Kirjoittamisesta

Tänne kirjoitat uusien keskustelujen avaukset.Se voi olla lyhytkin, vaikka "pääseekö koira taivaaseen". Se voi olla myös syvempi pohdiskelu kun haluat kokeilla miten ajatuksesi kantaa.

Viestit: 582
Liittynyt: 16.02.2014 14:12
ViestiLähetetty: 07.07.2014 14:01
Tyttäreni on kaivellut silloin tällöin lehtien vuosikerroista kirjoittamiani juttuja, lähinnä esseitä ja kolumneja. Joskus hänen löytönsä yllättävät itsenikin, kuten vuonna 1966 kirjoittamani essee ”Kirjoittamisesta”. Joskus olen menneessä ”vanhanjumalan” aikaisessa elämässäni ollut fiksumpi ja analyyttisempi kuin muistankaan. Pari sitaattia tästä:

”Kirjallisen luomistyön poluilla tanssivat pirunpolskaansa lukemattomat kysymysmerkit, ja suurten valtaväylien risteystä vartioi suurten tienviittojen tavoin neljä väistämätöntä, kirottua ja uhkaavaa kysymystä: 1) Mistä ja mitä kirjoittaa? 2) Miten meidän on kirjoitettava? 3) Milloin? 4) Miksi ja mitä tarkoitusta varten?

Nyt kun 48 vuotta myöhemmin puntaroin silloin antamiani vastauksia noihin kysymyksiin, havaitsen että en ole aina kirjoittamisessani lentänyt kukasta kukkaan eli kaikki kirjoittamani eivät ole aikanaan olleet päivänperhosia ”tänään, tässä ja nyt”. En tässä noihin kysymyksiin edes yritä vastata, kun en silloiselle tasolleni kykenisi lähellekään, mutta esseen loppu kuitenkin:

”Kaikki työ ja luova toiminta on tapa hakeutua turvaan unohdukselta, eikä lainkaan kummallista, että viimeinen ratkaiseva kysymyksemme koskee juuri työmme merkitystä ja kestävyyttä.

Lukemattomat syyt ajavat minua kirjoittamaan, sanoo André Gide päiväkirjassaan ja jatkaa: tärkeimmät niistä ovat salaisia. Ehkä tärkein on kuitenkin pelastaa jotakin kuolemalta.”
Avatar
Ylläpitäjä
Viestit: 243
Liittynyt: 14.02.2014 00:02
ViestiLähetetty: 07.07.2014 17:29
Osuipa oikein hermoon.

Vuoden vaihteessa menetin työhuoneeni jossa olin tehnyt lasinsulatusta 12 vuotta.
Siinä sivussa olin kirjoittanut nettiin , aluksi muistiinpanojani, mutta sitten 2004
aloin koota aiheesta "Matkaopas lasinsulatukseen". Se alkoi tutustuiskierroksella ja jatkui sitten tekniikan ja taiteen kummallisuuksiin.

Kun mahdollisuus käsityöhön meni, päätin kirjoittaa tuosta aineistosta oppikirjan. Motiivina oli etten halua viedä hautaan kaikkea suurella vaivalla oppimaani. Todellakin, varjella jotain unohdukselta. Kuolemattomuutta en tavoittele. Jos sitä luetaan vielä 10 vuoden päästä, olen tyytyväinen.
- - -
Luterilaisuus tähdentää vapaata tahtoa
ja sen nöyrää katumista
Markku Viitasalo

Viestit: 582
Liittynyt: 16.02.2014 14:12
ViestiLähetetty: 07.07.2014 17:50
Niinpä, Lauri. Kirjoittaminen on ollut samaa kuin sinulle lasinsulatus ja siihen liittyvä. Kaikenlainenkin kirjoittaminen vähän elämäntilanteistakin riippuen, faktaa ja/tai fiktiota, runoja ja satuja, tiukkaa faktaa eri asioiden tiimoilta. Jännä ilmiö on, että runoissa ja saduissa olen tähdännyt enemmän ”ikuisuuteen” kuin yhteiskunnankin mukana muuttuvissa faktoissa.

Itse pohdinkin tuossa liki puoli vuosisataa kirjoittamassani esseessä pääasiassa juuri runoja ja satuja, yleensäkin kaunokirjallisen tekstin kirjoittamista. Pyrkimys oli kuitenkin sama kuin sinulla, Lauri: jättää jotakin itsestäsi ja tärkeänä pitämästäsi jälkeesi jääville.

Tämän esseen jätin kuitenkin tuohon koneen viereen. Jos tuohon sanomaani syntyisi kuitenkin lähiaikoina jotakin uutta.

Paluu keskustelut

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron