Aamun kahvilla

Tänne kaikkinainen juttelu ja henkilöiden välinen keskustelu. Jos syntyy jotain vakavasti otettavaa, nosta se keskustelujen alueelle.

Viestit: 582
Liittynyt: 16.02.2014 14:12
ViestiLähetetty: 18.02.2014 10:06
Tänään heräsin vielä myöhemmin kuin eilen. Nousu oli kuin taikinalla pää tyhjää täynnä. Ensimmäistä aamun kuppia juodessa alkaa vähän raksuttaa kuin mummon vanha kaappikello.

Tuota lintulautaani ideoidessa törmäsin eilen tuohon luonnon hengellisyyteen. Se on yhtä iso ja monitahoinen juttu kuin muu hengellisyyskin.

Olen pohtinut sitä jo yli puolivuosisataa luonnossa kulkiessani ymmärtämättä sitä nimenomaan hengellisyydeksi. En siis osaa vieläkään sanoa, mikä se on enkä täysin vieläkään, miten sen käsitän.

Runoilin luonnosta pikkupojasta linturetkillä liikkuessani. Tuonne katsomusten alkuun muutaman noista runoista lähinnä ”luontojeesukselle” kopioin. Yhdellä niistä turinani ( en sano blogini ) luonnon hengellisyydestä avaan lähiaikoina. Homma tuntuu pyörivän ja kasvavan niinkuin tuo alussa mainittu taikina.

Nyt on aamukahvin mitta täynnä ja olen yleensä täällä netissä pyrkinyt lyhyempiin kirjoituksiin. En pitempiin kuin kerralla näytöllä näkyy. Jos tänne pitemmän omasta näkövinkkelistä kirjoittaa, voi olla, että lukijan kiinnostus lopahtaa ennen aikojaan.

Tähän ketjuun saatan jatkaa tulevinakin aamuina.
Avatar
Ylläpitäjä
Viestit: 459
Liittynyt: 14.02.2014 01:33
Paikkakunta: Hämeenlinna
ViestiLähetetty: 18.02.2014 15:25
Mun aamukahvit oli paljon myöhempään, joten ihan samalla kupille ei taideta päästä.
Paitsi ehkä huomenna kun on lähdettävä opettamaan aikaisin. Kovasti on tavoitteissani lähteä ulos kävelemään, mutta on niin kovin märän oloista...

Viestit: 582
Liittynyt: 16.02.2014 14:12
ViestiLähetetty: 18.02.2014 15:49
Niin, Anne. Ihmiset ovat vaihtelevan erilaisia lähes joka suhteessa. Aamutkin alkavat ja ihmiset kirjoittavat vaihtelevasti, vähän miten sattuu. Erilaisuus voi olla myös rikkaus muuten toimivassa yhteisössä.

Tosin yhtäaikaisetkin aamukahvit voivat olla paikallaan ideoille dialogien synnyttämiseksi.

Viestit: 582
Liittynyt: 16.02.2014 14:12
ViestiLähetetty: 19.02.2014 10:08
Aamukahvilla eilistäkin myöhemmin. Luontoa ja sen hengellisyyttä mietin tuon eilisen turinani jatkoksi. Parasta mitä ihminen voisi luonnolle tehdä, olisi olla tekemättä yhtään mitään. Ihmisen onnellisuuden luomiseen ei kuitenkaan tällainen ajatusmalli sovi. Hyväksikäytettävä materia ei sillä lisääntyisi.

Tänäänkään tuskin pääsen turinassa alkua pitemmälle, kun päivän kirjoittaminen on pääasiassa toisaalla tuolla aineellisemmalla puolella. "Rahaa,rahaa, huutavat maailman lapset". luontoon liittyen kaivelen kuitenkin vanhoja runovihkoja ja silmään pisti tämäkin:

Yöllä silloin oli aika
kuutamossa kulkea yksin
peltoaukeaa hitaasti vaeltaa
ja lintutorniin ylös nousta
ja sieltä taivas nähdä,
ikuisuus
kuun aineettomassa valossa.
Avatar
Ylläpitäjä
Viestit: 459
Liittynyt: 14.02.2014 01:33
Paikkakunta: Hämeenlinna
ViestiLähetetty: 19.02.2014 12:28
Terveisiä isosta kaupungista. Luentoa pitämään menossa. Kahdetkin kahvit on jo juotu. Toiset oikein pullan kanssa. Teologisen tiedekunnan ovenkin ohi kävelin. Siinä edessä oli isot yli 2 metriä korkeat julisteet, joissa julistettiin "Understand religion, understand the world" , "ymmärrä uskontoa, ymmärrät maailmaa".
Liekö tuo noin. Kieltämättä aika hyvä mainospuheenvuoro näinä aikoina.

Luontoa sivuten. Minä olen katsellut viime aikoina ihastellen sitä miten hienoja juttuja voi tehdä vanhoista kahvipakettien kääreistä. Jokin aika sitten näin kaupan kassalla kun jollain oli niistä tehty ihan jämäkän näköinen "kori" johon latasi ostoksia. Minäkin kerään noita kahvipakkauksia. Ne menevät naapuriin, jolla on tuttu, joka tekee niistä jotain.

Täällä kaupungissa aina häiritsee melu, kun on tottunut omaan rauhaansa. Aika södejä kyllä tuossa rautatieaseman aukiolla isät pikkulasten kanssa luistimilla. Ovat kehitelleet tuskin jaloillaan pysyville tuollaisia vähän rollaattorin tapaisia kelkkoja. Siinä ne iskät sitten katselevat kun jälkikasvu yrittää pysyä pystyssä.

Viestit: 582
Liittynyt: 16.02.2014 14:12
ViestiLähetetty: 20.02.2014 09:44
Aamu on tänään lohdullisempi kuin Fredillä radiossa: "Nyt on mennyt usko ihmisiin. Vippaa mulle viitonen". Noista viitosista tulee päällimmäisenä mieleen Eino Leino, joka kuulema kerran vieläkin olemassaolevan ravintolan miestenhuoneessa totesi: "ei ihminen koskaan saa niin köyhä olla, ettei hänellä viitosta ole". Joskus huimina vuosinani kiipesin Espan puistossa Leinon patsasta katsomaan, oliko kuvanveistäjä muistanut sen femman runoilijan käteen veistää. Ei löytynyt vitosta.

Joo, Anne. Kierrätys kuuluu luontoonkin, vaikka kahvipakettikääreistä tehdään kasseja ja mahdollisesti muutakin vähän itsekkäimmistä syistä. Kassilla voitiin joskus osoittaa poliittista väriäkin. Kokoomusta pukivat K-kaupan Presidentti-kassit ja demareita osuuskaupan saludot. Meillä oltiin Juhla-Mokka-kasseissa vähän puolueettomampia, mutta köyhän asialla kumminkin.

Saattaa se retki luonnon hengellisyyteen jatkua vielä tänäänkin, jos siihen kunnolla herää

Viestit: 582
Liittynyt: 16.02.2014 14:12
ViestiLähetetty: 21.02.2014 09:33
Tänään ei tunnu oikein aamujen aamulta, kun kulkutauti on vienyt terän. Ilma ulkona näyttää kuitenkin olevan kuin morsian, jolle määreet näkökulmasta riippuen vaihtelevat. Katsomusten ohella näyttää enkelinkin foorumi kuolleen. Se niistä runoista. Ne ovat netissä eilistä eikä niitä enää ole. Sain niistäkin synninpäästön.

Luonnon hengellisyys pyörii mielessä tänäänkin. Joku epäili sähköpostissa, tokko tuollaista hengellisyyttä ihmisen näkökulmasta onkaan olemassa ja ainakaan se ei ole mitään ihmisen hengellisyyteen verrattuna. Onhan ihminen sentään Jumalalle luomistöissään kuopus. Ja kuopus on yleensä rakkain lapsi. Niin rakas, että sitä on pitänyt tulla jopa pelastamaan.

Oma ajatus pyörii kuitenkin elämän erilaisessa kiertokulussa maapallolla. Mistä siinä luonnon hengellisyys ilmenee. Jotakin majesteettista olen joskus tavannut arktisten lintujen massamuutosta pohjoiseen ja samaa lohien nousussa täysin luonnontilassa oleviin jokiin. Runoja näistäkin on, mutta hukassa. Taimenten demokratiaa olen joskus pohdiskellut, mutta ehkä tulee mieleen joskus myöhemmin. Ehkä ei.

Mutta nyt retkelle takaisin tuolle luontopolulle hengellisyyteen. Kohta sen päivän pätkän jononi jatkoksi siirrän.

Viestit: 582
Liittynyt: 16.02.2014 14:12
ViestiLähetetty: 22.02.2014 09:57
Tänään jo huomaan merkkejä siitä, että tämäkin yhteisö alkaa elää. Vielä tosin lähinnä kahvilla ja kuvien teknisissä puuhailuissa, mutta kumminkin. Kevättä tuo ilma tuolla ulkonakin pukkaa, kun siellä sataa ja lumet alkavat olla menneen talven lumia.

Vähän on minulla vielä epäilevät fiilikset tuon Ukrainan suhteen ja kaivelin eilen esiin Elvi Sinervon sodan aikana vankilassa tekemänsä runon Nataliasta, jossa Chydeniuksen säveltämänä "soi koko Ukraina". Elävänä mielessä on myös, kun Prahan kevät päättyi neuvostopanssarien tuloon 21.8.1968.

Kuvataideporukkamme ei päässyt sinä aamuna jatkamaan Itä-Berliinistä matkaa, kun rajat oli suljettu. Tämä tuskin toistuu, mutta mutta, ei tästäkään hyvää seuraa. Lassi Sinkkonen kirjoitti minulle lehteen sinä päivänä runon "Kalle, minä ja maailma". Kalle oli Lassin rattaissa oleva poika.

Mutta eteenpäin elävän mieli ja päätän pian turinointini tuosta luonnon hengellisyydestä - tällä erää.
Avatar
Viestit: 107
Liittynyt: 18.02.2014 08:43
ViestiLähetetty: 22.02.2014 10:14
minäkin voin nyt liittyä tähän nukuttuani vaihteeksi paremmin, puolison vieressä ja saatuani sen kunniaksi keittämäni latten sämpylöineen, hän saa ne sänkyyn vkl. sitten kun taas nukumme erillään aamu alkaa vihreällä teellä enkä viitsi perustaa ketjua sitä varten.

vaihdoin eilen hänen pyöräänsä eteen kesäkumin, vaikka maa on valkoinen nyt se ei ole enää iltapäivällä. omassa pyörässä ko. vaihto on sen verran rumbaisempi että jää viikolle, vaikka kyseessä on vain kiekon vaihto eli tänään kuuntelen nastojen sirinää.

ns luonnonhelmassa olen kerran kuussa kun moikkaan mutsia, lämmittää puilla ja käy päivittäin metsässä tunnin puolentoista lenkin paitsi ehkä sunnuntaisin jolloin liturgiassa muutaman kymmenen kilsan päässä ainakin niin kauan kuin kortti on voimassa, täyttää 87 toukokuussa

Viestit: 582
Liittynyt: 16.02.2014 14:12
ViestiLähetetty: 22.02.2014 10:56
Niin, tien kulkija. Vihreä tee ja kaikki muutkin teet sopivat mainiosti tähän ketjuun. Ei niiden vuoksi tarvitse mitään teekutsuliikettä perustaa. Molemmat tyttäreni ja poikani ovat kaikki teeihmisiä. Pesästään jo aikoja pois lentäneet, mutta kartuttavat kaikkikin lapsuudenkotinsa teevalikoimia. Minun makuuni on parasta vahva venäläinen tee, johon tykästyin aikanani Moskovan junassa suoraan samovaarista valutettuna.
Seuraava

Paluu kahvihuone

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron