Perinteiden periltä

Tänne kirjoitat uusien keskustelujen avaukset.Se voi olla lyhytkin, vaikka "pääseekö koira taivaaseen". Se voi olla myös syvempi pohdiskelu kun haluat kokeilla miten ajatuksesi kantaa.

Perinteiden periltä

ViestiKirjoittaja Nipa J » 16.04.2014 09:12

Minulla on perinteitä läsnä jokapäiväisessä elämässäni. Niinkuin kaikilla muillakin. Kukaan meistä ei herää uuteen päivään niin, etteikö hänellä ole jotakin myönteistä evästä aamussaan tai sitten menneisyyden painolastia. On hyviä perinteitä ja huonoja perinteitä. Joillekin perinteissään elävälle ihmiselle elämä on huonompi tänään kuin se oli eilen.

Perinnehän on ihmisellä peritty tapa tai käsitys. Perinne viittaa ylevästi ilmaisten kansan muistitiedon varassa säilytettävään ja vaalittavaan kulttuuriin. Kuitenkin ihmisen arkitodellisuudesta löytyy paljon muitakin äidinmaidossa saatuja ja isältä pojalle kulkeneita perinteitä, jotka ovat jonkinlaista kulttuuria nekin ja vaikuttavat ihmisen elämään.

Yksityisen ihmisen on vaikea pitää henkilökohtaisista perinteistään listaa. Niinkuin tuolla toisaalla mainituista kaanoneistaankin. Lähes kaikkeen kuitenkin niin arjessa ja pyhässä ihmisen elämässä nämä perinteet kuitenkin liittyvät. Niistä ei olisi oikeastaan syytä kenenkään syytä pitää numeroa, mutta monet niin kuitenkin tekevät. Varsinkin pyhistä perinteistään pyhiensä yhteydessä.

Näistä arkisemmista perinteistä esimerkiksi aamukahvi ei ole sukupolvesta toiseen kulkenut perinne. Isä joi aamulla töihin lähtiessään aina teetä, samoin kun molemmat tyttärenikin. Poika sentään kunnioittaa perinnettäni. Vaatetuksessa ovat perinteet säilyneet paljonkin paremmin, kun käytössä on vieläkin isän 60 vuotta vanha perintöturkki. Pojalle ei kuitenkaan isän vanhat kelpaa.

”Oi, aikoja, oi, tapoja” sanotaan paremmissa piireissä latinaksikin. Tämä viittaa sanojansa mielestä jonkinlaiseen tapainturmelukseen eli siihen, ettei ainakaan noita kansalliseen kulttuuriin liittyviä perinteitä kunnioiteta. Ilmiö liittyy kuitenkin näihin pyhempiin perinteisiin, vaikka kansallamme on keskuudessaan laajastikin levinneitä perinteitä mm. alkoholin käytössä.

Kovin pyhiä perinteitä ei työmiehen poika ole kohdallani saanut. Niitä on joutunut kehittelemään jonkin verran ihan itse. Eikä esimerkiksi kirkkoperinteessä ei vielä pitkään aikaan nutturapäiden armoitettuun yhteisöön pääse. Ei lähellekään eikä ole koskaan ole ollut pyrkimystäkään. Ja tämä perinteenpoikanen ei lapsille jatku, kun on tuossa hyllyssä kaikkien kolmen rippiraamatut.
Nipa J
 
Viestit: 588
Liittynyt: 16.02.2014 14:12

Re: Perinteiden periltä

ViestiKirjoittaja lauri k e » 16.04.2014 19:18

Sellainen mikä oli jo syntymäsi aikaan on normaalia ja tavallista ja vain luonnollinen osa maailman menoa. Kaikki mikä on keksittyy 15 ja 35 ikävuotesi välillä on uutta ja kiehtovaa ja vallankumouksellista ja kenties voit luoda siitää uran itsellesi. Kaikki mikä on keksitty 35 ikävuotesi jälkeen on luonnonvastaista ja rappiota.
Douglas Adams

Tämä havainto kertoo jotain perinteiden ja henkilökohtaisen kaanonin synnystä ja voimasta. Adams puhu vain keksinnöistä, mutta ajatus kattaa myös aatteet ja ideologiat.
- - -
Luterilaisuus tähdentää vapaata tahtoa
ja sen nöyrää katumista
Markku Viitasalo
Avatar
lauri k e
Ylläpitäjä
 
Viestit: 243
Liittynyt: 14.02.2014 00:02

Re: Perinteiden periltä

ViestiKirjoittaja Nipa J » 16.04.2014 21:07

Jaa-jaa. Lauri, Kyllä tuossa esittämässäsi näkemyksessä vinhaa perää on. Noihin esittämiisi ikävuosiin en kuitenkaan kiinnittäisi kovin paljon huomiota verrattuna siihen, miten elämä lapsuudesta lähtien heittelee. Pohja perinteille ja kaanoneille muotoutuu kuitenkin jo lapsuudessa.

Perinteisiin ja kaanoneihin vaikuttavat nuoruudessa paljon elämänolosuhteetkin ja se millaisia perinteitä ja kaanoneita ne ympäristössään kohtaavat.

Ihan vain yhtenä yksityiskohtana totean yli 50 vuotta sitten alkaneen yhteiselon hyvin erilaisista perinteistä ja kaanoneista tulleen elämänkumppanini kanssa. Yhdessä on kasvettu ja alamme kohta olla ”yhtä eläintä”. Rappiota emme tunnusta, kun Baudelairen sanoin ”uuteen ja ihmeelliseen olemme menossa”. ( Charles Baudelaire: Pahan kukkia )
Nipa J
 
Viestit: 588
Liittynyt: 16.02.2014 14:12


Paluu keskustelut

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron