Lintuääniä

Tänne kaikkinainen juttelu ja henkilöiden välinen keskustelu. Jos syntyy jotain vakavasti otettavaa, nosta se keskustelujen alueelle.
Avatar
Ylläpitäjä
Viestit: 459
Liittynyt: 14.02.2014 01:33
Paikkakunta: Hämeenlinna
ViestiLähetetty: 24.04.2014 18:50
:) Hauska.

Viestit: 582
Liittynyt: 16.02.2014 14:12
ViestiLähetetty: 24.04.2014 21:37
Tuosta hauskasta sammakosta tuli mieleen Johann Wolfgang von Goethen runo, joka ei kuulu "lintuääniin" sekään, mutta kuuluu näin:

"Kun lampi laaja kerran jäätyi
ja sammakot sen pohjaan häätyi,
ne lupas puoliunessaan,
jos pintahan ne pääsis vaan,
ne laulais satakielen lailla.

Jo suli jää, ne pintaan nous
ja ylpeästi rantaan sous
ja siellä parvin valtavin
ne kurnutti kuin ennenkin.
Avatar
Ylläpitäjä
Viestit: 243
Liittynyt: 14.02.2014 00:02
ViestiLähetetty: 24.04.2014 21:50
"Nous hauki puuhun laulamaan" anoitti Hellaakoski

Anthony de Mello puolestaan on kirjoittanut kauniisti sammakoista.
Hurskas mies halusi hiljentyä rukoilemaan nutta sammakoiden kurnutus häiritsi.
Hän huusi ikkunasta "hiljaa siellä" ja niin hurskas hän oli että luonto totteli ja vaikeni.
Rukouksen hiljaisuudessa hän kuuli äänen joka sanoi "Miksi sinun rukouksesi on tärkeämpi".
Hän protestoi sammakoiden kurnutuksesta vieläkin ja äääni kysyi "Kuka on antanut sammakolle sen äänen".
Niin hän avasi ikkunan toistamiseen ja huusi "Yhtykää rukoukseen"
- - -
Luterilaisuus tähdentää vapaata tahtoa
ja sen nöyrää katumista
Markku Viitasalo

Viestit: 582
Liittynyt: 16.02.2014 14:12
ViestiLähetetty: 24.04.2014 21:58
Jaa-jaa. Sammakoista löytyisi varmaan runoja enemmänkin, mutta heräsi vähän kerettiläinen ajatus. Oliko tuo sammakon kuva tuossa suomeksi sanottuna vittuilua noita minun luettelemiani lintujen ääniä vastaan. Näinkin voisi ketjun otsikkoon viitaten ajatella. Hauskahan se kieltämättä on. Kun joku ei tiedä riittävästi Paavalista, hän voi tietää jotakin enemmän luonnosta ja linnuista.

Voin hyvin jättää nämä "luontoääneni" kirjoittamattakin, jos se ei oppineiden hipiälle sovi.
Avatar
Ylläpitäjä
Viestit: 243
Liittynyt: 14.02.2014 00:02
ViestiLähetetty: 25.04.2014 07:56
Kuule Nipa en minä ihan noin ajattele. Se nyt vaan oli hupaisa kokemus tuo sammakko. Ihan oikea rupikonna.

Tuota de Mellon "Sammakon rukousta" olen usein ajatellut. Meidän seurakuntaillat aloitetaan ylistyslauluilla. Surkeaa lyriikkaa, melodiat joskus toimii. Yritän ajatella de Mellon tavoin että Jumala on tuollaisen lahjan toisille antanut. Ei minun tarvitse sitä ymmärtää.
* * *
Kun pysähdyin miettimään ymmärsin epäluulosi. Omat keväthavaintoni ovat olleet urbaaneja ja enimmäkseen visuaalisia. En ole herkistynyt luontoäänille. Omilla lenkeilläni metässä seuraan enemmän silmujen aukeamista kuin siivekkäitä.
* * *
Pihapiirin linnut ovat tärkeitä. Kyllä sydämeni hypähti kun ystäväni kertoi että hänen lokkinsa oli palannut. Kävin pystyttämässä uuden tolpan jonka päässä lokki osottaa keittiön ikkunan takana jokapäiväistä leipäänsä. Samainen lokki on käynyt tuon keittiön ikkunan takana kymmenen vuotta.Tuo bongaamisen kulttuuri vaan on minulle vierasta, samoin radioamatöörien QSL-lorttien kerääminen. Sellaista kilpailuviettiä minulla vaan ei ole.
- - -
Luterilaisuus tähdentää vapaata tahtoa
ja sen nöyrää katumista
Markku Viitasalo

Viestit: 582
Liittynyt: 16.02.2014 14:12
ViestiLähetetty: 25.04.2014 08:56
Näinhän se on, Lauri. Siitä puhutaan, mikä on lähinnä sydäntä ja siitäkin mitä osataan. Kun sitten puhutulle ei minkäänlaista vuorovaikutusta synny, erilaiset epäluulotkin heräävät. Niinkuin tässäkin tapahtui. Anteeksipyyntö on turhasta epäilystä paikallaan.

Omassa arjessani on lähempänä sydäntäni keväisen peipon laulu kuin jotkut Paavalin roomalaiskirjeen oivallukset, vaikka Paavali puhuu virheetöntä ”jumalansanaa” ja peippo laulaa vain omiaan. Hyvässä tarkoituksessa kuitenkin.

Oman pihapiirin linnut ovat niin tuttuja, etteivät ne kauan mitään fiiliksiä herätä. Onnistuneensa helposti kokee vain jonkin keväälle uuden lajin tapaamisesta. Se vain tässä vanhenemisessa on huoli, että näkee ja kuulee huonommin kuin joskus ennen. Varsinkin lintujen korkeat äänet katoavat kuin heinäsirkan sirinä.

Tuosta tutusta lokista tuli mieleeni vanha pesijätär Merihotellin yläsaunasta ja hänen harmaalokkinsa. Sauna avattiin klo 14 ja saunottaja antoi silloin kattoikkunasta tekemänsä voileivän. Tätä jatkui pari vuotta päivästä päivään ja vain talven kylmimmät päivät se oli poissa jossakin avoveden maisemissa.

Sitten tuli ongelma, kun saunottaja liukastui ja katkaisi jalkansa. Ainoa huoli hänellä oli kuitenkin, miten lokki saa jokapäiväisen leipänsä. No, se homma saatiin hoidettua alakerran Salt- saunottajan kanssa pienin juomarahoin, mutta syystä tai toisesta lokki lakkasi pian tulemasta ruoka-aikanaan.
Avatar
Ylläpitäjä
Viestit: 243
Liittynyt: 14.02.2014 00:02
ViestiLähetetty: 25.04.2014 10:51
Tuo Måsamås on erikoinen olento. Olimme hänen emäntänsä kanssa 3 päivää ulkosaaressa. Kun autoni kaartoi pihaan lehahti lokki tolpallensa. Oli sitkeästi odottanut. Juuri senverran aristellee, päästää metrin päähän, mutta ei anna pakata itseään saarireissulle.
- - -
Luterilaisuus tähdentää vapaata tahtoa
ja sen nöyrää katumista
Markku Viitasalo

Viestit: 582
Liittynyt: 16.02.2014 14:12
ViestiLähetetty: 25.04.2014 11:26
Jaa-jaa, Lauri. Otit esille mielenkiintoisen aiheen bongaamisen kulttuurissa. Sitähän ihmisellä esiintyy monilla eri elämänalueilla.Bongaaminen liitetään aiheesta suorittamiseen ja kun siitä kilpaillaan, katsotaan kuka suorittaa enimmin ( määrä ) tai parhaiten (laatu). Nuorten ihmisten soidinmenoissa tätä tapaa erityisesti.

Kun sitten rajoitutaan lintujen bongaamiseen, samoja lainalaisuuksia siinäkin määrän (lajien lukumäärä ) ja laadun (lintulajien harvinaisuus ) välillä. Joillekin yhden kotkan näkeminen voittaa kymmenenkin bongattua hiirihaukkaa jne. Jotkut kilpailevat siitäkin, kuka ensin tapaa jonkin lintulajin ( esim. kiurun ) keväällä ja tätä tehtävää mm. lähdetään retkille suorittamaan.

Itse en enää kirjaa retkilläni tapaamieni lajien kokonaismäärää enkä näkemieni lintuparvien kokoa. Ensi kertaa keväässä tapaamani lintulajit saatan kyllä kirjata ainakin harvinaisemmasta päästä. Onnistumiset retkillä liittyvät enimmäkseen jonkin kauan sitten havaitsemani lajin näköön tai ääneen, joita joutuu vielä kotonani jälkeenpäin selvittämään kirjallisuudesta tai äänitteistä.
Avatar
Ylläpitäjä
Viestit: 459
Liittynyt: 14.02.2014 01:33
Paikkakunta: Hämeenlinna
ViestiLähetetty: 25.04.2014 11:48
Sitä vaan ihmettelen miksi tähän herrojen leppoisaan keskusteluun piti taas tuoda Paavali? Minä en tietääkseni muistaakseni koskaan ole pilkannut Nipan lintuharrastusta.

Sen inspiroimana varmaan itsekin osaltaan tartuin kameraan, jotta voin ihan asiantuntijalta samalla kysästä mikä tuo lintu on, kun suvussakaan ei ole tuon alan osaavia. Olen useana päivänä sen jälkeenkin yrittänyt ikkunasta katsella olisiko nurmella jotain noista oudoista mitä erilaisimmista linnuista jotka siinä aiempina vuosina aina tepastelivat, mutta ei tärppää. Ovat ilmeisesti siirtyneet naapurin puolelle. Ehkä se johtuu mun sähkösahan käytöstä, ja puuprojektista.

Kuitenkin, jos tämä minun Paavali harrastukseni jatkuva pilkkaaminen ei lopu, niin tuon aseet rajalle niin kuin Putin, ja skarppaan mentaalis-emotionaalista-larppauskykyäni ja ryhdyn pilkkaamaan minäkin jokaista kiinnostusta, joka liittyy millään tavalla lintuihin tai vaikka mihinkään mihin lintu koskee. Vähän se vaatii harjoitusta tietysti kuin ei tuollaista luontaista lintuvihaa oli päässyt siunaantumaan.
Avatar
Ylläpitäjä
Viestit: 243
Liittynyt: 14.02.2014 00:02
ViestiLähetetty: 25.04.2014 11:53
tunnustan toki minäkin että ilmojen lämmittyä on kiva käydä Ruissalon rannassa bongaamassa onko luhtikurpat kuoriutuneet-
- - -
Luterilaisuus tähdentää vapaata tahtoa
ja sen nöyrää katumista
Markku Viitasalo
EdellinenSeuraava

Paluu kahvihuone

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron