Tuoksua tuomien odotellessa

Tänne kaikkinainen juttelu ja henkilöiden välinen keskustelu. Jos syntyy jotain vakavasti otettavaa, nosta se keskustelujen alueelle.

Viestit: 60
Liittynyt: 09.03.2014 02:55
ViestiLähetetty: 05.06.2015 21:40
Viileää on tosiaan ollut. Tämä viikko on mennyt kaupungissa kaikenlaisia rästitöitä tehden, joten lintuset ym. saavat mökillä mellastaa mielensä mukaan. Hyönteissyöjillä voi kyllä nälkä tulla, vähän vaisuja ovat olleet. Vaikka kylmää oli, moni laji, kuten kirjosieppo tuli aivan ajallaan, mutta yölaulajat esim. satakielet tuntuvat jäävän etelämmäksi tai mihin lie menevät tällaisina keväinä.

Tuo Niilon mainitsema leppälintu on mielestäni yksi sympaattisimmista lajeista. Liiterin kattohirren päällä sillä on ollut pesä monena vuonna muutaman metrin päässä ikkunastani. Viimeisenä äänessä illalla ja ensimmäisenä aamulla, jos noita city-lokkeja ei lasketa.

Luonnossa jotakuinkin kaikki tapahtuu aina ajallaan ja omalla painollaan. Minulla sen sijaan on vielä vene ja laituri kuivalla maalla. Kasvimaat on laittamatta...nurmikot leikkaamatta. Huomenna olen lähdössä Kreikkaan. Eipä taida minun pienet roposeni maata konkurssista pelastaa.

Joku jo ennustaa juhannusaattoillan säätä :shock:

http://www.diggaduu.com/ilmatieteenlait ... ja-rantaa/

Viestit: 582
Liittynyt: 16.02.2014 14:12
ViestiLähetetty: 08.06.2015 14:11
Ukkonen jyrisee. Tuota vanhaa käpytikkaemoa olen viime päivinä tuolla takapihan ruokintapaikalla seuraillut. Se on kesyyntynyt ja antaa aika läheltä seurata, kun se "lastaa" pitkään nokkaansa jyviä ja vie niitä vähän väliä poikasilleen. Tuli eilen mieleen, olisiko tämä se sama viime vuonnakin käynyt tikka, joka toi poikasensa lopulta itsekin laudalta syömään. Hämärä muistikuva kuitenkin kertoo, että siinä oli oppaana punapäinen uros ( naaraalla ei punaista ole ).

Viestit: 60
Liittynyt: 09.03.2014 02:55
ViestiLähetetty: 14.06.2015 23:24
Ruskosuohaukka liiteli ja lekutteli mökkirannan ruovikon yllä. Aina on yhtä sydäntäsärkevää kuunnella sorsaemon huutoa, kun se varoittaa ja suojelee poikasiaan. Erään kerran seurasin, kun haukka lekutteli paikallaan välillä syöksähdellen pari metriä poikueen yläpuolella ja yritti napata makupalan. Emo suojeli aivan lähellään pysytteleviä jälkeläisiään raivokkaalla tavalla petoa kohti kurottaen, siipiään levitellen ja räpiköiden. Ilman saalista jäi haukka tuolla kertaa. Kummasti kääntyivät sympatiat sorsaperheen puolelle, vaikka luontonsa mukaan oikein tuo saalistajakin elää... upea lintu.

Viestit: 582
Liittynyt: 16.02.2014 14:12
ViestiLähetetty: 21.06.2015 20:41
Tein tänään juhannuksen seudun parhaana retkipäivänä vähän pitemmän kierroksen. Havaitsin, että tuomien tuoksu on mennyt oikeastaan ohi, varmaan siksi kun on tuullut väärästä suunnasta. On oikeastaan parhaillaan sireenien aika. Rannoilla on monilla vesilinnuillakin poikaset.

Olemassaolon taistelua poikastensa puolesta käyvät monen lajin lintuemot. Mutta mahtuu poikueiden elämään monia veikeitäkin episodeja. Tänäänkin näin tukkakoskelopoikasten kiipeävän vuorotellen pari kolme kerrallaan emonsa selkään ja vaihtavat uivien kanssa välillä paikkaa.

Tyttäreni on noita episodejakin kuvannut ja hän sanoo tämän operaation johtuvan kylmästä vedestä. Onhan se tavallaan looginen selitys, kun kevään tuulet ovat pitäneet merivedenkin aika viileänä. Onhan siellä emon selässä muutenkin mukava matkata välillä kuin vain lämmitellä. Sanotaan, että nälkääkin on parasta kärsiä, kun syö välillä.
Edellinen

Paluu kahvihuone

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron