Sivu 1/1

Olemassaolon taisteluista

ViestiLähetetty: 15.06.2015 13:04
Kirjoittaja Nipa J
Niinkuin jukka k tuolla edellisessä ketjussa kertoi, sydäntäsärkevää on joskus sorsaemonkin huuto poikastensa puolustamiseksi ja pelastamiseksi haukkojen ja isojen lokkienkin saalistukselta. Heikommat siinä useimmiten sortuvat.

Samanlaista olemassaolon taistelua olen viime päivinä seurannut tuolla omalla takapihallakin, kun rastaat käyvät joukkovoimalla pesille pyrkivien varisten kimppuun. Varis on pesillä isompienkin lintujen, kuten harakan ja naakan vihollinen ja joskus näkee pihapiirissä puoliksisyödyn harakanpoikasenkin.

Kolme haukkalajiakin päivystää pihapiiriä säännöllisesti. Jo vuosien ajan ovat pikkulintukantaa verottaneet varpus- ja kanahaukkakin, jolle kelpaavat evääksi myös fasaanit ja kanit. Haukkojen kimppuun eivät riitä rastaidenkaan rahkeet, mutta niistä varoitetaan tuolla mainitulla "sydäntäsärkevällä huudolla". Varpushaukasta eivät pikkulinnut aina ehdi edes varottaa, kun se syöksyy "kuin salama kirkkaalta taivaalta". Tänä kesänä tänne on ilmaantunut paikalliseksi lajiksi ampuhaukkakin.

Hieman rauhanomaisemmassa olemassaolon taistelussa olen tehnyt tuttavuutta viime aikoina talitiaisen poikasten kanssa. Ne ovat niin kesyjä kuin linnut hautausmaalla ja tulevat hakemaan jyvänsä jo olkapäältä ja polvelta rohkeimmat.

Re: Olemassaolon taisteluista

ViestiLähetetty: 22.06.2015 23:40
Kirjoittaja jukka k
Mökkilahden joutsenpari on jättänyt pesänsä... uivat tuossa kahdestaan...jotain meni pieleen. Mistäpä noita tunnistaa... voisin kuvitella, että edellinen pari oppi vuosien mittaan rakentamaan pesänsä turvalliseen paikkaan. Voipi olla, että nuoremmat olivat nyt asialla... oppirahat on maksettava joskus raskaimman kautta.

Re: Olemassaolon taisteluista

ViestiLähetetty: 23.06.2015 08:35
Kirjoittaja Nipa J
Kolme vuotta sitten kyhmyjoutsenpari hylkäsi tässä meidän lähirannallamme huonossa paikassa pesänsä ihmisten ja koirien häirinnän vuoksi ja siirtyi rauhallisemmalle vastarannalle, jossa pesintä onnistui ja poikasia tuli neljä. Tänä vuonna oli edellinen melkein yhtä huonossa paikasta uusiutua, mutta pesään tuli seitsemän munaa, joista viisi kuoriutui.

Ehkä tämänvuotiselle pesinnälle oli häirintäänsä myös koleassa ja ennen muuta tuulisessa säässä. Haudonta kesti monta päivää normaalia kauemmin ja poikasten kuoriutumisaikakin oli vähän epämääräinen, kun emo suojeli jälkikasvuaan ruumiinlämmöllään kaeuemmin.

Olemassaolon taistelua näillä meidän rannoillamme on ollut myös valkoposkihanhien ja laulujoutsenten välillä. Laulujoutsenia pesi tässä lähistöllä toistakymmentä paria, mutta valkoposkihanhet suurella ääntenenemistölläkin valtasivat niiden pesäpaikat ja ajoi kanadanhanhetkin Vanhankaupunginlahdelle pesimään.

Kyhmyjoutsenet tulivat Porolahden faunaan pesineen viitisen vuotta sitten. Hanhet eivät niitä kyenneet kokonaan karkoittamaan, mutta niille on jäänyt joka vuosi lähinnä noita huonompia pesäpaikkoja.

Re: Olemassaolon taisteluista

ViestiLähetetty: 06.07.2015 18:02
Kirjoittaja Nipa J
Vuosia sitten katosi takapihamme ruokintapaikalta ”terroristi-varis”, joka ei sietänyt muita eläviä lintuja lähipiirissään. Soidinaikana vastaavia ilmiöitä esiintyy, mutta se rajoittuu vain saman lajin urosten keskuuteen.

Viime päivinä on näihin maisemiin ilmaantunut uusi terroristi, joka on kesykyyhky. Se on siitä erikoinen, että se ajaa uhkaavana kaikki muut linnut pois syömästä, vaikka ei itse noki jyvääkään. Jännä äänikin sillä on, kun se kerää ilmaa kaulansa alla olevaan kupuunsa ja päästää sen onttona kuminana ulos.

Jotenkin olen jäänyt odottelemaan jotakin isompaa lintua, kuten varista tai harakkaa yhtä aikaa paikalle.

Re: Olemassaolon taisteluista

ViestiLähetetty: 08.07.2015 23:07
Kirjoittaja jukka k
Pari viikkoa sitten epäilin, että laulujoutsenparin pesintä on epäonnistunut. Ilokseni huomasin, että olin väärässä. Juuri äskettäin emo ruokaili kolmen poikasensa kanssa lahdella :) Varmaankin uivat tapansa mukaan piakkoin ulommas saaristoon.

Muita vesilintu(sorsa)poikueita en ole lahdella tänä kesänä havainnut. Pesien ja poikasten uhkana ovat havaintojen mukaan olleet ainakin minkit, merikotkat, ruskosuohaukka, kanahaukka sekä kevään ja alkukesän kylmät säät. Rantasipi sentään kaitsi pikkuisensa kasvuun.

Pienemmistä linnuista ainakin mustarastaan pesintä tuntuu onnistuneen hyvin. Laji on muutenkin huomattavasti näillä seuduin runsastunut. Räksät kai pärjäävät aina..., joskin mökin vesikourun pesästä kanahaukka taisi viedä viimeisenkin jälkeläisen.

Tiaiset lienevät pärjänneet... kaksi poikuetta. Kirjosieppo hyönteissyöjänä saattoi olla vaikeuksissa. Koiraslintu yritti tarmokkaasti laulaen houkutella naarasta uuteen pesintään. Parin viikon uurastus ei tuonut tulosta.

Puutarhurin vieraaksi on asettunut jäniksenpoikanen... nyt jo melkoinen rotikka. Hyvin maistuvat kaalintaimet, syysleimut, akileijat... myöhemmin varmaan salaatit. Onneksi minun elantoni ei ole näistä kiinni, joten hyvää ruokahalua...mukavahan tuota on seurata!

Re: Olemassaolon taisteluista

ViestiLähetetty: 09.07.2015 08:13
Kirjoittaja Nipa J
Porolahdella uiskenteli eilenkin kahdeksan kyhmyjoutsenen poikasta kahdesta eri pesästä ja valkoposkihanhen poikia ja tyttöjä lukematon määrä, mutta pienempien vesilintujen, kuten sinisorsan, nokikanan ja silkkiuikun jälkikasvua en ole todetuista pesinnöistä huolimatta havainnut. Johtuiko sitten kylmistä ilmoista ja kovista tuulista, jotka hidastivat kyhmyjoutsentenkin pesävaihetta.

Hyvin näyttää kuitenkin noiden paikallisten lintujen pesinnät onnistuneen. Ruokintapaikalla vilisee tali- ja sinitiaisten, peippojen ja viherpeippojen poikueita enimmin ja joukossa ovat mukana myös pienet västäräkit ja varpuset muutamista määrittämättömistä maahanmuuttajapoikasista puhumattakaan. Rastaanpoikaset eivät jyväapajille tule, mutta niitäkin näkee sateisena aamuna pihanurmikolla matoapajilla.

Viime vuonna toi käpytikka poikasensa laudalle syömään ja niitä myös odotellaan taas, kun tikkauros ja -naaras ovat jo pesälinnuilleen (?) ruokaa hakeneet.