Mitäs kuuluu?

Tänne kaikkinainen juttelu ja henkilöiden välinen keskustelu. Jos syntyy jotain vakavasti otettavaa, nosta se keskustelujen alueelle.

Mitäs kuuluu?

ViestiKirjoittaja Anne M » 21.05.2014 01:08

Hiljaista on. Mitäs olette kesäpäivinä puuhanneet?
Minä olen mönkinyt ulkona kaiket päivät niin perusteellisesti, että en ole edes ehtinyt netissä roikkua valoisaan aikaan.
Avatar
Anne M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 461
Liittynyt: 14.02.2014 01:33
Paikkakunta: Hämeenlinna

Re: Mitäs kuuluu?

ViestiKirjoittaja lauri k e » 21.05.2014 07:55

Helteestä olen nauttinut ja kärsinytkin. Lukenut rästiin jääneitä kirjoja, Sadinmaatakin.
Nietzen Zarahustra lie seuraavaksi vuorossa.

Tämän vuoden projekti, lasinsulatuksen oppikirja etenee tuskastuttavan hitaasti. Vanha nettiversio on syntynyt sivu kerrallaa vuosien varrella. Sen muokkaaminen sujuvaksi kokonaisuudeksi on hankalaa.
Asiat etsiskelevät kauan paikkojaan kertomuksessa.

Bror julkaisi tuolla naapurin puolella lyhyen kertomuksen elämänkatsomuksestaan. Pitäisi minunkin koota
yhteen käsityksiäni ihmisestä ja elämästä. Hankala homma. Jos avaa kissan nähdäkseen missä sen henki on, on edessäsi hengetön kissa. Jos ihmistä palottelee henkeen, sieluun ja ruuniiseen tuloksena siitäkin on eloton malli
- - -
Luterilaisuus tähdentää vapaata tahtoa
ja sen nöyrää katumista
Markku Viitasalo
Avatar
lauri k e
Ylläpitäjä
 
Viestit: 243
Liittynyt: 14.02.2014 00:02

Re: Mitäs kuuluu?

ViestiKirjoittaja Nipa J » 21.05.2014 08:50

Anne M kirjoitti:Mitäs olette kesäpäivinä puuhanneet?


Hiljaista on kuin puolikuurolla tyttärelläni. Tämä runoista tykkäävä tyttäreni ei tykkää jos kysyy: mitä kuuluu. Melkein yhtä ärsyttävältä minusta tuntui aikanaan kysymys: mitä olet tehnyt. Silloin olin vielä suorittaja, mutta sujuvasti sujuu päivä kerrallaan lähes olemisessa. Viime aikoina olen keskittynyt lähinnä olemiseen ulkona.

Helteistä en minäkään tykkää. Pakenen niitä päivisin takapihan puitten varjoihin, joissa tuulikin parhaimmillaan vilvoittaa. Päivän hommat ovat lähinnä olleet keveitä puutarhahommia, lähinnä kastelemista, kun rikkaruohojen nyppimisestä en tykkää. Sehän on lähinnä kuin opistaan kiinni pitävien uskovaisten hommaa, kun saa otettua vääräoppiset pois tältä herramme elovainiolta.

Linnutkin ovat siirtyneet näillä tutuilla lähirannoilla keväästä kesää. Valkoposkihanhien massamuutto meni ohi jo viime viikolla. Kirjoittelutkaan nettiin eivät oikein sytytä. Brorin viimeiseen ketjuun jumalasta piti heittää parikin ajatusta, mutta ei keskusteltavaksi. Hevosistakin olen aamuisin pätkän kirjoitellut, mutta en keskustellut. Ulos pitää tästäkin lähdettävä, kun ilma on puhdas siitepölyistäkin sateen jälkeen.
Nipa J
 
Viestit: 588
Liittynyt: 16.02.2014 14:12

Re: Mitäs kuuluu?

ViestiKirjoittaja lauri k e » 21.05.2014 16:55

Kaksi päivää olen haaskannut inhoamalla Sadinmaata.
En malta ohittaa ensimmäistä käskyänsä: Älä valehtele Jeesuksesta.
Otsikon voisin allekirjoittaa.

Voidakseen vaatia tuollaista pitää tietää totuus Jeesuksesta. Jospa se hänellä onkin, mutta ei kerro. J Löytyisipä vielä joku toinen jolla on totuus Paavalista, voitaisiin koko UT:n eksegetiikka haudata tarpeettomaksi käyneenä. Toiveajattelua.

Muuten koko kirja käsittelee kirkkoa moodissa "Älkää tekö niinkuin minä teen, vaan niinkun minä sanon." Tuhanen vuoden tunkioista riittää kaivelemista. Osmo Tiililällä oli sentään kanttia julistaa että ilman kirkkoa ei ole pelastusta, ja sitten vielä erota kirkosta.

Ehkä kamalin luku on kirjan viimeinen. Sadinnmaa nostaa fundamentalistit tikun nokkaan, kärventäåä hiljaisella tulella kuin inkvisiitio konsanaan. Hölmäjähän nuo funkut voivat olla mutta eivät sentään niin hölmöjä kuyin Sadinmaa joka ottaa niiden uhkan tosissaan.
- - -
Luterilaisuus tähdentää vapaata tahtoa
ja sen nöyrää katumista
Markku Viitasalo
Avatar
lauri k e
Ylläpitäjä
 
Viestit: 243
Liittynyt: 14.02.2014 00:02

Re: Mitäs kuuluu?

ViestiKirjoittaja Nipa J » 21.05.2014 18:01

Pitäisi tietää totuus Jeesuksesta ja vielä tämän kukkuraksi totuus Paavalista. Tuosta tuli ihan mieleen joskus tuttu poliittisen historian professori Lauri Puntila, joka sanoi demareiden yrittävän seistä kahdessa veneessä yhtä aikaa, toisaalla aatteensa ja toisaalla reaalipolitiikan paatissa. Kun veneet etääntyvät toisistaan, haarat repeävät ja tulos on jotakin hedelmätöntä. Tulos on demareiden kohdalta jo nähty.

Jo vuosia minusta on tuntunut tieteellisesti tuota perustelematta, että totuus Jeesuksesta ja totuus Paavalista ovat kulkeneet aina eri veneissä, mutta Paavali oli siitä fiksu, että hän pysyi visusti omassa veneessään. Siinä hän ylösnousemus- Jeesuksensa ja tämän opin kanssa matkusti ja katolinen kirkko hoiti loput. Haarat eivät revenneet, mutta totuuksista kiistellään edelleen vielä kirkolliskokousten ja ristiretkien jälkeenkin.

No, tämähän on vain niitä Nipan juttuja.

PS: meinasi aivan unohtua, että poikkean aina silloin tällöin katsomassa sitä lämpöpatteri-Jeesustani kirkon kerhosiivessä. Samanlaisena kuin aina ennenkin se siellä olla möllöttää. Niin pitkälle en ole vielä päässyt, että keskustelisin Jeesukseni kanssa käydessäni. Näinhän teki Isä Camillo oman Kristuksensa kanssa kirkossaan. Näiden välille taikoi Giovanni Guareschi herkullista dialogia, jossa kirkon korkeastioppineet saivat nenilleen.
Nipa J
 
Viestit: 588
Liittynyt: 16.02.2014 14:12

Re: Mitäs kuuluu?

ViestiKirjoittaja Anne M » 21.05.2014 23:17

Ehkä kamalin luku on kirjan viimeinen. Sadinnmaa nostaa fundamentalistit tikun nokkaan, kärventäåä hiljaisella tulella kuin inkvisiitio konsanaan.
En ole vielä lukenut, mutta tulee mieleen, että tässä taitaa taas toteutua se vanha sanonta, että kun yksi sormi osoittaa Sadinmaata niin neljä osoittaa itseä. :lol:
En mä nyt tiedä ketään joka sanoisi yhtä rumasti fundamentalisteista kuin sinä itse. :mrgreen:

Fundamentalismi ei ole mitenkään vaaratonta, eikä todellakaan ole mitenkään perustelua, että fundamentalisteja mainitaan jonain "kirkon selkärankana". Kyllä Sadinmaa on varmaan tässäkin oikeassa, vaikka en olekaan lukenut, niin kuin on Laurikin oikeassa silloin kun ei puhu Sadinmaasta - tietenkin.

