Homosota

Tänne kirjoitat uusien keskustelujen avaukset.Se voi olla lyhytkin, vaikka "pääseekö koira taivaaseen". Se voi olla myös syvempi pohdiskelu kun haluat kokeilla miten ajatuksesi kantaa.
Avatar
Viestit: 14
Liittynyt: 16.02.2014 23:45
ViestiLähetetty: 23.02.2014 02:04
Eräässä K24 kadonneet –ryhmän postauksessa eräs valtion virassa oleva syvästi uskonnollinen ja rakkaudellinen kansalainen käytti sanaa ”homosota”. Tarkoitus tällä oli siis se, mikä ryhmässä on vallitseva suhteessa homoseksuaalisuuteen.

Onko täysin hyväksyttyä, korrektia, relevanttia, legitiimiä, soveliasta ja varsinkin kristillistä käyttää sanaa "homosota"? Ei. Ei tasan varmasti ole. Mutta suurimman osan ryhmän jäsenistä se näin lienee olevan. Yhtä ainutta protestia omaani lukuun ottamatta ei tullut.

Käsitehirviö "homosota" pitää sisällään erittäin vahvan arvolatauksen. Negatiivisen ja kristillisesti ajatellen erittäin ristiriitaisen. Käsite homo on itsessään arvolataukseton ja se kertoo vain biologisen ominaisuuden. Mutta tietyissä käyttöyhteyksissä ja viitekehyksissä sana saa tuhdin arvolatauksen. Sota käsitteenä taas ei ole missään mielessä neutraali. Se kertoo inhimillisen käyttäytymisen mitä pahimmasta muodosta. Kun nämä käsitteet yhdistetään, on käsissämme käsite, joka viestittää vihamielisyyttä. Yksiselitteisesti, vihamielisyyttä.

On mielenkiintoista, että kristityt käyttävät sanaa sota omassa missiossaan. Sota on termi, joka edustaa minulle ja useimmille muille kaikkein hirvittävintä ja vastenmielisintä asiaa, mitä ihminen on kanssakäymisessään kuunaan keksinyt. Sota on absurdi tila, missä kaikki, mitä ihmiskunta on kaiken kaikkiaan itselleen ja toisilleen hyväksi nähnyt rakentaa, tuhotaan. Siinä menee kaikkein arvokkain, elämä ja sitten omaisuus, kulttuuri, arvot, inhimillisyys, kunnioitus, itsekunnioitus, välittäminen, rakkaus jne. Sota tuhoaa, ei milloinkaan rakenna.

Sota lienee niitä asioita, joita kristittyjen mukaan Jumala eniten vihaa, jos tukeudutaan käskyihin. Käskyistä perustavinta laatua olevin on se viides, "älä tapa". Sodassa tapetaan. Jumala siis kieltää sotimisen. Tosin tämäkin on vähän epäselvää, kun VT:ssa Jumala näyttäytyy hyvinkin sotamyönteisenä.

Heikki Hilvo Blogitaivas -blogistolla kirjoitti: "Enkelit eivät ole välttämättä herttaisia, hempeitä höyhenkimppuja. He olivat sotilaita, taistelijoita, voimakkaita, riskejä, kunnioitusta ja jopa pelkoa herättäviä". Niinpä. Enkelit ovat siis Jumalan väkeä. Mutta miksi he olisivat sotilaita? Mihin sotaan Jumala heitä tarvitsisi? Sielunvihollista vastaan kamppaillakseen? Mikä sielunvihollinen? Jumalahan on luonut kaiken. Jumala on kaikkivoipa. Hän on rakkaudellinen. Miksi Hän siis suvaitsisi jonkun sielunvihollisen mellastamisen?

Kristityt mielellään mieltävät itsensä rakkaudellisiksi. On käsittämätöntä, että kaikessa kristillisessä rakkaudellisuudessa joku voi ottaa käyttöön termin "homosota". Se on kauhea. Jos joku on kauhistus, joko Jumalan tai sitten ihmisten edessä, niin se.
Liitteet
homosota.pieni.jpg
homosota.pieni.jpg (87.11 KiB) Katsottu 176 kertaa
Avatar
Viestit: 107
Liittynyt: 18.02.2014 08:43
ViestiLähetetty: 23.02.2014 09:06
tässä mentiin taas (?) fiksusti yksityisestä yleiseen - tietyn ryhmän normaalia argumentointia(ko) - yhden kristityn(?) mielipiteellä leimataan ryhmä. jos olisin lukenut mainitun hörhön mielipiteen en olisi minäkään kommentoinut, nyt luin ... ja kommentoin tämän verran

Viestit: 582
Liittynyt: 16.02.2014 14:12
ViestiLähetetty: 23.02.2014 09:26
Homouteen en puutu, mutta sotaisuus ja puolueellisuuskin liittyvät usein uskonnollisuuteen; olipa se sitten kristillistä tai jotakin muuta, poliittistakin. Varsinkin kun politiikka liittyy uskonnollisuuteen, voi syntyä rumaa jälkeä. Laulujakin on tästä monia. Puolassa muinoin "riistäjät ruoskaansa selkäämme soitti" ja Suomessakin oltiin sotaisia, kun laulettiin vuosikymmeniä myöhemmin "Me olemme puolueen sotilaita ja puolue on meistä tehty".
Avatar
Viestit: 107
Liittynyt: 18.02.2014 08:43
ViestiLähetetty: 23.02.2014 10:11
aivan - "uskontoa" on monenlaista - noissa monenlaisissa uskonnoissa on pääroolissa usein joku vastustettava, tikun nokkaan nostettava - kristillisestäkin uskosta on kovin helppo lipsahtaa uskontoon
Avatar
Ylläpitäjä
Viestit: 243
Liittynyt: 14.02.2014 00:02
ViestiLähetetty: 23.02.2014 12:04
tien kulkija kirjoitti: - uskonnoissa on pääroolissa usein joku vastustettava, tikun nokkaan nostettava -


Sinäpä sen sanoit.
Ymmärtääkseni kaikki uskontunnustukset - apostolisesta Chicagon julkilausmaan - ovat juuri tehty eksklusiivisiksi, poissulkemaan toisenlainen ajattelu.

Minua painaa nuo "näin on uskottava" jonka Athanasios selkeimmin julisti. En minä voi pakottaa itseäni uskomaan esimerkiksi Torinon kääriliinaan. Sehän ei toki ole suoraan usontunnustus, mutta saa kelvata esimerkiksi uskon kohteesta.

En minä osaa sanoa mistä usko tulee. JOllain tavalla se lienee sisääänrakennettu. Antti Alhonsaari kirjoitti että kaikilla meillä on jokin vakaumus. Sen tiedän että uskonto tulee kuulemisesta, siis hyvistä keskusteluista tai suggestiivisesta mega-evankelistasta.
- - -
Luterilaisuus tähdentää vapaata tahtoa
ja sen nöyrää katumista
Markku Viitasalo

Viestit: 582
Liittynyt: 16.02.2014 14:12
ViestiLähetetty: 23.02.2014 12:37
Jaa-jaa. Enpä tiedä minäkään, mistä rakkaus alkoi, sen enempää en uskostakaan. En kuitenkaan niihin syntyihin syvyydessään tässä puutu. Kommentin tähän kirvoitti Antti Alhonsaaren nimi. Hänenkään uskostaan en tiedä. Hän oli kuitenkin yhtä aikaa nuorisopastorina Alppilassa, kun minä poikkeilin silloin tällöin seurakunnan nuorten oloilloissa. Ei niisssä kuitenkaan sen hengellisempiä puhuttu, kunhan tyttöjä katseltiin.

Paluu keskustelut

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron