Kirkon valtio ja valtionkirkko
Lähetetty: 20.02.2014 14:06
Jari Tervo kirjoitti joskus Uuden Suomen blogissaan, että kun haluaa olla selvillä, missä yhteiskunnassa mennään tai minne pitäisi mennä, tulisi seurata Kristillisdemokraattien kannanottoja (jotka eivät jää yleensä huomaamatta). Silloin tietää mihin suuntaan ei ainakaan kannata mennä.
Jeesus sanoi aikoinaan, että antakaa keisarille se mikä keisarille kuuluu ja Jumalalle se mikä Jumalalle kuuluu. Eli meillä Suomessa on ongelma, jonka luulisi kuuluvan vain teokratoihin. Uskonnon perusteilla yritetään puuttuua siihen, miten yhteiskuntaa tulisi hoitaa. Jos se siis vain KD:stä (ja tietysti perusuomalaisista) olisi kiinni. Suomen yksi yhteiskunnallinen ongelma on ns. valtion kirkko. Olisi mukava kuulla, mikä todellinen peruste tällaiselle kummallisuudelle vuonna 2014 on.
Tämä aiheuttaa senkin, että on erittäin hankala saada järkeä koulujen katsomustieto / uskonnonopetus -dilemmaan. Uskonnonopetuksen puoltajat tekevät jatkuvaa hallaa koulujen niukkojen opetusmäärärahojen riittävyyden suhteen varsinkin pienemmissä kunnissa.
Nyt eduskuntaa jälleen puhututtava sukupuolineutraali avioliittolaki olisi jo täyttä totta Suomessakin, ellei sitä vastaan olisi tiukasti argumentoitu vuosituhansien takaisten tekstien perusteella. Jos nämä argumentit olisi relevantteja, niin silloin tulisi laissa tuomita esim. kuoliaaksi kivitettäväksi nainen, joka ei ole neitsyt mennessään naimisiin (5. Moos. 22:21-22) jne.
Valtionkirkko itse asiassa kaivaa maata jalkojensa alta ollessaan kiinni valtiossa. Aina kun KD tai kirkkoa lähellä olevat ylipäätään ovat aukaisseet suunsa yhteiskunnallisissa asioissa, on kirkon ovi kolissut. On selvää, että sekulaaristuvassa yhteiskunnassa kirkon jäsenistö sulaa, mutta se ei tapahtuisi niin kovaa vauhtia, jos ei olisi poliittista puoluetta, jolla ohjekirjana on uskonnolliset wanhat tekstit.
Siis, jos Jeesuksen opetuksen mukaan mentäisiin, maalliset asiat tulisi jättää maallisen demokratian päätöksentekojärjestelmälle ja ylimaalliset sinne hengelliselle osastolle. Koulujen uskonnonopetus ja avioliittolaki eivät kuulu tälle hengelliselle osastolle.
Jeesus sanoi aikoinaan, että antakaa keisarille se mikä keisarille kuuluu ja Jumalalle se mikä Jumalalle kuuluu. Eli meillä Suomessa on ongelma, jonka luulisi kuuluvan vain teokratoihin. Uskonnon perusteilla yritetään puuttuua siihen, miten yhteiskuntaa tulisi hoitaa. Jos se siis vain KD:stä (ja tietysti perusuomalaisista) olisi kiinni. Suomen yksi yhteiskunnallinen ongelma on ns. valtion kirkko. Olisi mukava kuulla, mikä todellinen peruste tällaiselle kummallisuudelle vuonna 2014 on.
Tämä aiheuttaa senkin, että on erittäin hankala saada järkeä koulujen katsomustieto / uskonnonopetus -dilemmaan. Uskonnonopetuksen puoltajat tekevät jatkuvaa hallaa koulujen niukkojen opetusmäärärahojen riittävyyden suhteen varsinkin pienemmissä kunnissa.
Nyt eduskuntaa jälleen puhututtava sukupuolineutraali avioliittolaki olisi jo täyttä totta Suomessakin, ellei sitä vastaan olisi tiukasti argumentoitu vuosituhansien takaisten tekstien perusteella. Jos nämä argumentit olisi relevantteja, niin silloin tulisi laissa tuomita esim. kuoliaaksi kivitettäväksi nainen, joka ei ole neitsyt mennessään naimisiin (5. Moos. 22:21-22) jne.
Valtionkirkko itse asiassa kaivaa maata jalkojensa alta ollessaan kiinni valtiossa. Aina kun KD tai kirkkoa lähellä olevat ylipäätään ovat aukaisseet suunsa yhteiskunnallisissa asioissa, on kirkon ovi kolissut. On selvää, että sekulaaristuvassa yhteiskunnassa kirkon jäsenistö sulaa, mutta se ei tapahtuisi niin kovaa vauhtia, jos ei olisi poliittista puoluetta, jolla ohjekirjana on uskonnolliset wanhat tekstit.
Siis, jos Jeesuksen opetuksen mukaan mentäisiin, maalliset asiat tulisi jättää maallisen demokratian päätöksentekojärjestelmälle ja ylimaalliset sinne hengelliselle osastolle. Koulujen uskonnonopetus ja avioliittolaki eivät kuulu tälle hengelliselle osastolle.