Turpeeseen sidotyt maaorjat

Tänne kirjoitat uusien keskustelujen avaukset.Se voi olla lyhytkin, vaikka "pääseekö koira taivaaseen". Se voi olla myös syvempi pohdiskelu kun haluat kokeilla miten ajatuksesi kantaa.
Avatar
Ylläpitäjä
Viestit: 243
Liittynyt: 14.02.2014 00:02
ViestiLähetetty: 12.09.2014 14:08
Vanhalla Venäjän maalla kulakit omistivat maan, ja sitä asuttavat tilattomat maaorjat. Nämä olivat turpeeseen sidottuja, vailla oikeutta vaihtaa isäntää. Meillä kirkko ylläpitää samanlaista maaorjuutta. Evlut kirkkoon kuuluva on sidottu turpeeseen, hänen on pakko olla sen seurakunnan jäsen jonka alueella asuu.

Poikkeuksia tosin on:

1. hautapaikan saa ostaa toisen seurakunnan alueelta. Turpeen alla ei olla turpeeseen sidottuja.
2. Pappissäätyyn kuuluvalla on tietääkseni erivapaus asua toisen seurakunnan alueella.
3. On tavallista että katsotaan sormien läpi opiskelijoita jotka asuvat
suuren osan vuotta opiskelupaikkaunnalla.
4. Seurakuntalaisen hengellinen koti voi olla toisessa seurakunnassa tai vapaakirkossa.
5. Lähetyshiippakunnan seurakunnilla ei tietääkseni ole alueellista määrittelyä.
6. Eräissä kaupungeissa ruotisnkieliset porvoon Hiippakunnan seurakunnat ovat alueellisesti päällekkäisiä suomenkielisten kanssa.

Alueellisuudella on tietysti historiallinen taustansa hitaiden kulkuyhteyksien ajalta. Nykyinen liikkuvuus on muuttanut välttämättömyyden haitaksi. Kirkon sisäinen jakautuminen herätysliikkeisiin vaikuttaa ratkaisevasti minkä seurakunnan toimintaan hakeudutaan. Seurakuntalaisille henkinen muuri voi olla kielimuuriakin vaikeampi ylittää. Esimerkkinä tästä suhtautuyminen naispappeuteen. Olisi luontevampaa ja kirkon moniääniselle yhteydelle edullisempaa sallia alueeliinen pääällekkyys. Ihmisille tulisi myöntää hengellinen kotipaikkaoikeus siellä minne tuntee kuuluvansa.
- - -
Luterilaisuus tähdentää vapaata tahtoa
ja sen nöyrää katumista
Markku Viitasalo

Viestit: 582
Liittynyt: 16.02.2014 14:12
ViestiLähetetty: 12.09.2014 18:31
Hieman hätävarjelun liioittelulta tuntuu mielestäni ajatella, että kristittyinä itseään pitävät ihmiset olisivat kiinni seurakunnissaan kuin maaorja turpeessaan. Toki seurakunnan käsitteessäkin on tulkinnan varaa. Oman käsitykseni mukaan Kristuksen seurakuntaan voi kuulua kuulumatta mihinkään laitoskirkon seurakuntaan. Sielu voi vilahtaa taivaaseen, vaikka raha ei kirstuun kilahdakaan. Tämä on toki puhtaasti vain uskon asia.
Avatar
Ylläpitäjä
Viestit: 243
Liittynyt: 14.02.2014 00:02
ViestiLähetetty: 13.09.2014 17:42
Nipa J kirjoitti:... Sielu voi vilahtaa taivaaseen, vaikka raha ei kirstuun kilahdakaan. Tämä on toki puhtaasti vain uskon asia.


Samaa mieltä olen. Toisaalta tiedetään että ei puu kunnolla yksin pala. Siksi tarvitsemme jonkinlaista yhteisöä - vaikka netissä. Tuo rahakysymys puhuttaa toisaalla Kirkonkellarissa kun piispa Jolkkonen ja Vantaan valtuutetut kinaavat lähetysvarojen jaosta. Eli jos kuuluu evlut laitoskirkkoon rahoittaa joka tapauksessa sen toimintaa.
- - -
Luterilaisuus tähdentää vapaata tahtoa
ja sen nöyrää katumista
Markku Viitasalo

Viestit: 582
Liittynyt: 16.02.2014 14:12
ViestiLähetetty: 13.09.2014 18:42
lauri k e kirjoitti:puu kunnolla yksin pala. Siksi tarvitsemme jonkinlaista yhteisöä


Näinhän se on. Puun palamisen kannalta tarpeelliset yhteisöt vain voivat vaihtua tässä elämässä "tänään tässä ja nyt". Joskus seurakuntaneuvoston ensimmäisinä vuosina koin osallistumisen seurakunnan rientoihin mielekkääksi. Nyt kun seurakunta ei ole enää tarvinnut palveluksiani, en minäkään sen palveluksia. Joulukirkossa kuitenkin kävin.

lauri k e kirjoitti:jos kuuluu evlut laitoskirkkoon rahoittaa joka tapauksessa sen toimintaa


Rahoituskysymys ei ole kuitenkaan pelastuskysymys. Diakoniaa rahoitan verovaroillani mielelläni, joskin Pelastusarmeija "soppaa, saippuaa ja sielunhoitoa" on almujeni ykköskohde, koska sieltä käsin apu menee täysimääräisemmin perille.

Paluu keskustelut

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron