Tunteita

Tänne kirjoitat uusien keskustelujen avaukset.Se voi olla lyhytkin, vaikka "pääseekö koira taivaaseen". Se voi olla myös syvempi pohdiskelu kun haluat kokeilla miten ajatuksesi kantaa.
Avatar
Ylläpitäjä
Viestit: 459
Liittynyt: 14.02.2014 01:33
Paikkakunta: Hämeenlinna
ViestiLähetetty: 28.05.2014 20:05
Tänään tuli aika vanhanaikainen olo.

Siitä onkin aikaa kun - kuten olen tottunut ajattelemaan - Jumala opettaa tunnistamaan uusia tunteita. En minä tiedä oikein mitä tästä ajatella, mutta mutta.... tota noin... siis niinkun... mä luulen, että Jumala tai Lauri yhdistettynä johonkin muihin "sattumiin", joita ei viitsi julkisuuteen vuotaa, on saanut minut kokemaan miltä tuntuu kun tuntuu että on inhon kohteena. Todellisuudesta en puhu, vaan tunteesta. Ne eivät luultavasti ole ollenkaan sama asia, ainakaan yksi yhteen. Siirsin vain Laurin osoittaman Paavali/KS inhon itseeni, mikä on aika helppo tehdä silloin jos inho tuntuu kohdistuvan juuri siihen mistä itse innostun, eli mikä elää minussakin jollain tavalla tai tasolla.

Harvinaisen inhottava tunne. Vihakin on mukavampi asia. Mä vähän luulen, että mun ei tee enää samalla tavalla mieli "inhota" edes "hurskaita uskovia" yms.. Tai en mä tiedä voiko noinkaan sanoa. Mutta ainakin tiedän, että miltä se inhon kohteena oleminen saattas tuntua. Ei kiva. Ehkä mä en halua tuottaa ehdoin tahdoin semmoisia tunteita kelleen. Tämmöinen logiikka näissä Jumalan kouluissa - kuten ne koin - oli ennen. Siksi sanon että tuli "vanhanaikainen olo".

Kumma juttu, että viha on tuttu tunne tai katkeruus, mutta inho on jotenkin ikään kuin eri tunne. Kyllähän minä kuolleita hiiriä inhoan, mutta se on vähän eri asia.

Noin muuten. Lääkäri soitti aamulla aika tasan klo 8, ja luetteli TSH arvon. Nyt ollaan sitten niin terveitä että ei voi syyttää tyroksiinivajaustakaan mistään enää. Verenpaineetkin on vakaat kuin kuolleella, vaikka käsillä kävelisin.

Kolmanneksi. Inhottava asia on semmoinen juttu, että jopa mun vapaan suuntien uskovaistuttuni liittyvät kirkkoon. On se niin väärin. Tänään taas uusi tieto semmoisesta.

Neljäneksi. FB:n lukeminen on aika inhottavaa näinä aikoina kun kaikkia tuttuja vihitään koko ajan papeiksi. Vähän vaikea on osallistua iloon. Myönnetään. Olen inhottava ihminen viimeisen päälle.
Avatar
Ylläpitäjä
Viestit: 243
Liittynyt: 14.02.2014 00:02
ViestiLähetetty: 28.05.2014 22:07
"Siirsin vain Laurin osoittaman Paavali/KS inhon itseeni

Tuo oli minulle uutinen. En tiennyt osoittavani inhoa Paavalia tai Sadinmaata ohtaan. Tämän päivän Kyrkpressenissä oli pitkä Thomas v Martensin tekemä haastattelu. Kokovartalokuva täyttää melkeinn koko etusivun. Selvää on että kumpaakaan en fanita, mutta siitä on pitkä matka inhoamiseen. Minusta Paavaliakin voi kritisoida. Erästä asiantuntijaa lainatakseni; ne ovat ihmisen kirjeitä ihmisille.Se johtuu osin siitä että minulla on aika kummallinen raamattukäsitys.

Joskus keskustelua vaikeuttaa sekin jos satut olemaan "valmiiksi vihainen.
- - -
Luterilaisuus tähdentää vapaata tahtoa
ja sen nöyrää katumista
Markku Viitasalo
Avatar
Ylläpitäjä
Viestit: 459
Liittynyt: 14.02.2014 01:33
Paikkakunta: Hämeenlinna
ViestiLähetetty: 28.05.2014 22:40
Lauri. Kyllä sä jossain käytit ihan inhota-sanaa, jossain muodossa. Tosin en sitä kohtaa enää mistään löytänyt. Yritin joku päivä sitten nimittäin löytää, kun yritin vähän selvittää mihin tuntemukseni perustui. Foorumin hakukoneen antamat ainoat inhota-sanat olivat tosin ikävä kyllä omiani, osa niistä kohdistuen "hurskaisiin" ihmisryhmiin. Joka tapauksessa minusta tuntui aika asiattomalta tai mikä olisi oikea sana tuo nimenomaan henkilöön - ei asiaan - käyminen, henkilöön jota sentään yhdessä haastattelimme. Ainakin minulle lähtökohta ei ole mennä haastattelemaan ihmisiä, joihin suhtautuisin lähtökohtaisesti äärimmäisen kriittisesti. Toki ajatus oli minun vaikka sinä minut Hesaan melkein pakotitkin muista syistä.

Jotenkin tuo vaan tuntuu pahalta, kun itse samaan aikaan vähän olen mieheen tutustunut ja hän näitäkin voi lukea. Asioitahan ei kritisoitu vaan ihmisen nimittely ja tuomitseminen oli idea.. tyyliin kirkonpolttaja ja muita arvonimiä. En tiedä. Minusta vaan tuntuu/i pahalta. En tiedä oikein miksi, mutta jotenkin olisi minusta äärimmäisen ilkeätä, jos ihminen jolle kerron haastattelussa vapaasti aatoksiani ja joka tekee minusta juttua, sitten alkaisi julkisuudessa sen jälkeen suhtautua joka tilanteessa minuun ihmisenä inhoavalla tyylillä. En mä tiedä onko tässä mitään järkeä. Kaipa sitä voi haastatella vaikka Saddam Husseinia olematta samaa mieltä. Minä vaan jättäisin tuon haastattelun väliin varmaankin. Onko tämä jotenkin kauhean puolueellista? Mutta niin minusta vaan tuntuu.

Ehkä mä olen "toimittajana" vähän sellainen Hannu Karpo. Mä haluan nostaa silloin toimittajan roolissa jonkun asian esille tai antaa ihmiselle sanan jostain asiasta, sen tähden että pidän sitä tärkeänä syystä taikka toisesta. En mollatakseni perästä. Tulee nyt mieleen nuo jotkut haastattelut mitä tein K24:llä. Siitä siinä ehkä on kyse. Mitähän Nipa entisenä toimittajana sanoisi näistä tuntemuksista.
Avatar
Ylläpitäjä
Viestit: 243
Liittynyt: 14.02.2014 00:02
ViestiLähetetty: 29.05.2014 03:42
Niin on, jos siltä näyttää sanoi Kekkonen.
Yritän ottaa opikseni.
- - -
Luterilaisuus tähdentää vapaata tahtoa
ja sen nöyrää katumista
Markku Viitasalo

Viestit: 582
Liittynyt: 16.02.2014 14:12
ViestiLähetetty: 29.05.2014 08:52
Niin. Toimittajalla voi ollaan työssään hyvinkin monenlaisia tuntemuksia. Samankin henkilön eri tilanteissa tehdyissä haastatteluissa varsinkin kun haastattelujen välillä on enemmän aikaa. Toimittaja voi pyrkiä panemaan haastateltavalle sanoja suuhun eli ymppäämään omia mielipiteitään haastateltavan mielipiteiden joukkoon. Hyvä toimittaja ei näin kuitenkaan tee.

