Pääsiäisen kaikuja

Tänne kaikkinainen juttelu ja henkilöiden välinen keskustelu. Jos syntyy jotain vakavasti otettavaa, nosta se keskustelujen alueelle.

Viestit: 1
Liittynyt: 21.04.2014 20:07
ViestiLähetetty: 21.04.2014 20:22
Moi kaikki! Tässä muutamia pääsiäisaiheisia sepitelmiäni. Ottkakaa kantaa jos haluatte. Pääsiäistapahtuvat varmaankin ovat aika objektiivisia ts. historiallisesti tapahtuneita mutta vapaassa maassa uskon ja mielipiteen vapaus sallittakoon. Joten asiaan.


Herrani
Sinä kuljit tuskien taipaleen. Sinä lähdit matkalle. Sinä et kysellyt, miksi minä? Sinä et estellyt tai esittänyt verukkeita. Sinä suostuit. Sinä olit kuuliainen.
Sinä tiesit, että edessä on kuolema ja takana elämä, ilman suosiota, ystäviä, mainetta, kunniaa. Ja viha, jota päällesi laskettiin, oli suunnaton, samoin kaikki epäilys ja epäusko.
Mutta, Herra, Sinä et perääntynyt, vaan menit eteenpäin.

Tuskat lävistivät sielusi, kun riipuit ristillä.
Sielusi oli vaivattu ja murheellinen.
Kuinka paljon pahuutta olikaan päälläsi
kun katsoit vihamiehiäsi silmiin ja sanoit:
’Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä tekevät.’

Kipujen mies ja sairauksien tuttava. Sinulla on vastaus kaikkiin ongelmiin. Sinulla on viisautta kaikkeen tyhmyyteen. Sinulla on ratkaisu, jota emme tiedä, mutta joka on ratkaistavissa. Sillä Sinä tiedät kaiken. Olethan Jumala.

Ripustivat Sinut ristille, Herrani. En ollut näkemässä, mutta kuulin metelin. Kansanjoukko oli innoissaan. Toivat ristin, jota kantoi joku tuntematon mies, et Sinä, Herrani. Pystyttivät sen keskimmäiseksi, kuulin, sillä ajattelivat, että olisit aamun päähenkilö, syytettiinhän Sinua siitä, että olit kansan villitsijä ja sanoit olevasi Israelin kuningas ja teit itsestäsi Jumalan ilmoittamalla olevasi Hänen Poikansa. Sinua oli niin vaikea uskoa, sillä tunsimmehan isäsi, Joosefin, puusepän, joka oli jo myös kuollut. Jumala on sentään jumala, ei ihminen, niin kuin Joosef.
Joka tapauksessa kuulin, että Sinut oli piesty verille asti, olit kuulemma ollut hiljaa. Se tuntui hieman oudolta, sillä ruoskan iskujen oli tapana rikkoa iho ja se aiheutti suunnatonta tuskaa.
Kantoivat siis ristiäsi, mutta Sinä jaksoit tiesi perille saakka omin jaloin, vaikka tiesit mikä Sinua odotti.
Sen jälkeen riisuivat vaatteesi, ja viittasi totesivat arvokkaaksi, siitähän voisi saada rahaa, joten katsoivat parhaaksi arpoa sen keskenään. Roomalaiset sotilaat ripustivat Sinun riutuneen ruumiisi ristille, ottivat hieman ruostuneet, mutta vielä käyttökelpoisia nauloja ja antoivat veren virrata, kun iskivät ne isolla vasaralla ensin käsiisi ja sitten jalkoihisi, jotka sitoivat yhteen. Ja Sinä, ihme kyllä, et huutanut tuskaasi ulospäin, vaan kätkit kyyneleesi, sillä kipu oli suurempi kuin pystyit yhdessä hetkessä kestämään. Naulat tunkeutuivat lihasi läpi, niin että et edes itse asiassa pystynyt enää aistimaan, missä kätesi tai jalkasi olivat. Ne ikään kuin turtuivat.
Päässäsi oleva orjantappuroista kyhätty kruunu oli kevyt, mutta täynnä piikkejä, jotka tunkeutuivat syvälle ihon sisään, niin että repivät sen lähes muodottomaksi. Jokainen piikki kertoi Sinulle jotain tuskasta, joka tunkeutui sieluusi saakka. Et voinut korjata asentoasi, jotta olisit voinut kestää paremmin. Jäsenesi puutuivat, sillä veri, joka pulppusi, jähmetti lihaksesi, niin että ne kovettuivat ja tulivat tunnottomiksi.
Siellä Sinä riipuit ja yritit kestää. Aika kului, mutta olit edelleen hiljaa.
Et kironnut niitä, jotka olivat Sinut tuominneet, etkä niitä, jotka Sinut ristille ripustivat ja naulitsivat. SINÄ PYYSIT ISÄÄ ANTAMAAN HEILLE ANTEEKSI, sillä he EIVÄT TIENNEET MITÄ TEKIVÄT SINULLE.
Herra, Sinä näet toisin kuin minä. Olinhan minä rampa, enkä päässyt paikan päälle. Ainoastaan kuulin, mitä oli tapahtunut, ja ymmärsin, että SINUN TÄYTYI OLLA SE JOKSI ITSEÄSI SANOIT.
Myöhemmin kuolit, annoit henkesi ja kuulemma sanoit antaneesi sen Isän käsiin.

Jeesus, oletko Sinä noussut ylös? Voiko olla totta, että Sinä olet voimakkaampi ja väkevämpi kuin kuolema? Voitko olla sen voittaja? Kävitkö kaksintaistelun sen kanssa? Katsoitko sitä silmiin ja voitit?
Herra, Sinä joka juuri riipuit ristillä ja kuolit. Näytti siltä, että kuolema olisi kukistanut Sinun ruumiisi, sielusi ja henkesi. Että Sinä olisit nukkunut ikuiseen uneen.
Mutta, Herra, totisesti Sinä kannoit syntimme, et omia syntejäsi. Totisesti Sinä kuolit meidän syntiemme, et omien syntiesi tähden. Meidän syntimme repivät haavat ruumiiseesi. Meidän pahat tekomme erottivat Sinut Isästäsi, Jumalasta.
Herra, meidän kipumme ja sairautemme puit päällesi ja kärsit niiden seuraukset ja kirouksen, kuoleman. Totisesti, Herra, Sinä sen teit.

Tuo voimaton vihollinen katsoi Sinuun, ja näki Sinut viattomana, puhtaana, täydellisenä ja kelpaavana Jumalalle, Isälle, sillä Sinä et ollut tehnyt yhtään syntiä. Sinussa ei ollut yhtään tahraa eikä yhtään vikaa, joka olisi erottanut Sinut Jumalastasi.
Ja SEN OLI VÄISTYTTÄVÄ. SEN OLI IRROITETTAVA OTTEENSA JA PÄÄSTETTÄVÄ SINUT VAPAAKSI. Sillä totisesti meidän sairautemme, kipumme ja syntimme Sinä kannoit ja niiden takia kuolit. Sinä annoit meille YLÖSNOUSEMUKSEN TOIVON, sillä syntimme, jotka erottivat meidät Isästämme Jumalasta, oli nyt sovitettu. Niiden rangaistus oli kärsitty. Niiden tuomio, kuolema, oli kärsitty, niin että saisimme olla vapaat TUOMIOSTA, RANGAISTUKSESTA JA KUOLEMASTA. SAISIMME IANKAIKKISEN ELÄMÄN SINUN YHTEYDESSÄSI JA NIIN MEKIN NOUSISIMME KUOLEMASTA ELÄMÄÄN.


Herra, pue meidät ilolla, että katselisimme enemmän Sinua, kuin itseämme ja syntejämme.
Pue meidät riemulla, että osaisimme nähdä, että Sinä kannoit sairautemme, niin että ymmärtäisimme, että kaikki kääntyy lopulta parhaaksemme.
Pue meidät ylistyksellä, niin että ylistäisimme Sinua emmekä itseämme tai toisia ihmisiä.
Pue meidät rauhalla, niin että uskaltaisimme jatkaa matkaa, tietäen, että olemme matkalla Isän kotiin, jossa meitä totisesti odotetaan.
Ja pue meidät ennen kaikkea toivolla, että epätoivo, masennus ja ahdistus ei saisi meitä valtaansa, kun näemme, että kaikki ei vielä ole kohdallaan ja anna meille sydän, jolla voisimme rakastaa itseämme, lähimmäistämme ja Sinua, joka olet kaiken rakkauden lähde.
Ja ennen kaikkea, Herra, suo ettemme kääntyisi takaisin tai jäisi matkan varteen kun väsyttää, vaan jatkaisimme eteenpäin, vaikka väsymys, piina, kärsimys ja kuolema olisivat osamme.

KUOLEMA, MISSÄ ON PISTIMESI? KUOLEMAN PISTIN ON SYNTI, MUTTA SE ON KUKISTETTU, KUOLEMA ON NIELTY JA VOITTO SAATU.
HALLELUJA, KUNNIA, KIITOS, VOITON RUHTINAAN JEESUKSEN, JOKA KUOLEMALLAAN KUOLEMAN KUKISTI.
Avatar
Ylläpitäjä
Viestit: 243
Liittynyt: 14.02.2014 00:02
ViestiLähetetty: 24.04.2014 08:37
Eipä tuohon, useamman lukukerran jälkeen osaa muuta kommentoida kuin
KIITOS
- - -
Luterilaisuus tähdentää vapaata tahtoa
ja sen nöyrää katumista
Markku Viitasalo

Paluu kahvihuone

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron