Jaa-jaa. Uskon asioista ei kannata kiistellä. Paavali on ollut kirkkohistoriallisesti ja teologisestikin hyvin merkittävä persoona, vaikka kaikki eivät hänen sanomaansa Jumalan sanana pidäkään.
Samaa kahden uskonnon muodostumisessa olen joskus vuosikymmeniä sitten havainnut kristinuskossa ja marxismi-leninismissä, jossa Paavalia vastasi Stalin ja Jeesusta Lenin. Se tässä on samaa, että oppi vahvistettiin uskonnon korkeimmassa maallisessa elimessä eli kirkolliskokouksessa ja puoluekokouksessa. Kokousten jälkeen ne päätökset olivat Jumalan sanaa.
Historia ei täsmällisesti kerro, miksi Lenin poistui tästä ajanlaskusta ja kenen myrkyttämänä. Siitä on kuitenkin viitteitä, että hän ei täysin hyväksynyt hänestä muodostettua oppia. Yhtä ankaraa oli varsinkin po. kokousten jälkeen opista toisinajattelevien kohtelu, jossa Stalin oli tosin paljonkin merkittävämmässä asemassa. Sitäkin olen joskus miettinyt, miten olisi puoluehierarkiassa lämpöpatteri-Leninillä menestynyt. Ehkä ei olisi pysynyt hengissäkään.
No, nämä ovat näitä. Olin kerran v.1976 Neuvostoliitossa Vapaan Sivistystyön valtuuskunnassa Znanije-seuran vieraana. Aika pieneksi tunsin itseni suuressa kokouksessa, jossa oli läsnä muutama akateemikkokin kertoessani suomalaisten käsityksistä työväenluokan maailmankatsiomuksesta. Siinä sitä inspiraatiota tarvitsikin, varsinkin kun ei ollut lukenut yhtään aiheeseen liittyvää tieteellistä teosta. Keskustelu puheenvuoroni jälkeen oli kyllä kohteliaan vilkas.