Yliopistollinen koulutus ja kristinusko vuosisata sitten

Tänne kirjoitat uusien keskustelujen avaukset.Se voi olla lyhytkin, vaikka "pääseekö koira taivaaseen". Se voi olla myös syvempi pohdiskelu kun haluat kokeilla miten ajatuksesi kantaa.

Yliopistollinen koulutus ja kristinusko vuosisata sitten

ViestiKirjoittaja Vaeltaja » 28.04.2015 22:34

1900-luvun alusta sen puoliväliin, yliopistollista uraa haluavan tuli olla kirkon mukaisessa uskossa ja kirjoittaa tiedettään sen mukaan. Ei siinä tutkija menettänyt ainoastaan uraansa, jos ei ollut kiltti kirkonpoika, vaan myös hänen maineensa tahrattiin oikeauskoisten kirkonpoikien ja kirkon miesten taholta. Yliopistossa sallittiin vain tietynlainen tieteen tekeminen eli sellainen, jonka kirkko hyväksyi. Sellaista oli tiede silloin.

Mutta oli niitäkin, jotka olivat kyllä uskonnollisia mutta eivät hyväksyneet kirkon oppeja. Joillakin vanhemmilla suomalaisilla kuuluisuuksilla oli monesti tapana protestoida kirkon oppeja vastaan rustaamalla esimerkiksi runoja joissa he saattoivat tuoda omaa uskonnollisuuttaan aidosti ja rehellisesti esiin. Näin tekivät myös Mikael Nyberg ja Immi (Ingeborg) Hellén runossa Paimenpoika. Laitan sen viimeisen säkeistön tähän:

Nyt metsä kirkkoni olla saa,
voi täällä palvella Jumalaa,
mun urkuni kauniit, soikaa!
Mun kirkkon' katto on korkeella,
ja yks' on ystävä seurana,
Hän kyllä muistavi poikaa, paimenpoikaa.


Kyllä runoilla voi tuoda esiin hienosti uskonnollisuuttaan. 1800-luvulla ja 1900- luvun alkupuolella ei ollut oikeastaan muuta mahdollisuuttakaan.
Vaeltaja
 
Viestit: 38
Liittynyt: 11.02.2015 19:27

Paluu keskustelut

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron