Sivu 1/1

Oman elämän kaanonista

ViestiLähetetty: 09.04.2014 19:45
Kirjoittaja lauri k e
ranta3.jpgTuollainen aihe oli tarttunut Nipalle Hesarista. Kirjoitti siitä Blogimetsaankin.
Liian syvällinen aihe sinne. Siksi avaan senosaltani täällä.

Minä uskon että kaikki me elämme subjektiivisessa todellisuudessa. Jos se muistuttaa riittävästi ulkomaailmaa ja muiden kokemusmaailmoja voidaan sitä pitää ormaalina. Jos Ufot, zombit tai muut valtaavat siitä liian suuren osan, saa helposti poikkeavan leiman.

Tuo subjektiivinen todellisuutemme on kulissi jonka maalaamme ympärillemme. Aiheet otamme kokemuksista, opitusta ja myyteistä. Värit nousevat muistoista ja tunteistamme.

Kuva

Tove Jansson/Erna Tauro -laulussa
"Det är väl almännt bekant
att alla värkliga rosor är bleka
mot en handmålad rosenkuliss."

Sellaisia ovat minun kaanonini ainekset

Re: Oman elämän kaanonista

ViestiLähetetty: 09.04.2014 22:20
Kirjoittaja Nipa J
Jaa-jaa. Niinkuin jo jossakin totesin, avasin eilen tuon kaanon-kirjoitelmani Blogimetsään. Sen kummemmin asiaa ajattelematta. Ehkä vain halusin suhteellisen kevyeen sävyyn kirjoitetulle lukijoita tai ehkä toivoin, että nämä soihdunkantajat ja valonsäteet tulisivat sitä rääpimään. Kuitenkin ei tuollaista aihetta viitsi pukea sanoiksi pelkkään yksinpuheluun.

Siinä olet Lauri oikeassa, että aihe on blogimetsään sinne kirjoittavien ihmisten perusteella liian syvällinen. Kun tarkemmin ajattelee, se taitaa olla liian syvällinen näille keskustelupalstoille yleensä. Mitään yhteismitallista eri ihmisten hyvin erilaiseen elämään liittyvistä kaanoneista näille keskustelupalstoille on vaikea synnyttää. Ongelman ehkä havaitsit poistamassasi blogissa.

Lyhyesti sanoen ihmisten jotkut kaanonit kumpuavat heidän alitajunnastaan hyvin syvältä. Niin etteivät nämä jäsenny minkäänlaisiksi kaanoneiksi heidän tietoisuudessaan ja jos ne tiedostaakin, ne vain ovat. Olen aika usein sanonut, että minun ei pitäisi osallistua mihinkään uskoon tai uskonnollisuuteen liittyvään keskusteluun, koska poltan niissä päreeni syystä tai toisesta.

Johtunee siitä, että minulla ei ole elämässäni uskolle tai uskonnollisuudelle missään opissa minkäänlaista perinnettä. Lämpöpatterista itselleni korkeammaksi voimaksi kasvattamani Jeesus vain ON. Se on tullut olemaan aivan kotikonstein raamattua lukemalla ja jos joku piruuttaan panee lukemani kyseenalaiseksi, se johtaa ongelmiin.

Tämä on vain yksi esimerkki yleensä yhdestä yhteismitattomasta kaanonistani. Muitakin löytyy pilvin pimein, mutta niitä en ala keskustelupalstoilla ruotimaan. Se on kuitenkin todettava, että Markku Hirnin blogissa ja tässä sinun avauksessasi on erittäin hyvää kuvaa kaanonien maailmasta. Ne eivät vain ole minun juttujani, jotka liikkuvat aivan eri aaltopituuksilla.

Re: Oman elämän kaanonista

ViestiLähetetty: 09.04.2014 22:26
Kirjoittaja lauri k e
Minusta tuo Taunon käyttämä lause "Mistä pois ja mitä kohti on hyvä palanen kaanonia sekin.

Re: Oman elämän kaanonista

ViestiLähetetty: 09.04.2014 22:46
Kirjoittaja Nipa J
Niin, Lauri, tuo Taunon mainitsema pala on pala meidän yhteisestä toipumisohjelmastamme. Matkallahan me olemme kaiken aikaa "tänään, tässä ja nyt" päivä kerrallaan. On hyvä tiedostaa se pohja ja myös mihin suuntaan menee, mutta päivä kerrallaan riittää. Tämäkin on pohjimmiltaan kaanonina hyvin syvällä. Se vain ON . Sillä on korkeampi voima, joka sekin vain ON. Tämän kun oppii päivä kerrallaan, hyvä ON.

Re: Oman elämän kaanonista

ViestiLähetetty: 10.04.2014 07:41
Kirjoittaja Nipa J
Jaa-jaa. Noihin kaanoneihin ja tuohon subjektiiviseen todellisuuteen vielä. Kun noita kaanoneitani tarkemmin ajattelen onhan niihin ja niiden syntyihin syviin joskus oman toipumisohjelmansa yhteydessä perehtynyt itsetutkiskeluna. Helposti tämä on jäänyt kesken, kun omia virheitään ja väärässäoloaan on vaikea tunnustaa edes itselleen. Muista puhumattakaan.

Tuo subjektiivinen todellisuus onkin sitten jännä kapistus, kun sitä ajattelee tarkemmin. Yleensä se yritetään paremmaksi, värikkäämmäksi, houkuttelevammaksi kuin se itselle kaikessa kalpeudessaan paljastuu. On inhimillistä näyttää ulospäin paremmalta kuin onkaan. Miehillä tämä tulee jossakin vaiheessa elämää erityisen selkeästi naismaailmassa esiin ja toki myös toisinpäin.

Jos sitten subjektiivista todellisuutta maalataan eri lailla itselle ja muille, siihen se itsetutkiskelukin joskus tyssää. Nämä ristiriidat olisivat monen blogin arvoinen asia ja usein ne blogienkin ja varsinkin niistä keskustelemisen yhteydessä ilmenevät. Todellisuus ilmenee ihmisille niin eri lailla.

Re: Oman elämän kaanonista

ViestiLähetetty: 10.04.2014 08:56
Kirjoittaja lauri k e
Joskus nuorena opin että kaikille asioille on kaksi syytä.
-On hyvä syy ja
-todellinen syy
Miten mielellämme kerromme itsellemme vain sen hyvän syyn.

Re: Oman elämän kaanonista

ViestiLähetetty: 10.04.2014 09:58
Kirjoittaja Nipa J
Niin, Lauri. Samoilla aaltopituuksilla ollaan. Ihminen on mestari keksimään tekemisilleen ja tekemättä jättämisilleen hyviä syitä. Ruotsinkielinen isäni käytti hyvästä syystä termiä "hennes syy" eli pullotettuna Hennessy.

Näihin hyviin syihin se itsetutkistelukin usein loppuu. Varsinkin siksi, kun lisää kaiveltaessa voisi tulla esiin myös se todellinen syy. Joku on sanonut joskus, että tämä johtuu itsesuojeluvaistosta, mutta en menisi tuota allekirjoittamaan.

Todelliset syyt vaikeuttavat ihmistä olemaan aina oikeassa seurapiirien keskipisteenä. Ja siksi näiden syiden hakeminen on vähän kaikille vaikea laji. "Olen parempi kuin olen", sanoi parooni von Mûnchausen ja nosti itseään tukasta ilmaan.