Retkellä luonnon hengellisyyteen

Tänne kirjoitat uusien keskustelujen avaukset.Se voi olla lyhytkin, vaikka "pääseekö koira taivaaseen". Se voi olla myös syvempi pohdiskelu kun haluat kokeilla miten ajatuksesi kantaa.

Viestit: 582
Liittynyt: 16.02.2014 14:12
ViestiLähetetty: 22.02.2014 15:31
Ei tuokaan kyllä houkuttelevalta kuulosta, jos tulevassa taivaassa ei paratiisin tapaan ei kuolla eikä lisäännytä. Siellä kai sitten ollaan ikuisuudessa kuin pataässät tai pullat uunissa, kun ne eivät pala eikä paistu. Ei olla edes tänään, tässä ja nyt päivä vain hetki kerrallansa. Buddhalaisuuten tämä jotenkin sopisi ja eikö joogassakin jotakin tällaista olotilaa tavoitella ainakin hetkellisesti.

Tuossa äskeisessä viestissäni ilmaisin muinaista ajatustani väärin, oikea vertaus silloisesta oli: mitä kirkollisempi, sitä epärehellisempi ihminen arkitodellisuudessaan teoissaan on.

Ehkä ajatusta pitäisi päivittää vieläkin paremmin, koska kirkonkin väkeä on aika monessa junassa, jotka saattavat osin puksuttaa sen ahtaan portin ohikin. Taivashan ei ole kuin Savo, jonne sanotaan mentävän oikein vain Pönttövuoren tunnelin kautta.
Avatar
Ylläpitäjä
Viestit: 459
Liittynyt: 14.02.2014 01:33
Paikkakunta: Hämeenlinna
ViestiLähetetty: 22.02.2014 16:29
Meinaatko sinä että elämän merkitys ja tarkoitus on pelkästään biologisessa lisääntymisessä niin paljon, että muunlaista tilaa ei edes taivaassa voi kuvitellakaan? Mikään muu ei voisi maistua miltään? Minkähän takia minä sitten olen olemassa :o. Siksi kait tämä kristinusko on minusta kiehtovaa, kun siinä ihmisellä on arvo, ilman lapsiakin. Ja se lupaa jotain muutakin kuin ikuista kuolemaa, ja "heikot sortun elon tiellä" mentaliteettia.

Mitään loikoluahan tuossa minun kommentissa ei varmaankaan ollut tai kerropa missä?

Viestit: 582
Liittynyt: 16.02.2014 14:12
ViestiLähetetty: 22.02.2014 17:56
Jaa-jaa. Tarkoitukseni ei ollut mennä kristinuskon suohon, josta keskustelemisesta olen yrittänyt olla päivä kerrallaan poissa. Puhtaasti luonnon ja sen kiertokulun näkökulmasta tuota ajatustani pyörittelin elämän arvojen pohjalta. Miksi on ihminen luonnon ja sen kiertokulun kannalta arvokkaampi kuin jokin muu elävä. Esimerkiksi lutikka?

Nojoo, paratiisia tai taivasta ei olisi pitänyt sotkea tähän ollenkaan. Nehän ovat tavallaan ihmisaivojen keksintöjä molemmat ja istuvat vähän huonosti keskusteluun luonnon arvojärjestyksistä. Totta kai ihmisellä on oma arvonsa, sitä parempi luonnon kannalta, jos hän ei lisääntyisi. Mutta noihin ihmisen taivaskäsityksiin ja hänen olemiseensa taivaassa en nyt mene.

Sen verran kuitenkin, että vuorisaarnassahan kehotettiin katsomaan taivaan lintuja ja kedon kukkia ja ottamaan niistä opiksi Jumalan huolenpidossa. Ihminen on tämän opin mukaan luonnonkin kannalta arvokkaimmillaan, kun hän jättää kaiken ja seuraa Häntä. Huomista ei kannata murehtia, kun huomisella ovat omat murheensa. Kun kaikki on jätetty, voi vaikka loikoilla.
Avatar
Ylläpitäjä
Viestit: 459
Liittynyt: 14.02.2014 01:33
Paikkakunta: Hämeenlinna
ViestiLähetetty: 22.02.2014 18:03
Onkos tässä sinun luonnon hengellisyydessä ja ihmisen hengellisyydessä sitten joku ristiriita? Että niistä ei voi samaan aikaan oikein puhuakaan?

Viestit: 582
Liittynyt: 16.02.2014 14:12
ViestiLähetetty: 22.02.2014 18:28
Eihän siinä toki mitään ristiriitaa ole. Ne ovat vain tässä luonnon ollessa kyseessä osittain eri asioita. Ihminenhän voi ja usein onkin hengellinen ilman luontoa, mutta ihminen voi olla hengellinen myös luonnossa ja luonnosta. Luonnon hengellisyydessä tässä olen tässä yrittänyt retkeillä toki tapani mukaan liikaa kristinuskon agendallekin rönsyillen. Lukijoitakin olen tällä kalastellut näitä vertaillessani.

Itse asiassa vastaamaton kysymys tässä edelleenkin on, voiko luonto olla hengellinen ilman ihmistä. Sitäkin tuolla kysyin muistaakseni, kumpi on luojalleen tärkeämpi ihminen vai luonto ja sitäkin voisi pohtia, jos yhteinen aaltopituus löytyy kumpi näistä on toiselleen syntisempi ja kumpi syntisempi luojansa edessä.
Avatar
Ylläpitäjä
Viestit: 459
Liittynyt: 14.02.2014 01:33
Paikkakunta: Hämeenlinna
ViestiLähetetty: 22.02.2014 21:21
Ehkä Jumalalla ei ole komparatiiveja. Mutta selvästi Jumala loi Raamatunkin mukaan alkeellisemmasta kehittyneempää kohden, mutta niin että myöhempi rakentuu aiemman perustalle ikään kuin. Ilman luontoa ei ole ihmistä. Mutta vain ihminen on Jumalan kuva. Sitä asian tilaa ei minusta pidä koskaan unohtaman. Synti koskee kaikkia. Syyllisyys ehkä enemmän ihmistä. Jumalahan antoi ihmiselle tehtäväksi viljellä ja varjella, ja sen kanssa se Aatami jo puuhaili ihan ennen Eevaa.

Viestit: 582
Liittynyt: 16.02.2014 14:12
ViestiLähetetty: 22.02.2014 21:46
Näinkin tämän voi nähdä, Anne. Luonnon kautta kuitenkin, muuttui seurakunnan lämpöpatteri vähitellen Jeesukseksi ja oman uskoni ytimeksi päiväksi kerrallaan. Se Jeesus on vähän erilainen kuin kirjat opettavat. Hän ei sorsi naisia eikä homojakaan. Tämä Jeesus on hengellinen luonnossakin.
Edellinen

Paluu keskustelut

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron