visioita.munfoorumi.com

Helatorstai huomenna koko päivän. Kirkkovuoden teemana ”korotettu Herra”. Olen aika usein vuosien varrella mietiskellyt, kuinkahan monta tavallista, ei niin kirkollista, pulliaista tämäkin koskettaa. Aika hyvin pitää olla Raamatusta tiedollisestikin perillä, että tämän päivän merkitys Kristuksen taivaaseenastumispäivänä valkenee.

Pappi tilasi minulta kahdeksan vuotta sitten helatorstaimessun johdannoksi tästä päivästä ja sen merkityksestä runon. Se piti minun alkuperäisen suunnitelmaan mukaan lausua heti tervetuliaissanojen jälkeen, mutta luettuaan runon ennakolta pappi halusikin sen saarnansa johdannoksi, kun se hänen mielestään sopi siihen paremmin. Sujuvasti sopikin.

Luin runon äsken. En julkaisi sitä enää tänään, tässä ja nyt. Se tuntui tänään liiaksi kirkkohistorialliselta opetukselta ylhäältä kateederilta kirkkorahvaan kuultavaksi. Se tuntui suoraan sanoen jo kertaalleen kalutulta luulta koirille heitettäväksi. Tältähän liturgienkin sana joskus kirkonpenkissä tuntuu, jos sillä ei ole yhteyttä omaan ajatteluun.

En tiedä, johtuuko tästä avauksesta, mutta turhan naiivilta tuntuu tämä huomiseskin helatorstairunoni psalmista evankeliumiin

alhaalta ylös
korotus korkeimmalle
olemaan läsnä
kaikki elämän päivät
seurakunnan keskellä

ikuiseen valtaan
taivaan valtaistuimelle
korotettu Herra
Isän oikealla puolen
ei kuninkuus katoa

kirkon rakennus
opetuksen sisältö
sanoman saatto
vuodatettu Hengestä
voima armoksi työlle

Kristus taivaalle
siunaten koko ajan
Häntä seuraavat
tämä rakkaus pysyy
toivona uskon kautta

Minullehan eivät runot helposti aukea.
Meidän seurakuntapiiri alkaa ina ylistyslauluilla. Niissä esiintyy usein ilmaus "me Sinua korotamme"
toistettuna kertosäkeenä uudestaan ja uudestaan.

Minun sielunmaiseemaani ei sovi kuva siitä että Häntä ihmisvoimin korotetaan. Se on korkeemmas käres.

Niinpä, Lauri. Niin erilaisia me täällä olemme. Eikä siinä mitään pahaa ole. Joskus tunnen olevani itse kuin eri planeetoilta varsinkin näillä hengellisyyteenkin vivahtavilla palstoilla. Eikä siinäkään mitään väärää ole. Olen kuitenkin yrittänyt roikkua jollakin lailla mukana.

Eivät kaikki runot minullekaan avaudu, mutta aika paljon esimerkiksi Raamatustakin avautuu minulle runoina. Ja nämä runot eivät välttämättä taas avaudu kuitenkaan muille. Tässä matkan varrella olen kuitenkin havainnut, että on paljon niitäkin, joille runoni hengellisestikin avautuvat.

Samalla aaltopituudella kuin itselläni olen todennut runojeni avautuvan Paanasen Virpille, vaikka Raamattu ei minulle täysin samoin avaudukaan kuin hänelle. Jotkut löytävät jostakin teemarunostani tiivistettynä myös päivän saarnan ja liturgian. Nämä löytäjät eivät kuitenkaan ole kaikki naisia eikä pappejakaan.

Tässä helatorstain runossani Herra ei ole ihmisten korottama, vaikka ihmiset Herraa vähän joka käänteessä korottavat. Isä siinä korottaa poikansa oikealle puolelleen, mutta siunaten olemaan ihmisten kanssa "kaikki nämä päivät" ennen toista tulemistaan, jonka käsitän oppineiden kanssa hieman eri tavoin. Viittaan vain tuohon edelliseen "sydämen puheeseen".

Luulen, että karimaatikko laulaa tuota "sinua me korotamme" juuri mielessään aikalailla tuo mitä Nipan runo sanoo. Niin minä varmaan aika lailla tein aikoinani. Nyt en ole ollut tilaisuuksissa koetella vieläkö saattaisin laulaa mukana, eikä tee mieli edes koetella.

Sitä voisi varmaan ajatella niinkin, että toistaessaan tuota samaa, jokaiselle jää tilaa tuntea ja ikäänkuin antaa oma merkityksensä sisällölle, ilman valmista "uskontunnustusta". Jokaisella voi olla mielessä se oma "lämpöpatteri", jonka kautta Jumala on tullut lähelle ja hallitsee ja on läsnä. "Sinua me korotamme" on vain tapa ikään kuin pysähtyä tuon Jumalan eteen tunnustamaan kuka ja mikä hän on. Nipan runohan on tuollainen "sinua me korotamme"- uskontunnustus. Siinä runoilija vain antaa asialle enemmän verbaalisen sisällön, mutta käytännössä sanoo myös "Sinua me korotamme"

Niin. Kyllähän se niinkin oli, että uskovat sen Kristuksen taivaaseen silloin ensimmäisenä helatorstaina korottivat eikä Herraa reaalisesti heidän keskuudestaan ylös tempaistu. Kyllä siinä jokaisella uskovalla näkijällä piti olla tässä tilanteessa ”oma lämpöpatteri” päällä.

Tuota taivaaseenastumisen näkijöiden joukkoa olen joskus verrannut niihin viiteentuhanteen, jotka söivät itsensä kylläisiksi viidestä leivästä ja kahdesta kalasta ja tähteitä ruuasta jäi enemmän kuin sitä oli alunperin ollutkaan.

Mutta sehän ei loppujen lopuksi ole mitenkään tärkeää, mitä tapahtui todella, sen rinnalla mitä tästä kaikesta on sydämeensä, ”taivasten valtakuntaansa” tallentanut.

Kyllähän se niinkin oli, että uskovat sen Kristuksen taivaaseen silloin ensimmäisenä helatorstaina korottivat eikä Herraa reaalisesti heidän keskuudestaan ylös tempaistu.

Ai jaa. Sulla on parempaa tietoa. Runoilet siis ihan satuja?

Jaa-jaa. Eipä tainnut olla omakohtaista tietoa tästä episodista Raamatun kirjoittajillakaan, mutta jonkinlainen usko, näky oli taivaaseenastumisesta.

Näkyjensä varassa se Paavalikin runoili ja satuili enemmän kuin todellisen tiedon. Topeliustakin oli parempi. Yhtä monta kertaa se taisi Jeesuksenkin elävänä nähdä kuin minäkin. Millainen lämpöpatteri Paavalillakin oli, siitä eivät aikakirjat kerro.

Näistä uskon asioista on kuitenkin aivan turhaa kiistellä ja toisiaan vähätellä, varsinkin kun niitä todellisia faktoja ei ole. Edes teologisella valehtelijoiden kerholla, jotka siitä kuitenkin toimeentulonsa ammentavat ja kirkkorahvasta kusettavat.

Aiheetta enempään tällä sivustolla, samoin kuin blogimetsässä.

Kyllä sitä tietysti itse kukin voi miettiä, että millainen se pelkkään omaan kokemukseen perustuva usko olisi, jos mitään arvoa ei anna kenenkään toisen - edes varhaisten kristittyjen - todistukselle itse tapahtumista. Jos ei olisi Raamattua mistä runoilla, niin olisiko sillä Nipan uskolle mitään väliä.... Raamattua ei olisi, jos sen tekstien olisi nähty olevan vaan ihmisten kuvitelmia muka silminnäkijätapahtumista. Ei sitä olisi niin pilkun tarkasti kopioita tuhansia vuosia.

Ei minusta kaikkea voi pelkästään oman kokemuksen varaan laskea. Se on kokolailla itsensä ympärillä pyörivä maailma sitten ainakin. Oma kokemus voi kuitenkin olla yhteensopiva muidenkin todistuksen kanssa, tai Raamatun todistuksen.