Varsinkin jos toimittaja tekee haastateltavastaan henkilökuvaa, henkilö on esiteltävä aivan ”omillaan”. Haastateltava on kuitenkin oltava jutun päähenkilö eikä jutun tekevä toimittaja. Jos toimittaja liikaa ”etuilee”, hän ei enää haastateltavalta toista kertaa juttua saa. Tämän ovat monet poliittiset toimittajat saaneet kokea.

Kuitenkin voi haastattelun perimmäinen motiivi olla sekin, että ”mustasta” haastateltavasta on tarkoitus tehdä valkoista, silloin voidaan toimittajaksi valita sujuvasanainen runoilija tai muu taivaanrannanmaalari. Pääasia kun on, että haastateltavasta piirretään hyvä kuva ja se syntyy parhaiten yhteistyönä. Vaalijutuissa näitä ”kuvailuja” näki taas aivan äskettäin.

Olen itse tehnyt mm. Kalevi Sorsasta henkilökuvan hänen poliittisen uransa alussa. Se oli kerronnallista faktaa Kalen omiin muistikuviin perustuen. Kahdesti haastattelin häntä myöhemmin aika isossa jutussa pääministerinä ensimmäisen jutun tein puhtaasti omien muistiinpanojen perusteella ”oikaisten mutkat parhain päin”. Se meni lehteen vailla yhtään korjausta.

Toisella pääministerikaudella juttu oli tehtävä ajan hengenkin mukaisesti vain magnetofoninauhojen perusteella eli siitä, mitä Kale oli sanonut todella. Siihen sitten tuli korjauksia, kun suorat sitaatitkaan koneelta eivät aina kelvanneet. Sensuurina oli mukana poliittinen sihteeri, joka parissa kohtaa myönsi, että puoluejohtaja voisi sanoa noinkin, mutta ei pääministeri.

Ehkä tuossa jälkimmäisessä on mukana niitä Annenkin tuntemuksia toimittajana ”tässä oikeaoppisten maassa”.
Avatar
Ylläpitäjä
Viestit: 459
Liittynyt: 14.02.2014 01:33
Paikkakunta: Hämeenlinna
ViestiLähetetty: 29.05.2014 11:52
Ehkä tuossa jälkimmäisessä on mukana niitä Annenkin tuntemuksia toimittajana ”tässä oikeaoppisten maassa”.

Jos viimeiseen kappaleeseen viittaat, niin ei ole. KS:n haastattelun idea oli oikeastaan keskustelu. Juttelimme ja minä kirjoitin suoraan koneelle sana sanaisesti sen minkä ehdin ja mitä nyt pidin kiinnostavampana tai kuvaavampana. Ihan kaikkea ei tietysti olisi jaksanut/kyennyt kirjaamaan. Sopimus oli että yhdessä katsotaan läpi vielä. Mitään muutoksia siihen ei lopulta tullut. Minusta teksti oli todellisuutta kuvaava kuvaus. Sitä ohjasi tietysti se mitä minä ja Lauri myös sanoimme tai nostimme esille. Sikäli se ei ollut oikeastaan haastattelu vaan enemmän keskustelu. Sen motiivi oli nähdäkseni se, että olimme kiinnostuneita samoista asioista, olimme menossa talousdebattiin kaikki jne. Mitään oikeaoppisten välistä kiistaa en muista. Enemmän vaan toinen toistensa ajatuksista kiinnostunutta debattia. Minusta se oli tapaaminen josta jäi hyvä mieli. Tuli tunne, että tuli tuntemaan ihmistäkin vähän.

Se ei tarkoita, että saatoin samaistua miehen menoon tai uskoon jotenkin vaivatta, hyvin erilaiselta taustaltahan me ollaan, mutta se tarkoittaa sitä että näin ja koin miten aidosti hän on asiansa takana ja uskostaan käsin. Ei se ole vain jotain showta.

Paluu keskustelut

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron