Sivu 1/1

elämisestä ja hengittämisestä

ViestiLähetetty: 18.02.2014 21:18
Kirjoittaja tien kulkija
Minä hengitän - me kaikki hengitämme ja aivan huomaamatta. Kukaan meistä ei voi lopettaa hengittämistä. Ei vaikka kuinka yrittäisi. Me olemme hengittäneet siitä lähtien kun Jumalala lähetti meidät tähän maailmaan.

Hengittämistä ei huomaa ennen kuin siihen alkaa kiinnittää huomiota.

Me elämme koska Jumala tahtoo niin. Elämää on kahdenlaista. Jumalan seurassa ja ei Jumalan seurassa. Eroa niiden välillä minä en näe enkä havaitse. Olen sitä mieltä että kukaan muukaan ei sitä havaitse. Eli meidän kesken me olemme kaikki tasa-arvoisia. Suhteessa Jumalaan olemme eriarvoisia. Me emme ole tasa-arvoisia Jumalan kanssa. Toisaalta Jeesus on antanut meille oikeuden nimittää Jumalaa iskäksi, faijaksi, ukoksi, miten me isäämme mielessä ajattelemmekin.

Tänään Paavali muistuttaa Korinton srk:lle kirjoittamassaan kirjeessä voimakkaasti että Jumala ohjaa kaikkea. Hän muistuttaa myös että me saamme nähdä itsemme Jumalan työtovereina. Me saamme toimia itsenäisesti Jumalan valtuuksin. Toiselta puolen me joudumme aikanaan tekemään tiliä siitä miten olemme niitä käyttäneet.

Me hengitämme aivan huomaamatta. Jumalan työtovereita olemme aivan huomaamatta, ponnistelematta. Hän elää meissä. Hän on elänyt meissä kasteestamme lähtien. Emmekä me voi häntä ravistaa pois vaikka välillä haluaisimme.

Keskuudessamme on niitä jotka eivät mielestämme kunnioita Jumalaa puheillaan tai teoillaan. Meidän tehtävämme ei kuitenkaan ole arvostella tai arvioida heitä. Sen hoitaa Jumala. Meidän osamme ei ole pitää ketään eri arvoisena itsemme kanssa vaan kunnioittaa kaikkia.

Tehkää kaikille niin kuin toivoisitte itsellekin tehtävän. Tämä sanaparsi ei ole vain kristillinen vaan yleisinhimillinen.

Hengittämistä ei huomaa ennen kuin sitä alkaa tarkkailemaan. Tapaa millä puhumme ja kohtelemme muita ei huomaa välttämättä silloinkaan kun alkaa sitä tarkkailla.