Ajatus tehdä laajempi tutkielma Galatalaiskirjeestä ei tunnu hyvältä, koska ei siinä olisi mitään sellaista, jota normaali sisälukutaitoinen ei ymmärtäisi, mikäli vertaa alkutekstejä käännöksiin.
Ajattelinkin ottaa yksittäisiä kohtia esiin, kuten arpomisen.
Arpomista tapahtui paljon Vt:ssa. Viimeinen arpominen lienee tapahtunut, kun apostolit eivät päässeet yksimielisyyteen Juudas Iskariotin seuraajasta.
Vaille huomiota on jäänyt se, että arpominen on keskeistä teologiaa Paavalin teologiassa, joka perustuu Vt:n esikuviin.
Daavid totesi: ”Arpa lankesi minulle ihanasta maasta, ja kaunis on minun perintöosani.”
Perintöosa viittaa siihen, miten Israelin sukukunnille jaettiin Joosuan johdolla maat erämaavaelluksen jälkeen:
”Joosefilaisille määräsi arpa rajan kulkemaan idästä päin, Jerikon Jordanista, Jerikon veteen ja sieltä erämaahan, joka kohoaa Jerikosta vuoristoon Beeteliä kohti.”
”Manassen sukukunta sai sekin arpaosansa, sillä hän oli Joosefin esikoinen. Maakir, Manassen esikoinen, Gileadin isä, sai Gileadin ja Baasanin, sillä hän oli sotilas.”
Paavali viittaa arpomiseen selvittäessään Jumalan valintaa efesolaisille (oma suomennos):
”Ilmoittaen meille hänen mielisuosionsa salaisuuden mukaan tahtonsa, minkä päätti itsessään taloudenhoidoksi aikojen täyttymisessä, kootakseen yhdeksi kaiken Kristuksessa niin taivaassa kuin maan päällä, hänessä, jossa meidät arvottiin edeltä määrättyinä hänen tahtonsa päätöksen mukaisesti, niin että olisimme hänen kirkkautensa kiitokseksi, ennalta toivomme asettaneet Kristukseen.”
Kun kaikki asetetaan paikoilleen aikojen täyttyessä, niin miten edeltä arvottujen asema on erilainen kuin niiden, jotka eivät arvonnassa ”voittaneet”? Nykyinen kirkkoteologia tekee Jumalasta väärämielisen, joka heittää arvonnassa ”hävinneet” helvettiin.
.