visioita.munfoorumi.com

Ulla T. kirjoitti:Yleinen mielipide, yhteisön käytännöt, arvostusta lisäävät ominaisuudet, muoti-ilmiöt, ”oikeat mielipiteet” jne. Joskus ei voi välttyä ajatukselta, että ihmiset eivät pelkää niinkään eettisiä rikkomuksia kuin sitä, että voivat menettää asemansa yhteisössä.

Tuossa on vinha perä ja se on hengellisissäkin yhteisöissä yleisempää kuin niiden sisällä tunnustetaan.

Milgramin kokeessahan ihmiset olivat valmiita antamaan kuolettavia sähkösokkeja kun valkotakkinen käski, varsinkin kun välissä oli seinä, eikä huudot kuuluneet. Pikkasen vaan välimatkaa toisen ihmisyyteen niin sitä ei ole.

Joo niin tosiaan kuulivat äänet, mutta olivat kauempana fyysisesti. Etäisyydellä oli merkitystä. Se jäi mieleeni. Ilmeisesti kokeessa jotenkin varioivat sitäkin.

Näytelmäähän se oli muuten paitsi että ne koekaniinit luulivat sen olevan oikeata. Luin tuon kirjan joskus aikojen alussa, luultavasti 90-luvulla. Olin etsimässä jotain muuta, ja tuo otsikko Obedience to Authority vain osui silmiin silloisessa valtiotieteellisen kirjastossa. En tiennyt Milgromista mitään, mutta luin sen kirjan siltä istumalta. Mielessäni se yhdistyi srk-kuvioihin. Sittemmin Jaana Hallamaa kävi tuota läpi hyvän ja pahan moraalipsykologian luennolla. Kyllähän se selittää kovasti paljon siitä mitä ympärillä näemme. Semmoinen proffa kuin Zimbardo (?) teki vähän saman tyyppisiä vankilakokeita, joissa rooleja jaettiin. Koe piti keskeyttää kun alkoivat käydä niin väkivaltaisiksi.

Uganda on todella hämmentävä kuvio nyt. Tänäänkin monta tuntia juttelin asiasta. Se on problemaattinen dilemma. Tavallaan ehkä tasa-arvo-asia voisi olla se asia minkä kautta jotain muutosta asenteisiin voisi tulla. Toisaalta ei haluaisi olla millään muotoa tukemassa mitään uskovaisten toimia ja puheita. Ainakaan jos ei voi olla vakuuttunut, että ne eivät ole "homontappajia" ne puhujat. Nyt kun koko asiasta puhuminen on laitonta, niin voi olla tosi vaikea edes tulla tietämään mistä puhaltaa. Kukaan ei uskalla puolustaa homoja, koska siitä voi olla seurauksena 5 vuoden vankilatuomio. Joten....kuinkapa edetä...

Nipa J kirjoitti:

Ulla T. kirjoitti:Yleinen mielipide, yhteisön käytännöt, arvostusta lisäävät ominaisuudet, muoti-ilmiöt, ”oikeat mielipiteet” jne. Joskus ei voi välttyä ajatukselta, että ihmiset eivät pelkää niinkään eettisiä rikkomuksia kuin sitä, että voivat menettää asemansa yhteisössä.

Tuossa on vinha perä ja se on hengellisissäkin yhteisöissä yleisempää kuin niiden sisällä tunnustetaan.

täysin individinä eläminen on vaikeaa - taidamme kaikki hyväksyä joitakin sidosryhmiä joiden arvomaailmoihin mukaudumme ja luovumme omista elämännäyistämme. Hengelliset ryhmät on varsinkin tässä ryhmässä helppo nakki. Pienellä itsetutkistelulla jokainen löytänee itsestään useita vastaavia sidosryhmittymiä.

erään ystävän parikymppinen poikalapsi muutti muutama vuosi sitten metsään telttaan koska ei halunnut sitoutua eikä velvoittautua - asui kuitenkin sen verran lähellä että pesi pyykkejä äidin luona ymmärtääkseni. On kuulemma nyt vuokrakämpässä, ja samalla alistunut yhteiskunnan holhoukseen.

lähti jostain syystä tuplapostaus eli deletoin ja - tämä on mielenkiintoinen aihe sillä markkinatalouden etu on että ollessamme kriittisiäkin olemme uskollisia lampaita / kuluttajia. yhdeltä osalta astuin tästä pyörästä ulos kun luovuin farkuista ja teetin nahkaiset housut. ei ollut halpaa mutta kestävät loppuikäni sen pituudesta riippumatta. vyötärön tulisi vaan pysyä joissakin raameissa.

anne tuolla ylempänä totesi ostaneensa uuden kameran tuosta vaan, vanha löytyi myöhemmin kaapin alta, herättää kysymyksiä arvokkaaseen omaisuuteen suhtautumisesta, miten se sinne oli joutunut, laitoitko löytyneen kiertoon?

kirpparilta pukeutuminen / kalustaminen on OK jollei välillä osta uutta jota roudaa sinne. uutena ostetun tulisi olla mahdollisimman pitkäikäistä eli se ei saa olla halvimmasta päästä.

sosiaaliset paineet on kovat - eettisen elämisen velvoite on vielä kovempi - nuukailusta on tullut lähes harrastus elintarvikkeiden suhteen, katsoin aamulla maidon parasta ennen päivämäärän, 14.2., eikä hörköttynyt mikrossa

Kun lukee San diegon yliopiston sivuilta kristityistä taibaneista
http://adultthought.ucsd.edu/culture_wa ... liban.html
näkee miten Milgramin koe onnistuu tosielämässä.

Noista sitaateista huomaa tuon mihin Anne kiinnitti huomiota; kun kohde on vähän kauempana, se lakkaa olemasta lähimmäinen.

Yhteisön paineet ovat kovat. Kun Abraham rikkoi kotinsa jumalat, hänen oli lähdettävä. Jumala johdatti hänet uuteen maahan. Silti vanhat mallit seurasivat; esikoinen on uhrattava.

Abrahamia juutalaisuudessa ja kristinuskossa pidetään uskollisuuden ideaalina. Hagarin ja Ismaelin kohdalla hän ei kuunnellut omatuntoaan, vaan Saaraa ja ajoi nämä erämaahan kuolemaan. Minä ajattelen nuoremman juutalaisen tulkinnan mukaisesti että Abraham ei selvinnyt Jumalan testistä. Iisakinkin än oli valmis tappamaan. Enkeli pelati hänet.

Itse asiassa meillä taitaa olla kaksi eri etiikkaa, yhteisön ja omatunnon laki.

lauri k e kirjoitti:
Itse asiassa meillä taitaa olla kaksi eri etiikkaa, yhteisön ja omatunnon laki.

"Kaikissa indoeurooppalaisissa kielissä mm kreikkaa ja farsia myöten on sama juuri omalletunnolle, ja se tarkoittaa 'yhdessä tietämistä'. Varsin huikea siihen nähden on tämä suomenkielen 'omaa tuntemista' hakeva sana. Kyseessä on mielen kuvasto tilanteesta jossa pitää hakea jokin eettinen ratkaisu. Sisäisyyden etusijalle asettamaan tottuneelle suomalaiselle onkin tyypillinen arkihavainto Ruotsissa, etteivät ne tiedä mistään mitä ovat mieltä ennenkuin ankarasti ovat konfereeranneet keskenään.”

Tätä olen yrittänyt propagoida eri areenoilla. Alkuperäinen esittäjä jolta minä olen tämän kopsannut oli Paul Haarla, kveekari, M. Hirnin Fb-kaveri.

Milgramin koe vahvistaa sen mitä Anna Freud kutsui samaistumisesta agressoriin ja mitä maailman historia kertoo kansojen alistumisesta mielipuoli johtajien halukkaiksi kätyreiksi.

Omatuntomme on orientoitunut sopeuttamaan meitä koletiiveihin eikä niinkään olemaan kompasseja objektiivisille hyveille ja niiden toteuttamisille. Kaikkihan me teemme myönnytyksiä ja kompromisseja ja kiltisti kärsimme omantunnon rankaisut siitä, että emme tottele noita abstraktisia oikeuden ja tasarvon jne hyvitä suhteessa toisiimme.

Meillä on taipumus antaa meille tärkeän tai meitä ylivoimasen tahon ottaa omantunnon, yliminän ,paikan toiminnoissamme. Meillä syntyy viha-rakkaus suhde tuollaiseen dominanttiin josta mielellämme vapautuisimme jos uskaltaisimme.

Sama koskee rakkausobjektejakin oli ne sitten miten vahingollisia tahansa meille. Jos suhteeseen tulee destruktiivinen sävy ,niin suhde tulee abivalentiksi viha-rakkaus suhteeksi josta on vaikeata vapautua vaikka järki selvästi siihen kehoittaakin.

Me emme ole kovinkaan itsenäisiä vaan paljolti laumaeläimiä ja se saa meidät tekemään ja hyväksymään paljon asioita joita emme oikeastaan haluaisi.

Tällaisesta seuraa, että me joudumme kamppailemeen itsemme kanssa löytääksemme voiman seurata sitä mitä todella katsomme todeksi ja oikeaksi.

Todella vapaat sielut ovat harvinaisia.

On mielenkiintoista etä jotkut persoonallisuusmuodot niinkuin skitsoidiset tai ADHD tai asbergerit ja muut samansukuiset eivät osaa valehdella eivätkä myöskään hyväksy muuta kuin ehdottoman totuuden.

Me suhtellisen terveet joustavat neurootikot ovat niitä jotka voi helpoiten korrumptoida ja me olemme enemistö.

anne tuolla ylempänä totesi ostaneensa uuden kameran tuosta vaan, vanha löytyi myöhemmin kaapin alta, herättää kysymyksiä arvokkaaseen omaisuuteen suhtautumisesta, miten se sinne oli joutunut, laitoitko löytyneen kiertoon?

Ai nytkö minua syyllistetään jo siitä tragediasta että kamerani hukkui? häh.. aikamoista talebanismia, jos multa kysytään. Jos sulla on kamerasta puute, niin voin myydä sen sinulle käypään hintaan. Saat valita vaaleanpunaisen Canonin tai sitten uudemman mustan. Hinta on siinä 100 euroa, jossa on mukana jo lähetyskulut ja arvon nousu joka johtuu siitä, että kamerat on käytössä hyväksi todettu. Kun sulla on Jolliin varaa, niin varmaan voisit hommata tämmöisen vaivaisen vajaan sadan euron taskukameran vaikka pyöräreissuille mukaan tai annettavaksi jollekin köyhälle. Tosin tarjosin sitä mun suosikki-vaaleanpunaista sille skottieläkeläispariskunnallekin, jonka kotona melkein viikon yövyin ja söin. Veikkaan että lähettävät sen mulle kuitenkin takaisin eikä vaan sitä muistikorttia, jota erityisesti pyysin. Sinulle palkkaa nauttivalle kirkon työntekijälle en anna mitään alennuksia.

hyvä - meillä on jo kaksikin toimivaa kameraa, filmimalli. aivan toimiva noin vuodelta -93 ja 5 megan Ixus pokkari joskus myöhemmin, epäilen että sillä mennään loppuun

omaisuuden ongelma on että sitä pitää vartioida - hyvän näköistä, vrt pinkki, vielä enemmän

kun pyöräilimme Virossa, minun pyöräni on mallia -94, mukana oli totuttu tapa lukita kulkine kauppaan mennessä, siellä oli vaiva opetella pois siitä, siis saarilla ja maaseudulla, missä ovia ei lukita öisin

päätä on hankala vaihtaa