Sivu 1/1

Syksy hiipii sukkasillaan

ViestiLähetetty: 23.09.2014 10:41
Kirjoittaja lauri k e
Aina se tulee melkein huomaamatta. Ilmat ovat olleet petollisen kauniita, kuin kesä jatkuisi. Kuitenkin linnunlaulu on hiljennyt. Kesy lokkikaan ei tule enää ruokapaikalleen. Kantarellien löytäminen on vaikeutunut, metsän pohja on keltasenaan, mutta kantarellit ovat muuttuneet kuolleiksi koivunlehdiksi.

Pari päivää sitten katselin kun naakat ajoivat kirkonmäeltä pois suurta haukkaa. Alussa niitä oli monta hätistelemässä. Sitten parin sadan metrin päässä osa palasi takaisn. vain kaksi naakkaa taidokkaasti esti haukkaa kiertämästä takaisin kirkolle ja pakotti sen poistumaan. Uutisten mukaan Hornetit tekevät samaa.

Re: Syksy hiipii sukkasillaan

ViestiLähetetty: 23.09.2014 13:07
Kirjoittaja Nipa J
Reilu kolme kuukautta sitten kirjoitin tänne ”pian syksy saa”, mutta eipäs se ihan heti saanutkaan. Sukatkin ovat tulleet loppukesästä jalkoihin jo ennen syksyä, kun paljain jaloin liikkuminen sivistyneessä kaupunkielämässä olisi herättänyt säälivääkin huomiota.

Tänä aamuna tuntui ulos mennessä ensimmäistä kertaa ”kalsalta ilman balsaa”, mutta pitkät kalsarit jäivät kuitenkin pukematta, vaikka radion täti käski. Mielenkiintoisempaa oli aamuradiossa tieto kurkien muutosta. Tänään on kuulema luvassa näiden lintujen muuton toisessa aallossa auroja kymmenin tuhansin. Vielä en ole tänään Helsingissä nähnyt ensimmäistäkään.

Kyllä tämä tästä vielä ehkä iloksikin muuttuu, kun jaksaa odottaa yhtä hartaasti kuin joulupukkia tai ihmisten muuttumista paremmiksi.

Re: Syksy hiipii sukkasillaan

ViestiLähetetty: 29.09.2014 11:36
Kirjoittaja lauri k e
Olin eilen Tuomasmessussa Salon kirkossa. Tulimme tuntia aikaisemmin rakentanaan iltaa. Sain oman osuuteni äkkiä valmiiksi ja jäi luppoaikaa. Kirkko on vilkkaan ja kekseisen kadun varrella, melkein huomaamaton vanha puutalo. Sen takapihalla on avara nurmikenttä jossa on penkit ulkotilaisuuksia varten. Istahdin penkille ja katselin city-rusakkoa joka etsiskeli jotain verkkoaidan vierellä. Jauhoin purkkaa ja se kiinnosti rusakkoa. loikki varovasti lähemmäksi ja lähemmäksi. Lopulta ihmetteli vajaan kahden metrin päässä mitä minä pupellan kun en kumarru haukkaamaan ruohoa välillä.
Täytyy selvittää miten sen talviruokailu on järjestetty.

Re: Syksy hiipii sukkasillaan

ViestiLähetetty: 29.09.2014 12:12
Kirjoittaja Nipa J
Metsänelävien talviruokailun järjestäminen näissä kaupunkioloissa vaihtelee. Kun ravinto talvisaikaan ihmisille asumattomassa luonnossa loppuu, monet ennen niin arat eläimet hakeutuvat asumusten lähelle lihapatojen ääreen ja jonkin verran kesyyntyvätkin.

Itse asun aika eläinystävällisessä talossa,jonka takapihalla on lintulautoja kaksi. On jyviä linnulle ja pähkinöitä oraville ja pakkasaikaan riippuvat talipallot muuallakin kuin kuusen oksilla. Sellainenkin siellä kasvaa koivujen ja pihlajien keskellä. On tuonne saatu istutettua tammikin ja kataja.

Takapihan eläimistöä varsinkin talvisaikaan ovat tuttujen lintujen ohella edesmenneen kissamme Mikon kaverit rusakko ja kettu. Siinä talon vanhuksilla naurua riitti, kun kettu ja Mikko ajoivat takapihaa ympäriinsä toisiaan vuorotellen takaa ja sitten aina välillä mattotelineellä huilasivat.

Fasaaneja ei viime aikoina ole ollut, kun kanahaukka on jo poikasvaiheessa pitänyt niistä huolen – niinkuin lähiseuduille yrittäneistä city-kaneistakin.

Re: Syksy hiipii sukkasillaan

ViestiLähetetty: 01.10.2014 18:30
Kirjoittaja lauri k e
Eilissen illan olin etelärannikolla. Aurinko oli juuri laskenut kun yli lensi suuri kurkiaura, ojka vielä loisti auringonvalossa. Ilmeisesti yöpyvät ulkosaaristossa. Suomenlahden ylitykseen taitaan niiltä mennä sillä kohtaa 3-4 tuntia, ojten tuskin ne pimeässä sitä ylittävät.

Re: Syksy hiipii sukkasillaan

ViestiLähetetty: 02.10.2014 09:14
Kirjoittaja Nipa J
Jaa-jaa. Kurkien syysmuutto suurine auroineen on jäänyt tältä vuodelta näkemättä. Eilen rantalenkillä ylitseni lensi etelää kohti tuhansia valkoposkihanhia vajaassa parissa tunnissa. Niitä oli myös tankkaamassa rannan nurmikentillä, josta olin etsimässä vähän harvinaisempia hanhilajeja niiden joukosta, mutta turhaan.

Kyllä muuttolinnut lentävät yhtäjaksoisesti pitempiäkin matkoja kuin Suomesta Viroon, mutta tekevätkö ne sitä meren yli pimeässä en tiedä. Lintu aistii pimeässäkin magneettikentän eikä eksy suunnasta, mutta valoisassa ovat myös näkö- ja kuuloaistit käytössä. Sanotaan, että lintu muuttaa aina valoa, lämpöä ja ravintoa kohti.

Ennen muuttomatkaansa linnut tankkaavat siitä selvitäkseen hyvillä ruokapaikoilla useampia päiviäkin – niinkuin tuhannet kurjet aivan äskettäin Pohjanmaan pelloilla. Hyönteissyöjät muuttavat siemensyöppöjä aikaisemmin, kun ruoka ilmassa vähenee. Pakkasella kun ei ole enää hyttysiäkään lennossa.

Ällistyttävän pitkiä matkoja jotkut lintulajit vuosittain tekevät. Melkein navalta navalle ja takaisin kulkee lapintiirankin tie.

Re: Syksy hiipii sukkasillaan

ViestiLähetetty: 13.10.2014 13:40
Kirjoittaja lauri k e
Kovin hiljaa hiipiikin. Tälläkin foorumilla on hiljaista.
Nipan kanssa olen yrittänyt pitää saittia hengissä mutta muut näyttävät kaikonneen. Yllättävästi kirjautumattomia lukijoita kuitenkin käy täällä.

Tuntuu siltä että Blogimetsä on syönyt meidät.
Mitä mieltä olette Siirrytäänkö kokonaan sinne?

Kahvihuoneesta en luopuisi. saisikohan sen mukaan BM puolelle?
-lauri

Re: Syksy hiipii sukkasillaan

ViestiLähetetty: 13.10.2014 14:28
Kirjoittaja Nipa J
Jaa-jaa. Hiljaistahan täällä on ollut. Itse asiassa sivuston alusta lähtien. Kovin suuri joukko ei tänne tullut ja tulijoistakin suurin osa odotti pitkiä teologisia keskusteluja, joita ei sitten K24:n tapaan tullutkaan. Vuorovaikutusta kirjoittajien keskinäisessä olemisessa ei odotettu niinkään.

Olemaan minäkin tänne aikanaan tulin, vaikka näitä olohuoneita minulla täällä netissä oli ja on edelleenkin. ”Laulaja olen mä laadultain”, runoilija ja satuilija, joka elää paljossa vain tänään, tässä ja nyt. Pohdinnat olen jo suurelta osin jättänyt ja niiden rippeitäkin nykyisin vain jäähdyttelen, joten vuorovaikutus olemisessa on näiden nettivierailujen pääasia.

Kovin huonot kokemukset minulla tuolta Blogimetsästäkin on. Vuorovaikutusta kirjoittamisiini en ole kokenut syntyvän kovinkaan paljon ja sekin on suurelta osin irvistelyä. Mitään ”kahvihuonetta” tuollaiseen yhteisöön on vaikea kuvitella, kun elämän erilaiset aaltopituudet ovat etäällä toisistaan.

Noista kirjautumattomista lukijoista sen verran, että tyttäreni fb-kaverit kävivät noita runojani lukemassa täällä ja Katsomuksissakin – kunnes sivulle ei -väliaikaisesti – päässyt. Nyt täällä käy kuitenkin niin vähän lukijoita, että jos jotakin uutta ”runoiluakin” aloitan, aloitan jossakin muualla.