Juhannusaattoaamuna tein pitemmän rantalenkin kuin tänä vuonna kertaakaan. Neljä tuntia kiersin rantoja. Kun aurinko paistoi, tuntui lämpimältä. Kun se meni pilveen, ilma viileni ja oli koleaa. Syksyn merkkejä oli myös lintujen laulussa. Satakielikin lauloi, mutta siitä puuttui kevään riemu. Kohta lähtevät poikaset pesistään ja linnutkin vaikenevat. Luonnon kiertokulkua tämä.
Kirjoitin muutaman haikun ja yhden tankankin. Haikut liittyivät ympäröivään luontoon, mutta yksi haiku ja tanka vähän hengelliselle alueelle. Vaiheeseen, jossa kapinallisesta Jeesuksesta tuli vapahtaja, "kirkastettu Kristus". Tuon tankan kirjasin jo juhannustoivotukseen Blogimetsään. Se haiku on tässä tankoineen:
minä olen tie
luvattuun maahan
Herran edessä
valon kirkkaus
hohde pimeydessä
paluussa kotiin
näkyy palava pensas
elämän pyhä vuori