Arpomista

Tälle alueelle kuuluu teologinen pohdinta, kirkkojen opilliset asiat, Raamattua koskevat keskustelut yms.

Viestit: 37
Liittynyt: 17.02.2014 21:49
ViestiLähetetty: 27.03.2014 11:28
Ajatus tehdä laajempi tutkielma Galatalaiskirjeestä ei tunnu hyvältä, koska ei siinä olisi mitään sellaista, jota normaali sisälukutaitoinen ei ymmärtäisi, mikäli vertaa alkutekstejä käännöksiin.


Ajattelinkin ottaa yksittäisiä kohtia esiin, kuten arpomisen.

Arpomista tapahtui paljon Vt:ssa. Viimeinen arpominen lienee tapahtunut, kun apostolit eivät päässeet yksimielisyyteen Juudas Iskariotin seuraajasta.

Vaille huomiota on jäänyt se, että arpominen on keskeistä teologiaa Paavalin teologiassa, joka perustuu Vt:n esikuviin.

Daavid totesi: ”Arpa lankesi minulle ihanasta maasta, ja kaunis on minun perintöosani.”

Perintöosa viittaa siihen, miten Israelin sukukunnille jaettiin Joosuan johdolla maat erämaavaelluksen jälkeen:

”Joosefilaisille määräsi arpa rajan kulkemaan idästä päin, Jerikon Jordanista, Jerikon veteen ja sieltä erämaahan, joka kohoaa Jerikosta vuoristoon Beeteliä kohti.”

”Manassen sukukunta sai sekin arpaosansa, sillä hän oli Joosefin esikoinen. Maakir, Manassen esikoinen, Gileadin isä, sai Gileadin ja Baasanin, sillä hän oli sotilas.”

Paavali viittaa arpomiseen selvittäessään Jumalan valintaa efesolaisille (oma suomennos):

”Ilmoittaen meille hänen mielisuosionsa salaisuuden mukaan tahtonsa, minkä päätti itsessään taloudenhoidoksi aikojen täyttymisessä, kootakseen yhdeksi kaiken Kristuksessa niin taivaassa kuin maan päällä, hänessä, jossa meidät arvottiin edeltä määrättyinä hänen tahtonsa päätöksen mukaisesti, niin että olisimme hänen kirkkautensa kiitokseksi, ennalta toivomme asettaneet Kristukseen.”

Kun kaikki asetetaan paikoilleen aikojen täyttyessä, niin miten edeltä arvottujen asema on erilainen kuin niiden, jotka eivät arvonnassa ”voittaneet”? Nykyinen kirkkoteologia tekee Jumalasta väärämielisen, joka heittää arvonnassa ”hävinneet” helvettiin.



.
Avatar
Viestit: 116
Liittynyt: 16.02.2014 23:58
ViestiLähetetty: 27.03.2014 22:47
Arpominen tai arvan heitto perustuu siihen, että kaikilla perusjoukon alkioilla on yhtä suuri todennäköisyys tulla valituksi otokseen. Tässä siis korostuu satunnaisuus. Sehän tietysti edellyttää, että arvonnassa käytettävä väline, esim arpanoppa on harhaton. Eikä muutakaan filunkia tehdä.

UT:ssa arpomista käytettiin vain kerran, kun Juudas Iskariotin paikkaa täytettiin. Tuossa Efesolaiskirjeen kohdassa ei ole kyse arpomisesta, vaan valinnasta. Tuo teksti lienee sellainen, jolla kalvinistit ovat perustelleet armonvalintaoppiaan.

P. Augustinukselta löytyy ajatus, että ihmiskunta on liukuhihnalla menossa helvettiin, mutta Jumala poimii sieltä oman valintansa perusteella joitakin ihmisiä pois. He pelastuvat.

Jeremia ja Paavali puhuvat myös savenvalajan työstä. Ajatus on se, että Jumala on suuri savenvalaja ja hän voi tehdä savesta (ihmisistä) mitä haluaa, kallisarvoisia esineitä tai halpoja esineitä. Eikä kukaan voi valittaa savenvalajan työstä.

Näitä pohtiessani mieleen palautui varusmiespalvelus - kauan sitten. Toimin komppanian kirjurina. Ainakin siihen aikaan kirjurilla oli enemmän valtaa kuin mitä hänellä kuuluisi olla. Tehtäviini kuului mm. päivystysvuorojen ja vartiovuorojen jakaminen. Ei sitä voinut arpomalla tehdä. Alikersantteja ei ollut riittävästi, siinä hommassa piti käyttää myös aikaisemman saapumiserän varusmiehiä. Piti tarkkaan miettiä kuka pärjää tehtävässä. Sekin piti ottaa huomioon, kuka silloin päivystää, kun varusmiehet pääsevät lomalle.

Mutta tasapuolinen kuitenkin piti olla. Päivystys viikonloppuna piti jotenkin hyvittää jatkossa.

Viestit: 37
Liittynyt: 17.02.2014 21:49
ViestiLähetetty: 28.03.2014 19:14
kaukop kirjoitti:
UT:ssa arpomista käytettiin vain kerran, kun Juudas Iskariotin paikkaa täytettiin. Tuossa Efesolaiskirjeen kohdassa ei ole kyse arpomisesta, vaan valinnasta. Tuo teksti lienee sellainen, jolla kalvinistit ovat perustelleet armonvalintaoppiaan.





Efesolaiskirjeesssä alkutekstin mukaan sana nimen omaan on "arpoi", sama sana, jota käytetään Juudas Iskariotin seuraajan valinnassa. Arvottu on valittu, erotettu, pyhä. Miksi käännetään liian monessa kohdin tukemaan katolista lukutapaa, on kummalllista, koska se tietoista kirjoitusten kieroon vääntämistä. Arpominen on ehkä nähty mahdottomana ja sitä on haluttu pehmentää, mutta se on karhunpalvelus. Arpominen liittyy tiukasti Vt:n esikuviin ja on itseasiassa loogisempi, ainakin minulle. Paavalin teksteissä on tosiaan paljon vaikeatajuista eikä niitä edes omana aikana tahdottu ymmärtää. Mutta ei niitä voikaan ymmärtää, ellei tunne tosi hyvin Vt:n kirjoituksia.

Vt:ssa arpominen perustui siihen, että Jumala vaikutti lopputulokseen. Arpa ei erehtynyt.
Avatar
Ylläpitäjä
Viestit: 243
Liittynyt: 14.02.2014 00:02
ViestiLähetetty: 28.03.2014 20:37
Vt:ssa arpominen perustui siihen, että Jumala vaikutti lopputulokseen. Arpa ei erehtynyt.


Vahva ilmaus sille että Jumala todella vaikuttaa asioihin. Riidattomampi kuin Delfoin oraakkeli :)
Ehdokasasettelu jäi kuitenkin ihmisille.
- - -
Luterilaisuus tähdentää vapaata tahtoa
ja sen nöyrää katumista
Markku Viitasalo
Avatar
Ylläpitäjä
Viestit: 459
Liittynyt: 14.02.2014 01:33
Paikkakunta: Hämeenlinna
ViestiLähetetty: 28.03.2014 21:45
Tapio Tuomaala kirjoitti:Paavali viittaa arpomiseen selvittäessään Jumalan valintaa efesolaisille (oma suomennos):

”Ilmoittaen meille hänen mielisuosionsa salaisuuden mukaan tahtonsa, minkä päätti itsessään taloudenhoidoksi aikojen täyttymisessä, kootakseen yhdeksi kaiken Kristuksessa niin taivaassa kuin maan päällä, hänessä, jossa meidät arvottiin edeltä määrättyinä hänen tahtonsa päätöksen mukaisesti, niin että olisimme hänen kirkkautensa kiitokseksi, ennalta toivomme asettaneet Kristukseen.”

Kun kaikki asetetaan paikoilleen aikojen täyttyessä, niin miten edeltä arvottujen asema on erilainen kuin niiden, jotka eivät arvonnassa ”voittaneet”? Nykyinen kirkkoteologia tekee Jumalasta väärämielisen, joka heittää arvonnassa ”hävinneet” helvettiin. .

No jopas. Aion pitää pientä taukoa Paavalin kirjeiden aitoudesta ja jymähdin tutkimaan tuota. Tuo "arvottiin" todella on Liddle-Scottissakin, siis antiikin ei kristillisessä, sanakirjassa, pelkästään arpomista, paitsi oli sillä joku metaforinenkin merkitys, jota nyt en muista enää. Tuossa on verbinä, juuri kuten Tapio kääntääkin. Aivan samassa muodossa sitä ei ole muualla UT:ssa, mutta selkeän kuuloisesti samaa sanaperhettä kuin mm. "arpa". Miksi UT:ssä puhutaan aina perinnöstä? Ainakaan äkkipäiten en löytänyt mitään viitettä perimiseen tai arvalla perimiseen? Ehkä ei vain osunut silmään.

Hiukan samaa kaikua kuin kaleo-verbissä, joka merkitsee kutsua. Kutsussa pysymiseen viittaa 1 Kor 7:n kuuluisan problemaattinen orja-kohta. Mahdottoman mielenkiintoista.

Kerrohan lisää Tapio.
Avatar
Viestit: 116
Liittynyt: 16.02.2014 23:58
ViestiLähetetty: 28.03.2014 22:36
Efesolaiskirjeen 1:3-14 muodostaa UT:n pisimmän virkkeen, jossa on paljon alisteisia ja rinnasteisia lauseita. Jos ne käännettäsiin sanasanaisesti, ei sitä ymmärtäisi vanha erkkikään. Vilkaisin hieman miten Jukka Thurén on kommentoinut arpomista. Efesolaiskirjeen yhteydessä Thurén ei puhu arpomisesta.

Jukka Thurén kommentoi kolmea kohtaa:

"Ap.t. 1:24-26 Viran täytössä on neljä vaihetta: 1) pätevien luettelon laatiminen, 2) kahden valitseminen ehdot parhaiten täyttävien joukosta, 3) rukous ja lopullisen valinnan jättäminen Jumalan huostaan, 4) arvonta. Arpominen toimitettiin joskus siten, että ehdokkaiden nimet kirjoitettiin ruukunpalasille; arvat pantiin maljaan, jota ravisteltiin, kunnes yksi palanen putosi. Sen jälkeen kun Pyhä Henki oli vuodatettu, ei arpomista näy seurakunnassa käytetyn, vaan Henki auttoi ratkaisuissa, Ap. t. 6:3-6;13:2s. Arpominen oli Jumalan tahdon selville saamiseksi yleisessä käytössä niin VT:n ajan Israelissa (Sananl. 16:3) kuin myöhemminkin. Masadasta on löydetty ruukunsirpaleet, joilla lienee arvottu se, joka kollektiivisessa itsemurhassa joutui viimeksi surmaamaan itsensä (Josefus). Vastaavassa tilanteessa Josefus oli onnistunut jäämään erään toverinsa kanssa viimeisiksi; ylipuhuttuaan toverinsa hän antautui roomalaisille ja – pelastui!"

"ilmoita, kumman näistä kahdesta olet valinnut Kr. anadeixon "ilmoita" voi tarkoittaa salatun 'paljastamista'. Myös Luuk. 10:1:ssä sama verbi on käännetty "valitsi" mutta sen voisi kääntää myös "osoitti ja asetti (virkaan)". Herra itse osoitti/määräsi tietyt henkilöt niin niiden kahdentoista kuin niiden seitsemänkymmenenkahden joukkoon."

"Joh 19:23s En tiedä, miksi juuri saumattoman tunikan/paidan arpominen oli kirjoittajalle näin tärkeä."


"2 Pt 1:10 Pyrkikää siis, veljet, yhä innokkaammin tekemään lujaksi kutsumuksenne ja valintanne. klesis 'kutsu' viittaa jakeeseen 3: "joka on kutsunut meidät". Sanalla ekloge 'valinta' ei edellä ole ollut etymologista vastinetta, mutta j.1:n verbin lankhanein 'saada arpaosaksi' yhteydessä oli puhetta siitä, että arpominen on Raamatun käyttämä kuva valinnasta. Jumala ohjasi arpaa, kun Saul valittiin kuninkaaksi tai kun pappi Sakarias valittiin suitsuttamaan. Jumalan suvereenista valinnasta johtuu myös se, että Pietari tovereineen on kutsuttu apostoleiksi ja heidän kuulijansa ovat saaneet yhtä kalliit lupaukset ja uskon, mistä maailma on jäänyt osattomaksi."

Viestit: 37
Liittynyt: 17.02.2014 21:49
ViestiLähetetty: 30.03.2014 10:49
lauri k e kirjoitti:
Vt:ssa arpominen perustui siihen, että Jumala vaikutti lopputulokseen. Arpa ei erehtynyt.


Vahva ilmaus sille että Jumala todella vaikuttaa asioihin. Riidattomampi kuin Delfoin oraakkeli :)
Ehdokasasettelu jäi kuitenkin ihmisille.


Ei oikeastaan. Arpa osoitti Saulin valituksi kuninkaaksi, mutta myös löysi syyllisen, Joosua 7:14 - 26.

Juudas Iskariotin seuraajan valinta meni tosin niin, että apostolit valitsivat kaksi, joista Herran piti valita mieluinen. En oikein usko, että Herra on puuttunut apostolien arvan heittoon, vaan Hän on valinnut kaksitoista apostoliaan itse. Ehkä kahdestoista apostoli oli Paavali. Tähän sopisi Israelin heimon kantaisien esikuvallisuus. Joosef puuttui pitkän aikaa veljeksistä, kun oli Egyptissä. Paavali oli myös poissa, mutta lopulta löytyi yhteyteen.


Mitä tulee perintöosaan, niin se liittyy Vt:n esikuvissa sukukuntiin, joille jaettiin luvattu maa. Mutta apostolien aikaan Israelin sukukunnista oli jäljellä enää kaksi ja puoli. Loput olivat hävinneet, hävitetty.

Miksi Jaakob kirjoitti:

"Jaakob, Jumalan ja Herran Jeesuksen Kristuksen palvelija, lähettää tervehdyksen kahdelletoista hajalla asuvalle sukukunnalle."

Ei hän ole varmaankaan voinut tarkoittaa luonnollisen Israelin sukukuntia, koska kirje on osoitettu seurakunnille Kristuksessa.

Uusi maailma, luvattu maa, arvotaan eli jaetaan miten?

Tässä kuvioon tulee tärkeä vedenjakaja. Nimittäin luonnollinen Israel näkee, että Vt:n profetoiden perusteella se on perillinen ja että heidät kannetaan aikojen täyttyessä luvattuun maahan kultatuoleissa kansoista, joiden keskelle he ovat sirotetut.

Entä miten homma menee, kun sitä katsotaan Kristuksen kautta? Kenen arpaosasta on kysymys, kun erämaa on viimein voitettu, Jordan ylitetty ja silmien edessä avautuu luvatun maan ihanuus?




.

Paluu opillista

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron