Sivu 1/1

Ajatuksia ajattomuudesta

ViestiLähetetty: 03.05.2014 15:23
Kirjoittaja Toivo Vihmakoski
Kristityt, ainakin eräät heistä, odottavat Jeesuksen Kristuksen Golgatan ristillä heille hankkiman pelastuksen takia pääsevänsä kerran oloihin, jota Raamatussa kuvataan mm. näin:

”Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, valkeuksien Isältä, jonka tykönä ei ole muutosta, ei vaihteen varjoa.” (Jaak. 1:17)

”Eikä yötä ole enää oleva, eivätkä he tarvitse lampun valoa eikä auringon valoa, sillä Herra Jumala on valaiseva heitä, ja he hallitsevat aina ja iankaikkisesti.” (Ilm. 22:5)

Mitä minuun tulee, niin kyllä minäkin sinne tahtoisin päästä, koska, vaikka en ole mitään henkilökohtaista pelastusvarmuutta saanutkaan, kuitenkin uskon Jeesuksen Kristuksen, josta Raamattu sanoo hyvin selkeästi näin:

” Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. ” (Joh. 3:16)

Minkähänlaista siellä sitten olisi?

Raamattu sanoo hyvin lakonisesti vain:
” vaan, niinkuin kirjoitettu on: "mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat." (1. Kor. 2:9)

Sen täytyy olla todella jotain erikoista, sillä näin maanpäällisesti ajatellen noissa olosuhteissa eläminen tuntuu tylsältä ja yksitoikkoiselta.

Ja perustelua:

Ajatellaanpa meidän nykyisten elämänolojamme vaihtelevuutta enkä nyt tarkoita taloudellisia eriarvoisuuksia, vaan yksinkertaisesti a i k a a.

Ja siitä nimenomaan sen kulumista ja kulumisen aiheuttamaa vaihtelua elämässä. Meillä on:

Vuosi, joka jakaantuu kuukausiin,
joka jakaantuu vuorokausiin,
joka jakaantuu tunteihin ,
joka jakaantuu minuutteihin ja tämä edelleen sekunteihin ja se puolestaan desi-, sentti-, milli- ....ja aina attosekunteihin asti.

Mutta entäpä jos näin ei olisikaan.

Koska aivan hyvin voisi olla näin:

Maapallon akseli olisi pystysuoraan eli 90 asteen kulmassa maapallon ratatasoon.
Tällöin meillä ei olisi vuodenaikojen vaihtelua. Ei ainakaan samassa kohtaa maapalloa. Aurinkohan olisi maapallon jokaisessa pisteessä aina samalla korkeudella taivaankantta. Vuorokaudenvaihteita tosin olisi, paitsi,
jos lisäksi maan pyörähdysaika akselinsa ympäri olisi sama kuin maan kiertoaika Auringon ympäri.
Tällöin maan toisella puolella olisi aina päivä ja toisella aina yö. Näinhän on muuten maan kuussa laita.

Aurinko toisin sanoen paistaisi samalla maanpinnan kohdalla aina samalla korkeudella ja samalla kohtaa taivaalla.

Eli kyllä taitaisi aika tuntua todella sananmukaisesti pitkältä. Ajatelkaapa vaikkapa vain TV-ohjelmia.
Mitenkä ilmaista milloin jokin ohjelma alkaa?

Niin, eikä siellä taitaisi olla tuulia ja sateitakaan?

Re: Ajatuksia ajattomuudesta

ViestiLähetetty: 03.05.2014 17:24
Kirjoittaja lauri k e
Kiitos että toit ajatuksesi tällekin foorumille.
iankaikkisuus on jotain sanoinkuvaamatonta.
Ajattomuus on tapahtumattomuutta, tapahtumaan liittyy aina aika: ennen ja jälkeen.

Hetki ennen hunajan syömistä on parasta maailmassa sanoi Nalle Puh.
Sellaista hetkeä ei taivaassa ole.

Siksi minä luotan sanaan että taivasten valtakunta on sisäisesti teissä/teidän keskellänne.
Siellä on Jumalan rauha, se yli ymmärryksen oleva.

Re: Ajatuksia ajattomuudesta

ViestiLähetetty: 03.05.2014 18:13
Kirjoittaja Toivo Vihmakoski
Kiitos Lauri kannanotostasi. Tuosta kirjoittamastasi ”Ajattomuus on ajattomuutta...”tuli mieleeni hirtehinen ajatus, ei kai siellä vallitse jonkinlainen ”pysähtyneisyyden aika”, kuten eräässä menneessä pysyväksi tarkoitetussa olotilassa tuolla naapurin puolella?