Huomenia... tai päivää. Harvinaisen myöhäisellä aamukahvilla olen, kun piti maksella viikolla kertyneitä univelkoja. Nuorempana uskoin, että kuolema kuittaa univelat, mutta nyttemmin on kokemus osoittanut, että kyllä nekin velat pitää ite hoitaa.
Juu, usein istutaan hiljaa kuin kirkonpenkissä ja kuunnellaan (luetaan) viisaita ajatuksia. Onneksi sen voi täällä tehdä "ahdistumatta"
Tänään on tiedossa ihan live-kirkkovierailu. Kyllä sekin varmaan hyvin menee, kun kyseessä on läheisen ihmisen häät.