Se on muuten kumma, että ongelmista ei saisi puhua, mutta ihmisiä saa nimeltä inhota. FB:ssakin yksi juuri kyselee, että onko Halla-aho pilvessä. Oli kait sanonut että romanikerjäläiset ovat ongelma. Sellaista ei saa sanoa. Saa sanoa vaan että Halla-aho ongelma, ja siitä samanmieliset kyllä tykkäävät.
Avatar
Anne M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 461
Liittynyt: 14.02.2014 01:33
Paikkakunta: Hämeenlinna

Re: Mitäs kuuluu?

ViestiKirjoittaja lauri k e » 22.05.2014 06:23

Sadinmaa on palavasieluinen mies. Sitä arvostan.
Kirkonpolttaja, sitä minä en arvosta.

Kirkko on instituutio joka käyttää valtaa. Se rakentaa kerhohuomeita jone kokoontuvat hurskastelevat naiset. Mutta siellä ovat myös lämpöpatterit.

Kirkko on maho, mutta ei se poltatmalla parane. Sadinmaa puhuu taouden mahdeille alistumisesta.
Teippaa teesinsä kirkon oveen. itse hän pelkäsi taloudellista vastuuta, naulanreikien korjaamisen kustannuksia. Se syö uskottavuutta.

Palaan vielä tuohon raamattuskollisuuteen. Pidän Toivo Vihmakoskesta ja Tapio Tuomaalasta.
Minusta viimeinen luku on heitä kohtaan loukkaava.

Kirkko on täynnä karismagiaa messumagiaa sadinmagiaa. Hajanaisuudessa on sen voima, elämän maku.
- - -
Luterilaisuus tähdentää vapaata tahtoa
ja sen nöyrää katumista
Markku Viitasalo
Avatar
lauri k e
Ylläpitäjä
 
Viestit: 243
Liittynyt: 14.02.2014 00:02

Re: Mitäs kuuluu? Jälkikirjoitus edelliseen

ViestiKirjoittaja lauri k e » 22.05.2014 08:16

Kirjoitin ensimmäisessä kommentissani
"Löytyisipä vielä joku toinen jolla on totuus Paavalista,"

Jäin tuota miettimään. Paavali ei esiinny Sadinmaan lähdeluettelossa.
Mulla on mielikuva että jossain vilahti viittaus Korinttolaiskirjeeseen.
En viitsi kahlata koko opusta läpi tarkistaakseni. Paavalin osuus Sadinmaan kristinopissa on pieni. Kirkossamme se on selvästi suurempi. Onko kirkko siinäkin väärässä?
- - -
Luterilaisuus tähdentää vapaata tahtoa
ja sen nöyrää katumista
Markku Viitasalo
Avatar
lauri k e
Ylläpitäjä
 
Viestit: 243
Liittynyt: 14.02.2014 00:02

Re: Mitäs kuuluu?

ViestiKirjoittaja Nipa J » 22.05.2014 09:14

Jaa-jaa. Onkohan mussa jotakin vikaa, kun elämä tuntuu olevan päivä kerrallaan mallillaan. Ei ole oikein mitään särkyä ja ei oikein mikään kolota sen enempää fyysisesti kuin henkisestikään. Ajatukset olen ulkoistanut viime aikoina ympäröivään keväiseen luontoon. Messujen magia eikä kirkon piina ole tulleet edes mieleen. Olisiko pahan alku ja juuri löytynyt juuri niistä.

Joskus olen miettinyt, johtuisivatko nuo uskonnolliset, kirkolliset ongelmat siitä, että opillinen kirkko on kuin eri paria seurakuntansa arkielämän kanssa. Jotakin oppia tuputetaan seurakuntalaisille kuin yritettäisiin panna kilon sikaa puolen kilon pussiin. Tätä oppiahan tämä seurakunta karttaa eikä osallistu kirkon toimintaan, kun se ei ole sen juttu.

Telkkarista tuli korviin korpikirjailijan lause: on hauskaa olla ihminen. Tämän puolen kuin kirkkokin omassa toiminnassaan oivaltaisi eikä yrittäisi opettaa ihmistä tämän omasta elämästä pois. Toki täyspainoiseen elämiseen ihmisenä pitää nähdä vaivaakin, mutta kirkon ei välttämättä pidä tuoda siihen aivan vieraan aikakauden ja kulttuurin vaivoja.

Tämä tästä mitä kuuluu tänään tässä aamusta kasvavassa päivässä.
Nipa J
 
Viestit: 588
Liittynyt: 16.02.2014 14:12

Re: Mitäs kuuluu?

ViestiKirjoittaja Anne M » 22.05.2014 11:58

Toki täyspainoiseen elämiseen ihmisenä pitää nähdä vaivaakin, mutta kirkon ei välttämättä pidä tuoda siihen aivan vieraan aikakauden ja kulttuurin vaivoja.
Hienosti sanottu tai runoiltu!
Pidän Toivo Vihmakoskesta ja Tapio Tuomaalasta.
Minusta viimeinen luku on heitä kohtaan loukkaava.
Mikä sulle Lauri on tullut, kun luokittelet ihmiset hyviin ja pahoihin sen kun kerkiät??
Toivosta en tiedä, kun en jaksa numeroiden henkeen yrittääkään sisälle, mutta olisin kovasti yllättynyt, jos Tapio kokisi luvun loukkaavaksi. Luepas Tapio luku niin nähdään.

Itseasiassa sanoin eilen väärin. Olen minä sitä lukua ainakin silmäillyt läpi sen verran tarkasti, että tiedän mitä siinä sanotaan. Etkö sinä ajattele, että se olisi minua kohtaan loukkaava? Et taida erottaa Raamatun pitämistä ilmoituksena Jumalasta tai Jumalan ilmoituksena ja fundamentalismia toisistaan. Minusta Sadinmaa ei loukkaa minun korvissani Raamatun auktoriteettia. En tiedä kummassa seurassa fundamentalisti paremmin viihtyisi. Sadinmaan vai Laurin tai TeeJiin. Veikkaisin että Sadinmaan. Hän ei sano niin viiltävästi.

Muistaakseni hän (vai oliko se joku teistä?) sanoi keskustellessamme, että evankeliumit ovat hänelle tärkeimpiä mutta Paavali ei ole puhutellut. Se näkyy hiljaisuutena kirjassa. Siltikään hän ei mitätöinyt Paavalinkaan sanomisia kun itse otin niitä esille. Kuunteli vain mitä sanoin, enkä minä ainakaan aistinut mitään sellaista vähättelyn henkeä, vaikka aivan varmasti en puhunut mitenkään hänen ajatuksiaan ääneen. Minusta rankempaa fundamentalistikritiikkiä oli se miten Huttunen (ja minäkin) demonisoin asian. Siitä fundamentalistit oikeasti loukkaantuivat ja muistelevat pahalla vielä vuosien jälkeen. Sadinmaata konservatiivit myös kehuvat. Hän sanoittaa jotain siitä mitä hekin näkevät ja arvostavat, että joku sanoo sen ääneen tuollakin tavalla. Loukkaantujat ovat ihan muita ihmisiä.

Etkö sinä laisinkaan ymmärrä tyylilajia? Jos jokaisesta lähtisi loukkaantumaan niin olisihan siinä loukkaantumista. Tuo on tapa kommunikoida tärkeä asia ja minusta se on äärimmäisen selvää tekstiä, josta kyllä pitäisi pystyä erottamaan homman pointti vähän vähemmänkin älykkään ja filosofisesti suuntautuneen. Siinäkö se ongelma juuri on, että jos joku sanoo ymmärrettävästi, niin siinä ihmisessä täytyy olla joku vika. Asian sijaan käydään käsiksi ihmiseen. Miten se lisäisi uskottavuutta, jos työtön ihminen hankkisi itselleen valtavat laskut ja syytteet vahingon tuottamisesta? Minulta se ainakin viesi uskottavuuden. Sellaista tekisi juuri joku itseään täynnä oleva raivohullu fundamentalisti. Sadinmaa ei ole sellainen.
Avatar
Anne M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 461
Liittynyt: 14.02.2014 01:33
Paikkakunta: Hämeenlinna

Seuraava

Paluu kahvihuone

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 11 vierailijaa

cron