Niinkuin jukka k tuolla edellisessä ketjussa kertoi, sydäntäsärkevää on joskus sorsaemonkin huuto poikastensa puolustamiseksi ja pelastamiseksi haukkojen ja isojen lokkienkin saalistukselta. Heikommat siinä useimmiten sortuvat.
Samanlaista olemassaolon taistelua olen viime päivinä seurannut tuolla omalla takapihallakin, kun rastaat käyvät joukkovoimalla pesille pyrkivien varisten kimppuun. Varis on pesillä isompienkin lintujen, kuten harakan ja naakan vihollinen ja joskus näkee pihapiirissä puoliksisyödyn harakanpoikasenkin.
Kolme haukkalajiakin päivystää pihapiiriä säännöllisesti. Jo vuosien ajan ovat pikkulintukantaa verottaneet varpus- ja kanahaukkakin, jolle kelpaavat evääksi myös fasaanit ja kanit. Haukkojen kimppuun eivät riitä rastaidenkaan rahkeet, mutta niistä varoitetaan tuolla mainitulla "sydäntäsärkevällä huudolla". Varpushaukasta eivät pikkulinnut aina ehdi edes varottaa, kun se syöksyy "kuin salama kirkkaalta taivaalta". Tänä kesänä tänne on ilmaantunut paikalliseksi lajiksi ampuhaukkakin.
Hieman rauhanomaisemmassa olemassaolon taistelussa olen tehnyt tuttavuutta viime aikoina talitiaisen poikasten kanssa. Ne ovat niin kesyjä kuin linnut hautausmaalla ja tulevat hakemaan jyvänsä jo olkapäältä ja polvelta rohkeimmat.