Kulttuurivallankumous jota ei tullutkaan

Tänne kirjoitat uusien keskustelujen avaukset.Se voi olla lyhytkin, vaikka "pääseekö koira taivaaseen". Se voi olla myös syvempi pohdiskelu kun haluat kokeilla miten ajatuksesi kantaa.
Avatar
Ylläpitäjä
Viestit: 243
Liittynyt: 14.02.2014 00:02
ViestiLähetetty: 03.08.2014 10:43
1960-luvun hippiliike syntyi pyrkimyksestä hypätä oravanpyörästä. Ihmisen pitäisi myös elää eikä olla vain ratas yhteiskunnan koneistossa.

Tieteen vallankumous oli muhinut fysiikassa koko 1900-luvun. Kvanttifysiikan havainnot näyttivät olevan ritiriidassa klassisen Newtonin fysiikan kanssa. Newtonin fysiikka on deterministista. Jos tiedetään lähtötilanne voidaan laskea seuraukset, vastaavasti myös taaksepäin. Kvanttifysiikassa löydetään vain todennäköisyyksia, yksittäistä tapahtumaa ei voida tyhjentävästi kuvata. Tämä jätti maailamankuvaan Jumalan sormen mentävän reiän, johon mm K.V.Laurikainen on vedonnut.

1975 nuori itävaltalainen fyysikko Frijof Capra julkaisi menestysteoksen "Tao of Physics". Capra väitti näkevänsä vahvan yhteyden kvanttimekaniikan ja itämaisen ajattelun välillä. Sanan Tao merkitys pojautuu tiehen tai polkuun. Kiinalaisessa filosofiassa se viittaa kaikkeuden järjestykseen ja tapahtumien ilmenemiseen.

Capra työsti kvanttimekaaniikan ja ihmisen tietoisuuden yhteyttä jonka eräät fyysikot, mm Nobel-palkittu Eugene Wigner väittivät näkevänsä. Capran mielestä tämä yhteys oli täydellisessä harmoniassa itämaisen viisauden kanssa, joka on aina pitänyt tietoisuutta kaikkeuden erottamattomana osana. (Tao s.300)

Capran kirja loi taustan liikkeelle joka tunnetaan nimellä New Age..1980 Marilyn Ferguson ennusti kirjassaan "The Aquarian Conspiration (Vesimiehen salaliitto)
että peruuttamaton muutos ihmisten tietoisuudessa mullistaisi kulttuurimme.
termi Vesimies on peräisin yhtye 5th Dimensionin laulusta Let The Sunshine in.
albumilla The Age of Aquarius

Vesimiehen salaliitto näkee ihmisyyden luontoon sisltyvänä. Se korostaa autonomisen yksilön asemaa hajautetussa yhteisössä. Sittemmin Danah Zohar väitti että" karteesilainen filosofia irrotti ihmisen tutsta sosiaalisesta ja uskonnollisesta yhteisöstä ja heitti tämän keskelle aikamme Minäkesksitä kulttuuria. UUsi fysiikka oli opettava ihmisen vähemmän itsekkäästi, ymmärtävän paikkansa kokonaisuudessa ja toimivan epäitsekkäästi yhteiseksi eduksi.

Danah Zohar asserted that "Cartesian philosophy wrenched human beings from their familiar social and religious context and thrust us headlong into ... our I-centered culture,

Varsinaisen New Age liikkeen ulkopuolelta kannattaa mainita vielä Robert Pirsigin Zen ja Moottoripyörän kunnosspito. Yritys tehdä länsimainen teknologia ymmärrettävksi osaksi ihmiskuvaamme. Sisältää muutenloistavan antiikin filosofian historian ja kritiikin. Ussinlie Deepak Chopran "Kolmas Jeesus" joka näkee Jeesuksen suunnilleen Taon oppaana.

Nyt 40 vuotta myöhemmin näemme ettei tuo fysiikan vallankumous koskaan toteutunut. Päinvastoin Amerikassa 80-luku oli MINÄ-vuosikymmen, meillä juppipolven nousu.
Siitä huolimatta New Age resonoi sellaisten ajattelijoiden kanssa 'jotka uskovat, mutta ei niinkuin kirkko opettaa'. Kirkon tutkimuskeskuksen mukaan näitä on (muistaakseni) kolmannes seurakuntalaisista.

Siinä on valtava hengellinen markkina-alue. Tällä kysynnällä tarsastaa ja rahastaa mm Scientologia, samoin eräät äärimmäiset karsmaattiset liikkeet.

Oma kysymykseni on
Onko oikein tämä sielun erottaminen ihmisenä olemisesta,
näennäismaailman kieltäminen. Eikö se ole paluuta aristoteeliseen maailmankuvaan.

Lähteet
Fritjof Capra: Tao of Physics
Gary Zukav: Dancing Wu Li Masters
Robert Pirsig: Zen ja moottoripyörän kunnossapito
Roger Penrose: Shadows of the Mind
Victor Stenger: The Revolution That Didn't Happen
- - -
Luterilaisuus tähdentää vapaata tahtoa
ja sen nöyrää katumista
Markku Viitasalo

Viestit: 582
Liittynyt: 16.02.2014 14:12
ViestiLähetetty: 04.08.2014 08:21
Käsite kulttuurivallankumous herättää minussa monenlaisia ajatuksia. Tavallaan kaikki vallankumoukset ihmisenkin historiassa ovat olleet kulttuurivallankumouksia. Kaikkia vallankumouksia ei ole edes tiedostettu vallankumouksiksi, kun niihin ei ole liittynyt välitöntä väkivaltaa. Yleensä on kuitenkin niin, että vallankumous on aina syönyt lapsensa.

Kulttuurivallankumous käsitteenä on jäänyt mieleen Kiinan kulttuurivallankumouksesta. Prosessi tähän vallankumoukseen oli ajallisesti pitkä alkaen Maon Pitkästä marssista, jonka olen aina rinnastanut valitun kansan vaellukseen luvattuun maahan Mooseksen johdolla. Itse asiassa tämä marssi oli tämän vallankumouksen parasta aikaa, kun päämäärä oli vielä edessä – eikä sitä tarvinnut vielä elää.

Vallankumouksen siemen on siinä, että ollaan tyytymättömiä vallitseviin oloihin ja kun se muuttuu voimaksi, prosessi alkaa. Kun asetettuun päämäärään päästään, alkaa pian uusi tyytymättömyys ja prosessi voi alkaa uudestaan – ellei sitä kyetä tukahduttamaan. Näitä kyteviä vallankumouksia on maailma tälläkin hetkellä aivan pullollaan. Kulttuurikin muuttuu näissä vallankumouksissa jatkuvasti.

Pitkäänkin näistä kulttuurivallankumouksistakin voisi kirjoittaa ja vertailla esimerkiksi Venäjän ja Kiinan vallankumouksellista kehitystä nykypäiviin saakka. Mutta siinä on sekin vika, että lähteet tälle jutulle ovat kadonneet historian hämärään jo vuosikymmeniä sitten ja menisi liikaa runoilun ja satuilun puolelle kirjallisen faktatiedon puuttuessa.

Viestit: 582
Liittynyt: 16.02.2014 14:12
ViestiLähetetty: 04.08.2014 11:18
Oma lukunsa tietysti on vallankumous ihmisessä itsessään ja sen vaikutus hänen elintapoihinsa, kulttuuriinsa. Tälle alueelle liittyy myös Laurin kysymys, onko oikein sielun erottaminen ihmisenä olemisesta, näennäismaailman kieltäminen.

Tätä olen joskus pohtinut, mitä vaikuttaa kun hengellinen sielunelämä joutuu ristiriitaan ihmisen arkitodellisuuden kanssa. Tämä tulee usein esiin varsinkin ”ristintien” alkupäässä, kun luovuttaa elämäänsä Korkeimmalle Voimalleen pyrkimyksenä olla lopulta yhtä tämän kanssa. Vaikea on tässä näennäismaailmaa kieltää, varsinkin jos ihmisen hengellinen ja fyysinen kehitys kulkevat eri suuntiin.

Monta näköalaa tässäkin avautuu, mutta nekin näyttävät menevän runoilun ja satuilun puolelle. Ihmisen on vaikea sanoa monivammaiselle itselleen ”ota vuoteesi ja kävele” eikä helppoa ole sanoa tätäkään joillekin muille, jos ei usko ole kyllin vahva näkemään myönteisiä tuloksia. No, henkimaailman puolelle tämäkin menee.
Viimeksi muokannut Nipa J päivämäärä 04.08.2014 17:20, muokattu yhteensä 1 kerran
Avatar
Ylläpitäjä
Viestit: 243
Liittynyt: 14.02.2014 00:02
ViestiLähetetty: 04.08.2014 11:25
Jostakin syystä olin hankkinut nuo lähdekirjat vuosia sitten, tuota viimeistä artikkelia lukuunottamatta. Tuo kvanttiteologia on kiinnostavaa. Laurikainen lähtee epävarmuusprinsiipistä. Kvanttimekaniikassa ei yksittäistä tapahtumaa voi ennustaa, vain todennäköisyyksiä. Siinä hän näki Jumalan sormen mentävän aukon: jos Jumalan sormi deterministisesti ohjaa tapahtumia, mikä tahansa poikkeus on fysikaalisesti nahdollisia.

Tuo laajempi itämainen näkemys että kaikki vaikuttaa kaikkeen on lähempänä omaa ajatteluani. Aristoteelinen jaoittelu, määrittely ja jakaminen hajoittaa todellisuuden irrallisiin osiin. Ruumis/sielu jako on yksi teologisesti merkittävin. Se erottaa "ihmisen" elämästä.
- - -
Luterilaisuus tähdentää vapaata tahtoa
ja sen nöyrää katumista
Markku Viitasalo

Viestit: 582
Liittynyt: 16.02.2014 14:12
ViestiLähetetty: 04.08.2014 17:19
Mitä on tapahtunut todella, mitä tapahtuu todella, mitä tulee tapahtumaan todella. Oma mielenkiintonsa menneellä, olevalla ja tulevalla tietenkin on, mutta elämä on vain tässä hetkessä tänään ja tässä. Toki menneestä voi ottaa oppia ja tulevaan valmistua eri tavoin, mutta mitään tämänhetkistä se ei muuta – ainakaan omien suunnitelmien mukaan.

Kun Jumala on jättänyt ihmisen elämässään oman onnensa nojaan, kaikki voi vaikuttaa kaikkeen ja ihmisen oma vaikuttaminen tässä kaikkeudessa on kuin hyttysen pissa valtameressä, jopa sitäkin vähemmän. Ihminen on elävä elämässään ja kokee elinympäristönsä todellisuuden kovin eri tavoin omien lähtökohtiensa mukaan.

”Kun ihminen ihminen on, ruokaa hän tarvitsee. Loru herrojen vatsassa tunnu ei. Ei kylläiseksi se tee.” lauletaan vanhassa työväenlaulussa. Ihminen on kokonaisuus vain elämässä. Kun hän kuolee, palaa ruumis luonnon kiertokulkuun tomusta tomuksi. Sielu on ajaton, mutta elää vain muistoissa – niin kauan kuin joku muistaa. Siksi taivasten valtakuntakin on syytä löytää jo eläessään.

Nämä on niin näitä ja ainakin teologit selittävät näitä parhain päin. Epäilijät kuitenkin epäilevät ja sanovat näinkin: ”ennenkuin helvetti on täysi, ei yksikään teologi ole turvassa”.

Paluu keskustelut

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron