta kirjeestä."

MMT on siis tunnettu täälläkin päin maailmaa.

Viestit: 582
Liittynyt: 16.02.2014 14:12
ViestiLähetetty: 22.03.2014 13:32
Mielenkiintoista, kaukop. Paljon tuossa meni lukemattomalta yli hilseen, mutta ainakin galatalaiskirje avartui hiukan. Ja vielä ehkä tuo Pietarin ja Paavalin joskus peräämäni "erimielisyydetkin", jotka eivät ehkä sitten pohjaudukaan herrojen eriseuraisuuteen ennen ylösnousemusta eletyssä elämässä.
Avatar
Ylläpitäjä
Viestit: 459
Liittynyt: 14.02.2014 01:33
Paikkakunta: Hämeenlinna
ViestiLähetetty: 22.03.2014 14:10
Paljon tuossa meni lukemattomalta yli hilseen
Mä en nyt aio päästää Nipaa räyhäämään tuon lukemattomuutensa kanssa enää pätkän vertaa. Siis asiaan...

Syy miksi Dunnin sinällään selkeä juttu tuntuu samalla epäselvältä tai vähän kummallisen "aukolliselta" on siinä, että se ON epäselvä. Dunn ja Wright siis edustavat ns. uutta perspektiiviä Paavali tutkimuksessa. Wright on Dunnin oppilas, molemmat jo vanhoja. Wright on ex-anglikaanipiispa ja kristologialtaan ns. oikeaoppinen kun taas Dunn vähän vetelee ns. omiaan, ainakin jos Kärkkäistä on kahvijonossa uskominen.

Dunn on tämän suuntauksen alulle panija. Jos Kauko vilkaiset ekan sivun noottia, siitä selviää, että Dunnin teksti Qumranista perustuu vuonna 1977 hänen julkaisemaan artikkeliin. Qumranin tekstit julkaistiin tutkijoille vasta 1990-luvulla!!! Eli lukemasi artikkeli on Pajusen mukaan luultavasti aikalailla leikkaa liimaa tuotosta, jossa pohjana on Dunnin "uuden perspektiivin" vanhurskauttamis-teksti, johon Charlesworth on liimannut heprean ja kreikankieliset tekstit/sanat sekä Qumranista että Paavalilta.
Dunn ja Wright olivat IKIONNELLISIA kun Qumranin QMMT- teksti julkaistiin, koska se tuki niin suoraan heidän jo paljon aiemmin esittämiä ajatuksiaan. Näin sanottiin luennolla.

Pajusen mukaan Dunnin tekstin kuva Qumran tutkimuksesta on 20-vuotta vanhaa. Siis jättää uuden tutkimuksen vain huomiotta. Ei ole vaivautunut luetuttamaan tekstiään Qumran-tutkijoilla. Esimerkiksi siinä esitetään, että QMMT on kytköksissä suoraan tähän Qumranin "Vanhurskauden opettajaan" tai hänen tekstinsä. Näin ei enää ajatella. Ensinnäkin kait todistusaineisto sanoo nykyään, että asutus tuli tuonne vasta n. 100 eKr, kun nuo dokumentit oli jo n 150 eKr.

Lisäksi Dunn sekoittaa termejä. En muista miten mutta, jotenkin fragmentit ja käsikirjoitukset menee sekaisin kait. QMMT:stä on löydetty monia käsikirjoituksia. SE kertoo että dokumentti oli tärkeä. Jos se oli kirje temppelin saddukeuspapistolle, niin sitä säilöttiin ja kopioitiin omassakin piirissä. Fragmentit taas ovat yhden käsikirjoituksen palasia. Niitä käsikirjoituspalasia luolassa 4 oli 10 000. Niitä palasia sitten muutamat tutkijat setvivät kymmeniä vuosia kait. 4QMMT-häkkyrä viittaa siihen että löydös luolasta 4 ja Q tarkoittaa Qumrania. MMT taas tuota dokumentille tutkijoiden antamaa nimeä.

Kysyin Pajuselta, että vaikuttavatko näm virheet Dunnin esittämään pääpointtiin. Vastasi, että eivät.

Kirkkopolitiikka tuolloin meni jotenkin siten, että temppelikulttia hoiti qumranilaisten näkökulmasta "väärät papit". Ensimmäisellä ja toisella vuosisadalla e.Kr. ylipappeus oli makkabealaiskapinoiden myötä siirtynyt juutalaiset "pelastaneille" herroille, jotka eivät olleetkaan oikeasta säädetystä leeviläisestä (?) pappissuvusta, ja lisäksi heistä tuli myös maallisia hallitsijoita. Pappeus korruptoituu. Papit olivat näitä saddukeuksia.

