Minulla on perinteitä läsnä jokapäiväisessä elämässäni. Niinkuin kaikilla muillakin. Kukaan meistä ei herää uuteen päivään niin, etteikö hänellä ole jotakin myönteistä evästä aamussaan tai sitten menneisyyden painolastia. On hyviä perinteitä ja huonoja perinteitä. Joillekin perinteissään elävälle ihmiselle elämä on huonompi tänään kuin se oli eilen.
Perinnehän on ihmisellä peritty tapa tai käsitys. Perinne viittaa ylevästi ilmaisten kansan muistitiedon varassa säilytettävään ja vaalittavaan kulttuuriin. Kuitenkin ihmisen arkitodellisuudesta löytyy paljon muitakin äidinmaidossa saatuja ja isältä pojalle kulkeneita perinteitä, jotka ovat jonkinlaista kulttuuria nekin ja vaikuttavat ihmisen elämään.
Yksityisen ihmisen on vaikea pitää henkilökohtaisista perinteistään listaa. Niinkuin tuolla toisaalla mainituista kaanoneistaankin. Lähes kaikkeen kuitenkin niin arjessa ja pyhässä ihmisen elämässä nämä perinteet kuitenkin liittyvät. Niistä ei olisi oikeastaan syytä kenenkään syytä pitää numeroa, mutta monet niin kuitenkin tekevät. Varsinkin pyhistä perinteistään pyhiensä yhteydessä.
Näistä arkisemmista perinteistä esimerkiksi aamukahvi ei ole sukupolvesta toiseen kulkenut perinne. Isä joi aamulla töihin lähtiessään aina teetä, samoin kun molemmat tyttärenikin. Poika sentään kunnioittaa perinnettäni. Vaatetuksessa ovat perinteet säilyneet paljonkin paremmin, kun käytössä on vieläkin isän 60 vuotta vanha perintöturkki. Pojalle ei kuitenkaan isän vanhat kelpaa.
”Oi, aikoja, oi, tapoja” sanotaan paremmissa piireissä latinaksikin. Tämä viittaa sanojansa mielestä jonkinlaiseen tapainturmelukseen eli siihen, ettei ainakaan noita kansalliseen kulttuuriin liittyviä perinteitä kunnioiteta. Ilmiö liittyy kuitenkin näihin pyhempiin perinteisiin, vaikka kansallamme on keskuudessaan laajastikin levinneitä perinteitä mm. alkoholin käytössä.
Kovin pyhiä perinteitä ei työmiehen poika ole kohdallani saanut. Niitä on joutunut kehittelemään jonkin verran ihan itse. Eikä esimerkiksi kirkkoperinteessä ei vielä pitkään aikaan nutturapäiden armoitettuun yhteisöön pääse. Ei lähellekään eikä ole koskaan ole ollut pyrkimystäkään. Ja tämä perinteenpoikanen ei lapsille jatku, kun on tuossa hyllyssä kaikkien kolmen rippiraamatut.