Harmittaa

Tänne kaikkinainen juttelu ja henkilöiden välinen keskustelu. Jos syntyy jotain vakavasti otettavaa, nosta se keskustelujen alueelle.
Avatar
Ylläpitäjä
Viestit: 459
Liittynyt: 14.02.2014 01:33
Paikkakunta: Hämeenlinna
ViestiLähetetty: 10.04.2015 16:14
Harmittaa kun tuntuu, että ei oikein ole enää keskusteluseuraa missään. Linnuista en jaksa aina, ja nuo kasteväännöt ja muut opilliset venkoilut - ei vaan jaksa niitäkään.

Viestit: 582
Liittynyt: 16.02.2014 14:12
ViestiLähetetty: 10.04.2015 17:46
Itse en ole oikeastaan koskaan mitään keskustelua kaivannut. Toki olen sellaiseenkin osallistunut ja silloin on pakko olla ollut seuraa. Keskustelukulttuuri ennen nettiä oli nykyistä paljon reilumpaa. Netissähän voi keskustella isossakin porukassa, vaikka mitään varsinaista seuraa ei olisikaan.

Live-keskustelut olivat reilumpia siksikin, kun niissä on jokaisen keskustelijan oltava omillaan. Ei ole oikein mahdollistakaan tulla toimeen millään ”varastetuilla”. Seuraakin live-keskusteluissa paremmin saa, pitemmäksikin aikaa, jos vain on kanttia olla omillaan.

Itse olen keskusteluihin kyllästynyt, ollut jo pitemmän aikaa. Johtuu siitäkin, että olen elävästä elämästä erakoitunut, vanha kärttyinen äijä, jonka ainoa näkymä ulkomaailmaan kulkee netin valheellisen todellisuuden kautta. Keskustele tässä sitten vaikka mistä, kun tieto ja usko sekoittuvat ja voittaja on se, joka tietää muiden uskoa enemmän.

Linnut ovat siitä hyvä juttu, että ne ovat ihan oikeasti olemassa. Sellaisina kuin ne luonnossa omin silmin näkee. Hyvä on, että niistä tietääkin jotakin, mutta elämyksiä voi saada tietämättä. Yhtä varmasti kuin Jeesuksen hauta on aina pääsiäisyönä tyhjä, yhtä varmasti tuohon rantaan tulee pitkän talven jälkeen nokikana ja moikkaa, tai ainakin tuntuu siltä että moikkaa.

Linnuistakaan ei tarvitse keskustella, koska ne ovat ihan oikeasti. Kokemuksia niistä voi vaihtaa, yhdessä ja erikseen. Niistä voi kirjoittaa, niiden elämää voi kuvailla ja niistä voi vaikka runoilla ja niistä kiinnostuneet lukevat, ja vaikka eivät lukisikaan so what. Näin on monien muidenkin aiheiden kanssa tässä elämässä.

Tuohon kasteeseen kuitenkin sen verran, että muutama vuosi sitten meillä ukkokerhossa siitä vedellä ja tulella puhuttiin, väiteltiin ja melkein tapeltiin. Paksuista kirjoista toivat muutamat tietoa näihin keskusteluihin niin, että joka ukko olisi saanut asiasta vähintään approbaturin, mutta nyt muutaman vuoden päästä ei kukaan muista, mitä mieltä näissä keskusteluissa oli. Eikä sitä oliko näissä keskusteluissa yleensäkään mitään mieltä.
Avatar
Ylläpitäjä
Viestit: 459
Liittynyt: 14.02.2014 01:33
Paikkakunta: Hämeenlinna
ViestiLähetetty: 10.04.2015 20:13
Tuon kirjoitettuani lähdin ulos ja taisin olla siellä 4 tuntia?!? Tein sitä sun tätä pihalla. Hiukan kaivoin kasvimaatakin. Rikkaruohot lähtivät juurineen helposti kun oli pehmeä maa. Pitäisi siirtää keskellä kasvimaata oleva vadelmapensas toisaalle. Sain sen 50v lahjaksi, eli öö siis se on monta vuotta vanha ja aika iso.

Pitää siirtää ensin maa-artisokat kauemmas, jotta vadelman saa niiden eteen niin, että se saa aurinkoa. Voikohan vadelmapensasta pilkkoa tai jakaa jotenkin ja istuttaa osissa riviin? Kaivoin muutaman mukulan esille. Täytyy kokeilla vaikka sunnuntaina tulisiko niistä syötävää ruokaa. Huomenna on työhommia isossa kaupungissa.

Tämän tilan yksinhuoltajuus on kyllä aika haastava kuvio, mutta on se silti hyvä, että on jotain tekemistä ulkonakin, ettei jumita sisällä koko ajan.

Viestit: 582
Liittynyt: 16.02.2014 14:12
ViestiLähetetty: 10.04.2015 22:33
Kasvimaassa on ihmiselle samaa arjen todellisuutta kuin linnuissa. Omat muistoni kasvimaalta ovat lapsuudesta, jolloin Pasilan aseman takaisella vaarin perunamaalla tuli vietettyä kesäisin eräskin työtunti maan kääntämisen ja sadonkorjuun välillä. Pääasato oli perunaa, mutta myös sipulia ja lanttua saatiin. Taisi olla vähän porkkanaakin.

Juhlapäivä oli, kun sato saatiin vaarin, tätieni ja meidän perunakellareihin. Seuraavaan kesään eivät perunatkaan riittäneet, mutta pitkälle yli joulun. Silloin ei ollut häpeä kertoa kavereillekaan, että oltiinpa perunapellolla, mutta osallistumista kirkon kerhoihin pidettiin herraskaisten hommina. Kasvimaahommat jäivät, kun päästiin koulun kesäsiirtoloihin, joissa kasvimaita ei ollut.

Kasvimaa tuli lähemmäs omaa arjen elämääni, kun keskimmäinen tyttäreni 35-vuotias 11-vuotiaan Veeti-koiran yksinhuoltaja sai ystävänsä kautta kasvimaan tuosta läheltä Kivinokasta viime kesänä. Netistä kai tuo lähinnä on kasvimaahommat opiskellut, mutta satoa tuli meillekin pitkin kesää raparpereista alkaen ja perunaa ja kasviksia sitä mukaa kuin niitä valmistui maasta. Mitään varsinaista sadonkorjuujuhlaa ei tarvittu.

Tänä vuonna tyttäreni on suunnitellut viljelynsä paremmin. Mitä kaikkea sinne tulee, en tiedä mutta enemmän tulee kun hän on saanut käyttöönsä myös ystävänsä maaosuuden. Kolmea lajia perunaa ainakin tulee ja sitten mm. pellavaa. Viimeksimainittu ajatus on kehruukurssilta. Minun kokemukseeni tämä on outo ajatus. Tyttö kuitenkin tietää mitä tekee, hyviä olivat jouluna tyttäreni perinnekurssin peruina leivotut jälkiuunileivät rukiista.

Kasvimaasta olisi kahden harrastelijan helpompi keskustella kuin linnuista, koska siitä lankeaa jotakin konkreettista hyötyäkin omaan elämään ulkoiluharrastuksesta saatavan hyvän mielen ohella. Toki asialle eduksi on, jos keskustelijoilla on toisilleen jotakin annettavaa omista kokemuksistaan.

Tuli mieleeni, että Kotimaan palstoilla muinoin keskustelin kasvimaasta sen kenttäpiispan kanssa. Hänhän on innokas siirtolapuutarhamies.
Avatar
Ylläpitäjä
Viestit: 459
Liittynyt: 14.02.2014 01:33
Paikkakunta: Hämeenlinna
ViestiLähetetty: 11.04.2015 01:07
Netistä minäkin oppia haen tai äidiltä tai veljen vaimolta. Ja tietysti se yritys ja erehdys - metodi on aina käytössä.

Viestit: 582
Liittynyt: 16.02.2014 14:12
ViestiLähetetty: 11.04.2015 08:50
Moni ottaa nykyisin kaiken uskomansa opin netistä. Se on monelle autuas aina oleva opin sauna. Elämän koulussa nykyisinkin on oppia ikä kaikki. Netistä se on helpompaa kuin ojasta tai allikosta. Usein kuitenkin mennään netinkin opeilla ojasta allikkoon facebook-lauman mukana tykkäämälläkin. Harvemmin tykkäämättä.

Netin oppi on monelle jumalansanaa. Se on kuin raamattu, joka on aina sellaisenaan oikeassa. Netissä harvoin kuitenkin mikään sana tulee lihaksi ja jos tulee, se nähdään helposti tykkääjille vääränä oppina. Netissä on vähitellen opittu myönteinenkin elämänasenne: tykätä voi mutta buuaaminen on rumaa. Eikä ainakaan oikeaoppista muuten kuin oikean mutkan kautta.

Sananlaskussa sanotaan, jos annat pirulle pikkusormen, se vie koko käden. Jos taas annat osan ajatuksistasi netille, se vie ne antaen takaisin jotakin aivan muuta kuin olet aiemmin ajatellut. Jotenkin nettiin meno on kuin Jeesuksen seuraamista aluksi: jätä kaikkesi ja seuraa minua niin perit maan – tai ainakin prinsessan ja puoli valtakuntaa.

Netistä olen minäkin alati kasvavan määrän oppia ottanut, kun opiksi otettavat ihmiset ovat ympäriltä harvenneet. En kuitenkaan enää usko tähän oppiin suinpäin niinkuin joskus aluksi. Ateistikaan en tämän opin piirissä en kuitenkaan ole kuin osin, pikemminkin jonkinlainen agnostikko, joka uskoo sielujen joutumiseen johonkin. Siksi kun on aikamme kallis.
Avatar
Ylläpitäjä
Viestit: 459
Liittynyt: 14.02.2014 01:33
Paikkakunta: Hämeenlinna
ViestiLähetetty: 11.04.2015 08:53
Niin Nipa. Onhan se surullista kun mielekkäin kommunikaatio löytyy netistä. Ei siinä voi käydä kuin huonosti.

Joka tapauksessa aurinko paistaa ja sen puolesta on mukava lähteä maailmalle.

Viestit: 582
Liittynyt: 16.02.2014 14:12
ViestiLähetetty: 11.04.2015 10:52
Toki netistä mielekästäkin kommunikaatiota löytyy, mutta se tie yrityksen kautta onnistumiseen tai erehtymiseen on joskus turhan ja turhauttavan pitkä ja paluumatka erehdyksestä joskus tuskallinenkin. Tätä tietä kutsutaan joskus elämäksikin, jonka olisi tietysti voinut valita toisinkin – vaikka ensimmäiseltä ohikulkijalta.

Elämä netissä on joskus kuin meritaistelu, jossa joskus pelastutaan ja joskus ei. Netissä ei kukaan välttämättä ole oman onnensa seppä, ja harhaanjohtajaksi pääsee helpommin, kun ulvoo sutena sutten mukana. Ei kaikki ole kultaa mikä kiiltää on aika vaikeaa todistaa oikeaksi netissä, jossa toinen tykkää äidistä ja toinen tyttärestä ruodusta poikkeavat jostakin muustakin.

Tänään jää kuitenkin päivän netti tähän näin keväisenä päivänä vähintään iltaan asti. Tytär menee kuulema lapiohommiin ja tyttären äiti ja minä hevoskilpailuihin. Saattaisi olla, että elämä linturetkellä olisi antoisampaa kuin eläinten arvaileminen ravikilpailuissa, mutta päiviähän riittää.

Huomenna saattaa sataa ja silloin valinta on ehkä väärä hevosten ja lintujen välillä. Netti ei ole tässä syyllinen. Syyllisyyshän menee usein ohi kuin vesi hanhen selästä. Maailmalle mennään, lainalattialle, jolla uneksitaan onnesta.

Paluu kahvihuone

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron