Sivu 1/2

Uskonnon korvikkeista?

ViestiLähetetty: 03.03.2014 17:48
Kirjoittaja Markku Hirn
Jo 70-luvulla keskusteltiin psykoterapiasta uskonnon korvikkeena ja terapeuteista papistona. Jossain mielessä se pitikin jonkin verran paikkansa. Tämä kosketti kuitenkin aika pientä ihmisjoukkoa käytännössä. Hiemankin vakavampi psykoterapia on haastavaa ja voimia vaativaa myös verraten terveille ihmisille.

Jo silloin 70-luvulla oli terapiaksi kutsuttuja keskustelutarjouksia jotka lupasivat nopean fixin. Joskus 80-luvulla syntyi itse-apu kirjallisuus joka sitten on luonut kokonaisen puutarhan erillaisista itse-apu teknikoista.

Vakavasta terapioinnista ei tullut kansanliikettä vaan parannusyritys todelliselle henkiselle kärsimisille eikä siis uskonnon korviketta.

Sensijan nuo itseapu kirjat ja -kurssit ja vastaavat ovat todellakin sekulaari vastine ainakin perinteellisille vastaaville uskonnoille.

Tuon itseapuaallon takaa löytyy tietty ideologia onnellisuuden välttämättömmydestä ja siitä kuinka se löydetään.

Todellinen uskonto ei lupaa onnea vaan ristin tai parhaimmilaan totuudellisen kokemuksen itsestään. Siksi se on vaivaloinen tie jos onnea tavoittelee.

Kukin valitkoon tiensä, mutta psykologisia ja hengellisiä helppoheikkejä voi ehkä maistella jotta tietäisi mitä ei tarvitse. Sen jälkeen voi tehdä vakavan yrityksen löytää ne avut jota elämässään tarvitsee selvitäkseen lopusta.

Re: Uskonnon korvikkeista?

ViestiLähetetty: 03.03.2014 17:53
Kirjoittaja Anne M
Markku, olit postannut tämän tekniikan alle. Yritin siirtää sitä tänne. Kun menin sitten tuhoamaan tekniikan puolelta niin tuhosi tämänkin. Minulla oli kopio tallessa tekstistä, mutta ei sen otsikosta. Voinet laittaa tähän itse alkuperäisen otsikon...Sorry.

Re: Uskonnon korvikkeista?

ViestiLähetetty: 03.03.2014 18:36
Kirjoittaja tien kulkija
Hyvä että siirsit - minäkään en muista otsikkoa!

"Jo silloin 70-luvulla oli tterapiaksi kutsuttuja keskustelu tarjouksia jotka lupasivat nopean fixin" tästä haluaisin jotain tarkempaa. Niihin aikoihin oli keskusteluryhmiä joihin minäkin osallistuin, nopeasta fixistä en tiedä mutta olivat tehokkaita, osa meni kuulemma psykoosiin johtuen taitamattomista ohjaajista. Minä pidin niistä joiden nimitys ei juuri nyt tule mieleen. Nimitys muodostui varmasti niin raskautetuksi että nyt sitä markkinoidaan ihmissuhdekurssina, http://www.ryhmatyo.fi/koulutus/ihmissuhde.html.

Muistelen vieläkin ilolla!

Re: Uskonnon korvikkeista?

ViestiLähetetty: 03.03.2014 23:11
Kirjoittaja Markku Hirn
Hei pelaako tekniikka nyt? eka kirjoitus alkoi erehdyksellä. Siitä voi vain parantaa yritystään.

Ulla T
Uskonto ei ole mikään mielenterveyden tae. Päinvastoin se monissa muodoissa ollut yksi "hulluuden" muoto tai ainakin se on kanalisoinut vääristyneitä todellisuuden tunteita.
Uskonto toimii myöskin ehdottomasti eräänlaisena todellisuuden pakopaikkana. Vaikka mielestäni tuo pakopaikka saattaa olla välttämätön niille jotka löytävät sen juuri uskonnosta. Eivät kaikki kestä todellisuutta ilman tukea vaan se murskaa monia jotka eivät koskaan ole kyenneet löytämään tai luomaan vastaanottajaa heidän elämän kokemisellee

Me luomme uskonnon avulla asyliumin . Ei uskonnollisille ihmisille löytyy muita pakopaikkoja.

