Päällimäinen hämmennys on *ME ja Muut*. Jumala on tehnyt liiton kaikkien kanssa mutta vain ME opemme pitäneet liiton, ja ME suljemme muut sen ulkopuolelle.
Tämä on oikeastaan päällimmäinen juttu tavallaan mikä minulle on kolahtanut voimalla Wrightin tuosta järkäle kirjasta. Pohjalla on tietysti VT, toora, ja Jumalan valittu kansa. Vaikka pakkosiirtolaisuuden jälkeen Jumala alettiin nähdä suurempana, kaikkien Jumalana, samalla haluttiin palata tiukkaan sääntöjen noudattamiseen (5 Moos 30) idean pohjalta, jotta Jumalan läsnäolo palaisi uudelleen kansansa keskuuteen. Minua on muuten itseäni joskus isosti puhutellut tuo sama luku, joten on helppo samaistua tilanteeseen. Säännöt koskivat puhtaana pysymistä ja erottautumista myös. Jumalan miellyttäminen ja apuun kutsuminen lain kautta tavallaan saavutti ehkä huippunsa. Tuolta ajalta on tuo tiukka deuteronomistinen lakihenkinen "tappakaa kaikki naiset ja lapset" tyyppinen uskonnollisuus.
Kannattaa muistaa että tämä kaikki ei ollut vain lain kirjainta vaan Shemaa (se juutalaisten Jumala on yksi -rukous) rukoiltiin monta kertaa päivässä ja tooran tapahtumia elettiin vuoden kierrossa. Se valittu kansa mentaliteetti on kantanut tähän päivään, niin vahva se on.
Kun temppelipalvelus politikoitui ja rappeutui ymmärtää tuon hajaannuksen, ja että syntyi näitä "jäännöksiä".
Wright näkee että Paavali oli tuon maailmankuvan lapsi, laajensi Jumalan vain pakanoille, mutta se seurakunnan puhtaus ja erottautuminen korvasi "valitun kansan". Eikö olisi psykologisesti ymmärrettävää? Minusta ainakin on. Mitä lie Markku Hirn sanoisi?
Se mitä Paavali teki juutalaisuudelle samaistuu minun mielessäni - öö - vähän siihen miten TaunoJ. joskus kauan sitten (kun ekaa kertaa hämmensi minua pahan päiväisesti) laajensi kristinuskon (jota kutsuu mm. jedismiksi) kaikille kansoille kristinuskon ulkopuolellekin. Et varmaan aivan saa kiinni mitä tarkoitan, koska Paavali-kuvasi on niin päin vastainen kuin minun taikka Taunon itsensä.
Ehkä asian voisi ilmaista päin vastoin: Minulle Paavali edustaa samaa henkeä tuossa tilanteessa kuin TaunoJ. tässä tilanteessa. Siksi en heikkoudessani pysty näkemään Taunoa minään muuna kuin "paavalilaisena kristittynä", vaikka se onkin hänelle itselleen tietysti suuri loukkaus. Ja todellisuudessahan se on vääryys, koska hän hajottaa kristinuskon perustan, kolminaisuusopin ja ristinkuoleman merkityksen, joten ei ole oikein kutsua moista kristinuskoksi. Ja kuitenkin, minä vain en pysty tuntemaan asiaa mitenkään muuten, kuin nimenomaan niin päin, että tuossa liikkeessä pois "me ja muut"-mentaliteetista on kristinuskon ydintä.
Olen myös itse miettinyt sitä, miten historia on mennyt. Temppeli on "Jumalan temppeli", mutta silti se hajotetaan jatkuvasti, ja jokaiseen hajottamiseen näyttää liittyvän uusi jumalakuva. Eksiilin jälkeen. Vuoden 70 jKr. jälkeen.
En nyt ehdi yrittää ajatella noita esittämiäsi muita ja paljon vaikeampia asioita. Muistuta että palataan tähän torstain jälkeen, jos unohdan.