Eräässä K24 kadonneet –ryhmän postauksessa eräs valtion virassa oleva syvästi uskonnollinen ja rakkaudellinen kansalainen käytti sanaa ”homosota”. Tarkoitus tällä oli siis se, mikä ryhmässä on vallitseva suhteessa homoseksuaalisuuteen.
Onko täysin hyväksyttyä, korrektia, relevanttia, legitiimiä, soveliasta ja varsinkin kristillistä käyttää sanaa "homosota"? Ei. Ei tasan varmasti ole. Mutta suurimman osan ryhmän jäsenistä se näin lienee olevan. Yhtä ainutta protestia omaani lukuun ottamatta ei tullut.
Käsitehirviö "homosota" pitää sisällään erittäin vahvan arvolatauksen. Negatiivisen ja kristillisesti ajatellen erittäin ristiriitaisen. Käsite homo on itsessään arvolataukseton ja se kertoo vain biologisen ominaisuuden. Mutta tietyissä käyttöyhteyksissä ja viitekehyksissä sana saa tuhdin arvolatauksen. Sota käsitteenä taas ei ole missään mielessä neutraali. Se kertoo inhimillisen käyttäytymisen mitä pahimmasta muodosta. Kun nämä käsitteet yhdistetään, on käsissämme käsite, joka viestittää vihamielisyyttä. Yksiselitteisesti, vihamielisyyttä.
On mielenkiintoista, että kristityt käyttävät sanaa sota omassa missiossaan. Sota on termi, joka edustaa minulle ja useimmille muille kaikkein hirvittävintä ja vastenmielisintä asiaa, mitä ihminen on kanssakäymisessään kuunaan keksinyt. Sota on absurdi tila, missä kaikki, mitä ihmiskunta on kaiken kaikkiaan itselleen ja toisilleen hyväksi nähnyt rakentaa, tuhotaan. Siinä menee kaikkein arvokkain, elämä ja sitten omaisuus, kulttuuri, arvot, inhimillisyys, kunnioitus, itsekunnioitus, välittäminen, rakkaus jne. Sota tuhoaa, ei milloinkaan rakenna.
Sota lienee niitä asioita, joita kristittyjen mukaan Jumala eniten vihaa, jos tukeudutaan käskyihin. Käskyistä perustavinta laatua olevin on se viides, "älä tapa". Sodassa tapetaan. Jumala siis kieltää sotimisen. Tosin tämäkin on vähän epäselvää, kun VT:ssa Jumala näyttäytyy hyvinkin sotamyönteisenä.
Heikki Hilvo Blogitaivas -blogistolla kirjoitti: "Enkelit eivät ole välttämättä herttaisia, hempeitä höyhenkimppuja. He olivat sotilaita, taistelijoita, voimakkaita, riskejä, kunnioitusta ja jopa pelkoa herättäviä". Niinpä. Enkelit ovat siis Jumalan väkeä. Mutta miksi he olisivat sotilaita? Mihin sotaan Jumala heitä tarvitsisi? Sielunvihollista vastaan kamppaillakseen? Mikä sielunvihollinen? Jumalahan on luonut kaiken. Jumala on kaikkivoipa. Hän on rakkaudellinen. Miksi Hän siis suvaitsisi jonkun sielunvihollisen mellastamisen?
Kristityt mielellään mieltävät itsensä rakkaudellisiksi. On käsittämätöntä, että kaikessa kristillisessä rakkaudellisuudessa joku voi ottaa käyttöön termin "homosota". Se on kauhea. Jos joku on kauhistus, joko Jumalan tai sitten ihmisten edessä, niin se.