Sivu 1/1

Pian syksy saa

ViestiLähetetty: 20.06.2014 14:37
Kirjoittaja Nipa J
Juhannusaattoaamuna tein pitemmän rantalenkin kuin tänä vuonna kertaakaan. Neljä tuntia kiersin rantoja. Kun aurinko paistoi, tuntui lämpimältä. Kun se meni pilveen, ilma viileni ja oli koleaa. Syksyn merkkejä oli myös lintujen laulussa. Satakielikin lauloi, mutta siitä puuttui kevään riemu. Kohta lähtevät poikaset pesistään ja linnutkin vaikenevat. Luonnon kiertokulkua tämä.

Kirjoitin muutaman haikun ja yhden tankankin. Haikut liittyivät ympäröivään luontoon, mutta yksi haiku ja tanka vähän hengelliselle alueelle. Vaiheeseen, jossa kapinallisesta Jeesuksesta tuli vapahtaja, "kirkastettu Kristus". Tuon tankan kirjasin jo juhannustoivotukseen Blogimetsään. Se haiku on tässä tankoineen:

minä olen tie
luvattuun maahan
Herran edessä

valon kirkkaus
hohde pimeydessä
paluussa kotiin
näkyy palava pensas
elämän pyhä vuori

Re: Pian syksy saa

ViestiLähetetty: 22.06.2014 09:29
Kirjoittaja lauri k e
Pääsisäisenä istuimme pihalla päiväkahvilla.
Silloin ei osannut pahoitella ilmaston lämpenemistä.
Juhannuksena satoi rakeitakin.
Onko syksy tullut jäädäkseen?
Joka tapauksessa kylmä ja sateinen juhannus säästi ihmishenkiä liikenteessä ja merellä.

Runoilla en osaa, ulkoisesti ei ollut aihettakaan
mutta sisäisesti tämä juhannus oli laulun arvoinen.

Re: Pian syksy saa

ViestiLähetetty: 22.06.2014 10:33
Kirjoittaja Nipa J
Jaa-jaa. Niin erilaisia me ihmiset olemme. Runoilu ja satuilu ovat olleet aina osa itseäni jo ennen minkäänlaista uskoa. Tietokirjailijaa ei minusta saa tekemälläkään, kun sisäiset tunnotkin purkautuvat runoina ja satuina. Vaan haitanneeko tuo mitään, vaikka "laulaja olen mä laadultain ..."

Syksyn tuntua on vahvasti ollut tässä juhannuksessa. Ei näitä monta ole näissä kotimaisemissa tullut vietettyä. Viime vuosina useimmat napapiirin molemmin puolin, mutta lämpimämpää on ollut aina. Joku tuossa muisteli aattona, että kylmempi juhannus on ollut vuonna 1962, jolloin satoi lumen maahan etelässäkin. En itse tuota muista.

Huono marjavuosi tästä myös kuulema tulee melko lumettoman talvenkin vuoksi. Mustikanvarvut ovat mustia kuulema Savonlinnan takanakin, puhumattakaan Lapista, jossa kylmä hallayö on lyönyt maahan paikoitellen hillojen kukinnot. Vaan niinkuin tuo parempi puolisko hyräilee "vaikka kylmä hallayö toiveet usein maahan lyö, kehtolaulua se on vain Lapin lapselle".

Re: Pian syksy saa

ViestiLähetetty: 22.06.2014 18:35
Kirjoittaja lauri k e
Sellaista se on. Ensin peruutettiin talvi ja nyt peruvat kesänkin. Meille jää vain pitkä kevät ja vielä pidempi syksy.

Re: Pian syksy saa

ViestiLähetetty: 22.06.2014 19:23
Kirjoittaja Nipa J
Joo, näinhän se tuntuu menevän. Paljon on tästä olotilasta kirjoitettu lauluja ja runoja. Mm. "varjele luoja ihmisen lasta/ merimiehen muijaksi joutumasta./ Kun merimiehen muija ja kalamiehen koira/ ne rannalla istuu ja ruikuttaa" Tai muuttolintujen lähtiessä "minä pieni paimenpoika/ lentohon en pääsekään./ Tänne, tänne jäädä täytyy/ syksyhyn ja ikävään. :(