Tien kulkija.
Ryhmäterpiat monessa muodossa olivat muotia 70-luvulla. Niistä oli paljon hyötyä pUuden psykiatrian luomisessa. Hetken aikaa psykoterapeuttinen pyrkimys potilaiden ymmärtämiseen loi humaanisemman lähestymistavan mielenterveystyössä. Nyt ollaan luopumassa tästä ja uskotaan taas lääkkeiden ihmeitätekevään vaikutukseen. En suinkaan tuomitse lääkehoitoa, päinvastoin mutta syvempi ymmärrys kärsimisen psykologisesta luonteesta alkaa hämärtyä.

Minä valittelen omassa kirjoittelussani ihmisille tarjottavan itse-apu , self Help, kirjallisuuden lupauksia ja laatua ja niin den funktiota. Luulen että ne tarjoavat maallistuneille ihmisille sellaista lohdutusta mitä tietyt usontojen piirteet tarjosivat aikaisemmin.

Re: Uskonnon korvikkeista?

ViestiLähetetty: 03.03.2014 23:37
Kirjoittaja Anne M
Eivät kaikki kestä todellisuutta ilman tukea vaan se murskaa monia jotka eivät koskaan ole kyenneet löytämään tai luomaan vastaanottajaa heidän elämän kokemisellee

Me luomme uskonnon avulla asyliumin .

Markku hei. Minua ahdistaa nyt ihan hirveästi nämä uskovaiset taas. Toi on niin totta, enkä mä kestä katsella tuota mun FB-sivulla tuota uskovaisten jankuttamista - eri haarojen.. Jos mä bannaan uskovaiset pois mun ystävistä niin melkein ketään ei jää jäljelle. Ainakaan semmoisia jotka sanoo mitään. Mitä mä teen? Sano nyt kun olet kerta joku psykoneurootikko ja osaat hyvin valehdella.

Re: Uskonnon korvikkeista?

ViestiLähetetty: 04.03.2014 00:22
Kirjoittaja Markku Hirn
Anne . älä ihmeessä rupee karsimaan pois uskovaisia ystäviäsi. Itsekin olet yksi noista todella hienoista uskovaisista, jotka painiskelevat totuuden kanssa.

Jos nyt ajattelee ihmisen elämää ajassa kulkevana vaelluksena , niin ei sellaista jaksa, jos ei löydä sopivia majataloja. Yksi sellainen on joillekin uskonto. Toisille uskonto on koko se maailma missä tuo vaellus tapahtuu.Uskonnot avaavat kauniit ja hienot seinämaalaukset ja maisemat niille jotka eivät sellaista löydä muualta.

Uskontojen tärkein anti ihmisille on se, että ne tarjoavat rakkastamisen kohteet, jotka puolestaan heijastavat takaisin rakkautta. Me emme selviä hyvin ilman rakkutta. Rakkaus ei ole mikään olomuoto, vaan sen herättää jokin sen arvoinen kohde. Sitten tuo "kohde" puolestaan antaa samaa takaisin.

On tärkeätä alleviivata, että rakkaus löytyy muustakin kuin parisuhteesta. Monella uskovaisella on elävä rakkaussuhde Jeesukseen ja se on heidän uskontonsa. No, on niitä huonompiakin rakkaussuhteita.

Kaikille Jeesus ei herätä tuollaista tuntemista. Silloin tarvitaan lenkkejä häneen. Niitä ovat uskonon syvällisesti kokeneet ihmiset joko lähellä tai historiassa.
Vaikka emme aina jaksa olla uskovaisia itse, niin me voimme kuitenkin ripustautua tuollaisen uskonihmisen uskoon. Joten , ole varovainen keitä aiot heittää tuttavapiiristäsi ulos.

Re: Uskonnon korvikkeista?

ViestiLähetetty: 04.03.2014 01:45
Kirjoittaja Anne M
Voi Markku, kirjoitin tähän monta kertaa tekstiä ja aina oli pakko deletoida, kun ei oikein ollut julkaisukelpoista, mutta pääasia varmaan että sain kirjoittaa.

Re: Uskonnon korvikkeista?

ViestiLähetetty: 04.03.2014 08:52
Kirjoittaja tien kulkija
Tekniikka ei minunkaan osaltani pelaa eli olen tähän laittanut lainausmerkkeihin kommenttini. Alempana ne ovat jollain tavalla yhtenäisemmässä muodossa. Olisi varmaan pitänyt käyttää jotakin koodikomentoa. tämä on nyt yhtä sotkua sillä Markun teksti ja minun tekstini ovat yhtä "pötköä".

Markku Hirn kirjoitti:Hei pelaako tekniikka nyt? eka kirjoitus alkoi erehdyksellä. Siitä voi vain parantaa yritystään.

Ulla T
Uskonto ei ole mikään mielenterveyden tae. Päinvastoin se monissa muodoissa ollut yksi "hulluuden" muoto tai ainakin se on kanalisoinut vääristyneitä todellisuuden tunteita.
Uskonto toimii myöskin ehdottomasti eräänlaisena todellisuuden pakopaikkana.

"Näin voi olla ruotsalaisesta terapiavastaanoton näkövinkkelistä katsoen, mutta minä en voi allekirjoittaa tuota jollen tee lisämäärittelyjä. Erotan kristinuskonnon ja kristittynä olemisen toisistaan. Silloin uskontoa pakopaikkana voisi lähestyä myös niin että ottaa Markku Hirnin lauseen kirjaimellisesti ja uskonnon uskontona jolle voidaan antaa minä hyvänsä kirja- tai muun uskonnon kääreet. Tämä taitaakin olla tyypillistä tälle synkretistiselle ajallemme, sillä koko ajan mieleen, mielikuvitukseen ja tunnemaailmaan tulvii uusia mielikuvia ja tietoja eri uskonnoista. tieto on usein ns kvasi- eli näennäistietoa.

Minä olen pitempään pyrkinyt määrittämään itseni kritityksi ottaen etäisyyttä käsitteestä "uskovainen" ja tämän Markku Hirnin todistuksen, jotta Anne M komppaa, vieläkin enemmän. Samoin luin Ulla T.nkin kommentista jotain tukea tälle ajatukselle.

Uskonto voi olla ns uskovalle todella asyyli jonne paeta ns. pahaa maailmaa. Sellainen uskonto ei kuitenkaan ole kristinuskoa. Jeesus ja Paavalin kuvaamat seurakunnat elivät keskellä pahaa maailmaa."


Vaikka mielestäni tuo pakopaikka saattaa olla välttämätön niille jotka löytävät sen juuri uskonnosta. Eivät kaikki kestä todellisuutta ilman tukea vaan se murskaa monia jotka eivät koskaan ole kyenneet löytämään tai luomaan vastaanottajaa heidän elämän kokemiselleen.

"tämä on totta ja olen yhtä mieltä. Uskonnon varjolla ja nimissä liikkuu myös tässä loputtomassa mediasuossa jota netti ja lukemattomat sanoma-, aikakauslehdet ja TV:stä tuleva edustavat. Niihin koukuttuu ja vajoaa yhä syvemmälle. Pitäisikin alkaa olla parantoloita myös näille. Paikkoja missä heiltä suljetaan kontaktit tahoihin mitkä aiheuttavat mielen sekaantumista.

Kristinuskon ja uskonnon edes käsitteellinen erottaminen ei ole mahdollista. Tällä alustalla oli jokin aika sitten Yki Räikkälän blogi. Ymmärrän niin että uskonto jota Markku Hirn kuvaa on se uskonto jota mainitussa blogissa kritisoitiin. Kyseisen uskonnon edustajat ovat myös valjastaneet ev.lut. kirkkomme palvelukseensa peruuttamattomasti."


Me luomme uskonnon avulla asyliumin . Ei uskonnollisille ihmisille löytyy muita pakopaikkoja.

Tien kulkija.
Ryhmäterpiat monessa muodossa olivat muotia 70-luvulla. Niistä oli paljon hyötyä pUuden psykiatrian luomisessa. Hetken aikaa psykoterapeuttinen pyrkimys potilaiden ymmärtämiseen loi humaanisemman lähestymistavan mielenterveystyössä. Nyt ollaan luopumassa tästä ja uskotaan taas lääkkeiden ihmeitätekevään vaikutukseen. En suinkaan tuomitse lääkehoitoa, päinvastoin mutta syvempi ymmärrys kärsimisen psykologisesta luonteesta alkaa hämärtyä.

"Joitakin vuosia sitten kuulin tutkimuksesta jossa oli vertailtu eri terapiasuuntauksia. Ratkaisukeskeinen vaikuttaa sen mukaan nopeimmin ja analyyttinen hitaimmin. Ensin mainitun vaikutukset myös katoavat nopeimmin. Se on toisaalta huomattavasti edullisempi kuin useamman vuoden kestävä. Tällä perusteella voi olettaa kemiallisen terapian lisääntyvän.

Ollessani kauan sitten kesätöissä mielisairaalassa osaston ylilääkärinä oli Kivi Lydecken. Hän kokeili / käytti silloin mm maanis-depressiivisiin pitkäaikaista lääkitystä eli he kävivät sairaalassa puolen vuoden välein "tankkaamassa". Muutamat tulivat itse kun huomasivat oireiden lisääntyvän."


Minä valittelen omassa kirjoittelussani ihmisille tarjottavan itse-apu , self Help, kirjallisuuden lupauksia ja laatua ja niin den funktiota. Luulen että ne tarjoavat maallistuneille ihmisille sellaista lohdutusta mitä tietyt usontojen piirteet tarjosivat aikaisemmin.

Re: Uskonnon korvikkeista?

ViestiLähetetty: 04.03.2014 08:58
Kirjoittaja tien kulkija
Kirjoitin tätä välikommentteina Markku Hirnin tekstiin, mutta olisi varmaan pitänyt käyttää joitakin koodeja, sillä se ei erottunutkaan sieltä minun tekstinäni joten liimaan sen tähän.

Näin voi olla ruotsalaisesta terapiavastaanoton näkövinkkelistä katsoen, mutta minä en voi allekirjoittaa tuota jollen tee lisämäärittelyjä. Erotan kristinuskonnon ja kristittynä olemisen toisistaan. Silloin uskontoa pakopaikkana voisi lähestyä myös niin että ottaa Markku Hirnin lauseen kirjaimellisesti ja uskonnon uskontona jolle voidaan antaa minä hyvänsä kirja- tai muun uskonnon kääreet. Tämä taitaakin olla tyypillistä tälle synkretistiselle ajallemme, sillä koko ajan mieleen, mielikuvitukseen ja tunnemaailmaan tulvii uusia mielikuvia ja tietoja eri uskonnoista. tieto on usein ns kvasi- eli näennäistietoa.

Minä olen pitempään pyrkinyt määrittämään itseni kristityksi ottaen etäisyyttä käsitteestä "uskovainen" ja tämän Markku Hirnin todistuksen, jotta Anne M komppaa, vieläkin enemmän. Samoin luin Ulla T.nkin kommentista jotain tukea tälle ajatukselle.

Uskonto voi olla ns uskovalle todella asyyli jonne paeta ns. pahaa maailmaa. Sellainen uskonto ei kuitenkaan ole kristinuskoa. Jeesus ja Paavalin kuvaamat seurakunnat elivät keskellä pahaa maailmaa.

Kristinuskon ja uskonnon edes käsitteellinen erottaminen ei ole mahdollista. Tällä alustalla oli jokin aika sitten Yki Räikkälän blogi. Ymmärrän niin että uskonto jota Markku Hirn kuvaa on se uskonto jota mainitussa blogissa kritisoitiin. Kyseisen uskonnon edustajat ovat myös valjastaneet ev.lut. kirkkomme palvelukseensa peruuttamattomasti.


Joitakin vuosia sitten kuulin tutkimuksesta jossa oli vertailtu eri terapiasuuntauksia. Ratkaisukeskeinen vaikuttaa sen mukaan nopeimmin ja analyyttinen hitaimmin. Ensin mainitun vaikutukset myös katoavat nopeimmin. Se on toisaalta huomattavasti edullisempi kuin useamman vuoden kestävä. Tällä perusteella voi olettaa kemiallisen terapian lisääntyvän.

Ollessani kauan sitten kesätöissä mielisairaalassa osaston ylilääkärinä oli Kivi Lydecken. Hän kokeili / käytti silloin mm maanis-depressiivisiin pitkäaikaista lääkitystä eli he kävivät sairaalassa puolen vuoden välein "tankkaamassa". Muutamat tulivat itse kun huomasivat oireiden lisääntyvän.

tämä on totta ja olen yhtä mieltä. Uskonnon varjolla ja nimissä liikkuu myös tässä loputtomassa mediasuossa jota netti ja lukemattomat sanoma-, aikakauslehdet ja TV:stä tuleva edustavat. Niihin koukuttuu ja vajoaa yhä syvemmälle. Pitäisikin alkaa olla parantoloita myös näille. Paikkoja missä heiltä suljetaan kontaktit tahoihin mitkä aiheuttavat mielen sekaantumista.

Re: Uskonnon korvikkeista?

ViestiLähetetty: 04.03.2014 09:43
Kirjoittaja lauri k e
Tien kulkija, vähän nappulatekniikkaa:
kun kirjoitat välihuomautuksia, kopioi teksti ensin. Käy helposti kun valitset tekstin alta "lainaa".
siivoa pois se, mitä et halua lainata.
sitten kirjoitat kommentit sinne väliin.
Lopuksi maalaat hirellä lainauksen kerrallaan, ja klikaat yläpuolelta "Quote".
Näin lainaukset tulevat merkityksi kirjoittajan nimellä ja erottuvat onasta viestistäsi.

ylläpito