Kuviota voi rinnastaa tällä tasolla kuvioon Luther-säätiön ja kirkon välillä. 4QMMT on kuin Vaahtorannan (pappi ja teol tri) kirjoittama kirje Askolalle ja Mäkiselle (tai omille joukoilleen näiden harhoista), joissa sanotaan, että pappeus on rappeutunut, koska pyhää henkeä kutsutaan avuksi liturgisen liinan väärällä kohdalla maljaa pitäen (ei varmaan Vaahtorannan huoli, mutta voisi ollakin), tai sen takia, että ei käytetä 1600-luvun raamatunkäännöstä. Sekä Vaahtorantaa että kirkon saddukeus-pappeja, joilla on poliittisia kontakteja myös, yhdistää se, että molemmat ovat pappeja, kiinnostuneita oikeasta ja puhtaasta kultista. Kansan kohtalo roikkuu siitä, että kultti oikein toimitetaan Raamatun säännösten ja oman luterilaisen (vrt. juutalaisen) oikean opin mukaan.

Kukaan (kehen olen kurssin aikana törmännyt) ei ajattele, että qumranilaiset olisivat olleet fariseuksia, eivätkä he myöskään kirjoittaneet MMT:tä fariseuksille. Fariseukset olivat ehkä enemmän jotain KL:n/karismaanikoiden/Vl-läisten yms tyyppisiä kansan keskuudessa suosittuja herätysliikeläisiä, jotka eivät olleet niin pappis-liturgiakeskeisiä (?). Qumranin tekstit taas paljastavat että ryhmä identifioi itseään näihin pappisjoukkoihin.

Näiden makkabealais-hasmonealaisten tuon ajan rähinöiden aikana kävi mm. niin, että fariseukset saivat jossain vaiheessa tarpeekseen uskontonsa rappeutumisesta ja huseerauksesta temppelissä varmaan myös. He kutsuivat avuksi syyrialaisia, vähän niin kuin krimiläiset venäläisiä. Siitä saddukeukset ottivat sellaiset pultit, että tappoivat 800 fariseusta!!!

Tämä siis poliittinen kuvio. Kiinnostavampaa vielä oli tuo uskonnollinen puoli, mutta nyt täytyy lepuuttaa sormia.

Viestit: 582
Liittynyt: 16.02.2014 14:12
ViestiLähetetty: 22.03.2014 15:40
Anne M kirjoitti:Mä en nyt aio päästää Nipaa räyhäämään tuon lukemattomuutensa kanssa enää pätkän vertaa.


Jaa-jaa, Anne. Enhän minä tähän räyhäämään tullut. Pikemminkin avasin suuni sovitellakseni.

Ja mielenkiintoista ja avartavaa oli sinunkin sanomasi, vaikka hetken tuntuikin, että vetten päällä kävelisi. ;)
Avatar
Ylläpitäjä
Viestit: 459
Liittynyt: 14.02.2014 01:33
Paikkakunta: Hämeenlinna
ViestiLähetetty: 22.03.2014 18:26
Kauko ei tainnut raportoida tarkemmin noista Tooran määräyksistä. Niitä on tuossa Weissenbergin käännöksessä muutama sivullinen. Ja niille on ominaista, että ne ovat aikapaljon sellaisia, joita ei löydy VT:stä suoraan. Eli ne kuvaavat niitä yksityiskohtia, joista erilaisissa säännöksissä oltiin eri mieltä. Tyyliin säädöksiä uhriaineiden käsittelystä, koirien ja kuurojen ja sokeiden läsnäolosta heidän pyhillä alueillaan, kuinka uhrata emon sisällä ollutta "poikasta", pitääkö veden olla sillä tai tällä tavalla juoksevaa. Sitä sun tätä puhtaussäännöstä yms.

Itsestään selviin juttuihin ei puututa. Itsestään selviä kaikille juutalaisille oli Jumalan käskyt poikalasten ympärileikkauksesta, puhtaussäännökset litttyen ruokiin ja sapatin vietto. Näistä ei ollut selvästikään erimielisyyksiä. Erottautuminen oli juutalaisuuden sisällä!

Paavalilla homma kääntyi niinpäin, että muista erotettu ja pyhä ja puhtautta vaativa yhteisö oli kristittyjen sisäinen seurakunta. Sen sisällä EI saanut erottautua toisista Kristus-uskovaisista! Paavalin kanssa erimieliset tai ehkä ns. "rauhantahtoiset" kirjeiden perusteella vaativat ei-juutalaisiltakin näitä perusjuttuja, ympärileikkausta ja ruokaan liittyviä puhtaussäännöksiä. Muusta ei ole tietoa. Hyvin loogista minusta, että oli juutalaisia, jotka halusivat kaikkien pitävän kiinni siitä, mikä juutalaisille sentään oli sisällissodista huolimatta yhteistä.

Paavalin kutsu oli olla pakanoiden apostoli, ja siksi hän mun mielestä on niin taipumaton tämän asian suhteen. Ilman Paavalia meillä ei ehkä olisi kristinuskoa. Yksinhän tuossa Antiokian tapauksessa Paavali jääräpäisyyksineen jäi. Kaikki tärkeät ihmiset, Jaakob, Pietari ja Barnabaskin kääntyvät Paavalia vastaan. Kaikki pitivät ok asiana erottaa pakanakristityt oikeiden juutalaiskristittyjen ateriayhteydestä. Paavali sanoi, että ei kuulu evankeliumiin tuo ja piste. Jos alkaa uudelleen rakentaa sitä minkä on jo kertaalleen hajoittanut on "lainrikkoja". Pietarikin oli luopunut monista juutalaisista säädöksistä, ja oli aiemmin syönytkin pakanoiden kanssa. Ja sitten hän jatkaa ja jatkaa siteeraamalla VT:ta joka puolelta, erityisesti Abrahamista, 5 Moos 30:stä, Habakukista, samoista kohdista kuin qumranilaisetkin. Luki vaan ne kohdat tasan tarkkaan päin vastoin kuin mitä juutalaiset ne ymmärsivät. Lain säädösten noudattamisen tilalle tuli usko. Ja kirottu olikin nyt se joka ei toiminut uskosta käsin. Oppi kääntyi ikään kuin päälaelleen Kristuksen läpi katsoen. Tai Kristus oli lain täyttymys ja päämäärä. Ei ollut ollenkaan sopivaa sitten uudelleen korvata Kristusta lain säädöksillä.

Wright tuossa järkälekirjassaan kirjoittaa paljon siitä, miten identiteetti tarvitsee tai tarvitsi jotain symboleja, jos vanhat häviävät. Paavalille tuo pyhä messiasta odottava Kristus-yhteisö korvaa aiemman "oikean vain juutalaisen yhteisön". Temppelin (jota diaspora juutalaisillakaan ei ollut tietenkään lähellä) korvasi ruumiin temppeli. Kristitty on se temppeli, jossa ikiaikojen Jumalan läsnäolo ilmestyy. Jumalan liiton merkiksi tulee ympärileikkauksen sijaan kaste. Jumalan uskollisuuteen reagoidaan nyt ei niinkään tekemällä "Tooran tekoja", vaan uskolla. Kaikki nämä uudet uskonsymbolit ovat kovasti "näkymättömiä". Eipä niiltä varhaisilta kristityiltä sitten oikein mitään jälkeen jäänytkään arkeologeille löydettäväksi.

Wrightin isompi pointti on tämä uskon (sekä kristinuskon Paavalin tapaan, että juutalaisuuden) kertomuksellisuus. Paavalilla rakenne on sama, sisältö vaan muuttuu tai paremminkin saa uuden tulkinnan. Minusta tämä selittää kovasti sitä, mitä aina olen ihmetellyt, että mistä Paavali oikein tempasee noita "teologioitaan".

Teemalla oli äsken varsin hieno ohjelma juutalaisuuden historiasta. Siinä oli näitäkin asoita. Näytettiin kuvia Qumranin tutkijoiden työstäkin. Kuulemma on areenallakin katsottavissa.

Viestit: 582
Liittynyt: 16.02.2014 14:12
ViestiLähetetty: 22.03.2014 20:43
Jaa-jaa, niinkuin jo ilman räyhäämistarkoitusta sanoin: mielenkiintoista ja yhä mielenkiintoisemmaksi menee. Historiaa olen lukenut joskus tuoltakin ajalta, kun varsinkin kulttiuurihistoria oli hobbyni. Uskontojen historiaan ja kirkkopolitiikkaan en kuitenkaan saanut koskaan kipinää, kun kaunokirjallisuus tuli historian tilalle.

Kuva Paavalista noiden Annenkin puheenvuorojen perusteella kirkastuu ja monipuolistuu, mutta mitä se merkitsee tänään tässä Suomen kirkossa ja kirkkopolitiikassa ( ja tietysti uskonelämässäkin ). Keitä ovat tänään täällä ne qumranilaiset, joiden mielestä kirkko menoineen on ”väärien pappien ja opetuksen” vallassa.

Luther-säätiö tulee tässä kuvaan mukaan, mutta eihän se suinkaan ole ainoa ulkopuolella kirkon vallanpitäjien leirin, vaikka näkyvä kapinallinen onkin aseenaan oma tinkimätön käsityksensä Jumalan Sanasta. Kysymykseen liittyy, miten nämä vallanpitäjät kautta historian ovat vaikuttaneen uskon sisältöön niin akateemisessa kuin myös kansanopetuksessa.

Kultit ovat kultteja ja kirkkorahvaan arkitodellisuus tänään, tässä ja nyt jotakin aivan muuta. Joku on sanonut, että uskonpuhdistus olisi tarpeen kerran viidessäsadassa vuodessa. Nyt olisi taas sen aika, mutta mistä löytyvät sen tekevät oikeaan asiaan vihityt, olisi kiehtovaa nähdä.
Avatar
Ylläpitäjä
Viestit: 459
Liittynyt: 14.02.2014 01:33
Paikkakunta: Hämeenlinna
ViestiLähetetty: 22.03.2014 22:25
Niin Nipa niin. Voihan noita miettiä.
Varmuuden vuoksi sanon nyt kuitenkin, että mun pointtina ei ollut miettiä suomalaista kirkkopolitiikkaa vaan vain kuvata "jollain ulottuvuudella" qumranilaisten viha-rakkaus-suhdetta temppelipapistoon. Siitä on vielä iso askel Paavalin tilanteeseen. Minulle tietysti Gal. 2 on aina rinnastunut naispappeusdebattiin, jossa nuo Paavalin vastustajat eli tässä tapauksessa ns. herätysliikkeiden päämiehet haluavat rajata täyden evankeliumin naisilta ja maallikoilta ja erottautua johonkin "miespappeuden" kategoriaan. Siinä ei tarvitse hakea Qumranista mitään. Paavalin evankeliumi meni ihan muissa sfääreissä kuin missä nämä kiistat kulkee.

Tietysti Suomen tilanne rinnastuu Qumranin jengeihin sikäli, että myös ns. herätysliikkeet hakevat argumenttinsa raamatun ulkpuolisesta tulkinnasta, eli omasta perinteestään, jonka tulkitsevat vielä omaan korvasyyhyyn. Eero Junkkaalahan vielä rehellisenä miehenä myönsi, että perinne painaa enemmän kuin Raamattu. Ja rinnastus on myös siinä, että naisten pappeuden mukana menee koko usko, ja kirkosta tulee "luopiokirkko". Eli pelastus on vain heidän oman tulkinnan mukaisissa joukoissa ja erimielisyys koskee nimenomaan pappeutta ja tietysti sitten sitä, että onko homo puhdas vai saastainen. Saako homo astua temppelin kaikkein pyhimpään vai ei.

Temppelipapistokin taitaa olla temppelipapistoa. Tuolla K24:lla pastori Kakkuri totesi minulle - kun mainitsin jotain kirkon oppeihin solahtaneista "perkeleen opeista", että hän (pappina toimii ymmärtääkseni) ei halua puhua mitään Jumalasta eikä perkeleestä kun ei niistä kuulemma mitään tiedä. Sen sijaan tietää kirkon opin ja puhuu siitä. Aika mahtava kuva temppelipapistosta, joka hoitaa rituaaleja, "niin kuin kirkko opettaa", mutta Messias ei ole läsnä heidän keskuudessaan.

Näinhän ilmeisesti kaikki juutalaiset lahkot tuolloin ajatelivat myös. Ne ajattelivat olevansa vielä eräänlaisessa pakkosiirtolaisuudessa. Jumalan läsnäolo ei ollut varsinaisesti tullut vielä tähän toiseen temppeliin. Kansa oli tottelematonta jne. Odottivat sitä Messiasta. Ja odottivat Jumalan läsnäoloa uudelleen temppeliin niin kuin aikojen alussa. He odottivat toisinsanoen Messiasta joka tekisi kaiken uudeksi. Sen tulemisen jouduttamiseksi ja toteutumiseksi tarvittiin näitä puhtaita oikeaoppisia porukoita.

Paavali mokoma väitti semmoisen Messiaan kohdanneensa. Ei silti kyllähän ne muutkin väittivät, mutta aina ne Messiaat vaan tuhoutuivat ja kapinat kukistuivat. Juutalaisethan eivät kristinuskoon usko, koska tämä Jeesus-messiaskaan ei osoittanut voimaansa --- kuten olemme usein näilläkin foorumeilla kuulleet sanottavan.
Seuraava

Paluu opillista

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron