visioita.munfoorumi.com

Aamukahvilla ollaan tänään hieman lainavalolla. Lukaisin Kotimaasta Minskuksi ristimäni Misku Välimäen, tuon köyhyyden asiantuntijan, ajatuksia ekopaastoonkin herättävän blogin Kristityt väistävät ilmastomörköä ja täälltä noista uskonnon korvikkeista. Ajatuksia heräsi useampiakin, mutta keskusteluun uskosta ja uskonnollisuudesta en osallistu. Luulevat vielä uskikseksi.

No, johonkin sitä on maailmassa uskottava, vaikka ei niitä "mestarin naulanreikiä" näkisikään, mutta että koko maailma olisi saatava siihen ainoaan oikeaan omaan uskooni, pois se minusta. Pannaan tähän keitokseen vielä tanka salatusta Jumalasta Vanhan testamentin puolelta jonkinlaisessa uskossa, vaan ei uskonnollisuudessa:

ei valoa näy
pilvien pimeydestä
Jumalan hiohde
tuulen mukana taivas
ikuisuuden loistetta

Nipa J kirjoitti:Aamukahvilla ollaan tänään hieman lainavalolla. Lukaisin Kotimaasta Minskuksi ristimäni Misku Välimäen, tuon köyhyyden asiantuntijan, ajatuksia ekopaastoonkin herättävän blogin Kristityt väistävät ilmastomörköä ja täälltä noista uskonnon korvikkeista. Ajatuksia heräsi useampiakin, mutta keskusteluun uskosta ja uskonnollisuudesta en osallistu. Luulevat vielä uskikseksi.

No, johonkin sitä on maailmassa uskottava, vaikka ei niitä "mestarin naulanreikiä" näkisikään, mutta että koko maailma olisi saatava siihen ainoaan oikeaan omaan uskooni, pois se minusta. Pannaan tähän keitokseen vielä tanka salatusta Jumalasta Vanhan testamentin puolelta jonkinlaisessa uskossa, vaan ei uskonnollisuudessa:

ei valoa näy
pilvien pimeydestä
Jumalan hiohde
tuulen mukana taivas
ikuisuuden loistetta

keskustelua aiheesta käyttämättä aiheen perinteisiä termejä ettei vain tulisi väärin leimatuksi, sitäkin on paljon liikkeellä. Laurin kommenttien alaosassa puhutaan kansankielestä ja kaanaankielestä, olemmeko tässä sen kysymyksen äärellä.

Paavali puhui kilpajuoksusta, voittajan seppelöinnistä. Minä en seuraa oikeastaan minkäänlaista kilpailua, mutta Sinulla Nipa J olisi varmaan referenssejä soveltaa hevospuolen / ravien? terminologiaa näihin aatoksiin leimautumatta.

runossasi viittaat valoon jota ei näy mutta jonka olon tietää / aavistaa, valoon joka saa viitteensä kaanaankielestä

tien kulkija kirjoitti:runossasi viittaat valoon jota ei näy mutta jonka olon tietää / aavistaa, valoon joka saa viitteensä kaanaankielestä

Näinhän se on, tien kulkija. Runoilemisessa Raamatusta kaanaankieltä ei oikein voi välttää. Jos sitten välttää, hengellinen napanuora voi katketa. Olisiko siitäkään mitään vahinkoa, ainakaan uskolleni, sitäkin olen mietiskellyt.

Tuohon ylläolevaan vielä viitaten, en enää juuri koe kilpailevani missään enkä mistään ja mitä uskonnollisuuteen tulee, siitäkin olen päässyt uskoon päivä kerrallaan, joskin mielenrauha vaatii silloin tällöin näitä stoalaisia tyyneysrukouksiakin.

Ei tullut vieläkään keväinen aamujen aamu. Yhtä harmaita aamuja on ollut jo aika monta. Luonto on pysähtynyt odottamaan almanakan oikeata aikaa puhelimen Neiti Ajan sisarta. No, tänään isomman ulkoilun retket menevät raviradalle, joten linnut jäävät muutamaan hevosen munkkeja kyttäävään varikseen näin talvisissa oloissa vielä.

Poikkesin illalla tuolla Blogtaivaassa. Riitta Bonny sinne nykyisin kirjoittaa, viimeksi blogin Tumput suorina. Se sisälsi myös pointin rukoilemisesta muiden puolesta. Vähän kerettiläiseen mieleeni siinä pulpahti entinen hiihtäjä, nykyinen kokoomuspoliitikko Marjo Matilainen, joka jossakin kisassa huusi luistamattomien suksiensa päältä "havuja, perkele". Ja siitä sitten kommentiksi Riitalle tanka

tumput suorina
vitiä laduillamme
sukset ristissä
havuja perkeleellä
rukous toki alussa

Enpä tiedä, mitä karismaatikot tuostakin tykkäsivät.

PS. Piti vähän editoida aamulla vähän rähmät silmässä väännettyä juttua. Iltapäivän säänkin veikkasin väärin, sillä nyt aurinko paistaa täydeltä terältä.

täällä ovat pilvet väistyneet - aamu alkoi harmaana mutta nyt on jo pilvetöntä - roudasta hohkaa vielä kylmää joka pitää pyöräillessä ottaa huomioon mutta ah, kyllä on kiva ajaa suvikumeilla raikkaassa cityilmassa, ei kuulu eikä näy kuin ehkä puluja

puuro on hautumassa alhaalla, uima-altaan ja höyrysaunan maut ovat vielä iholla, aah!

aamun bussissa sain päivityksen Onnibussin tilanteeseen työntekijöiden näkökulmasta, ja juuri Facebookista Pekka Mötön - media elää tulkinnoista

Nukuin edellisenä yönä 3 tuntia, nyt yli 13. Olin eilen veljen lapsia hoitamassa Vihdissä. Heidän nuorella äidillään oli lievä aivoinfarkti. Tuli sitten eilen jo kotiin viikon sairaalareissun jälkeen, hiukan ennakoitua aiemmin, joten minäkin ajelin sitten yöllä kotiin. Eipä ollut hänelläkään mitään riskitekijöitä. Mutta noin vain.

Näin yöllä unta Dog-maatiosta, tai oikeastaan paremminkin Dog-maatikon tekemisistä. Olin Unicafeessa, eli opiskelijakuppilassa. Dog-maatikon artikkeli oli jossain kansantaloustieteen akateemisessa julkaisussa, olisiko ollut Journal of Economic Perspectives tai jotain sen fontilla kirjoitettua. Näitä eivät yleensä tietysti opiskelijat huvikseen lue, mutta nyt kuppilassa oli puhetta tuosta Dog-maatikon tekstistä. Jotenkin sitä tekstiä hiukan unessa vilkaisin. Siinä oli jotain mainintoja blogimetsiin liittyen. Ei mitään matematiikkaa tai sellaista teoriaa, jotain tekstiä jonka pääajatuksesta en oikein saanut kiinni tai en ollut ehtinyt miettiä. Ihmiset sitä kyllä lukivat ja siitä tiesivät. Se oli pitkä teksti. Pöydässä istui sattumoisin joku ihan tavallisen näköinen ihminen josta ei oikein saanut selvää onko se mies vai nainen. Kummallista. Loppufiilis unesta jäi, että Dog-maatikko haastoi varmaankin kansantaloustieteen dogmaa, jotenkin tavalla, joka ns. meni läpi. Minä olin vaan tavallisen hämmentynyt ja hukassa. Dog-maatikko itse ei unessa mitenkään ilmoittanut itsestään, ei kuvallisesti, ei kirjaimina paitsi tuon jenkeissä julkaistun lehden kautta. En yleensä näe unia. Ei tämä minusta mikään hengellinen unikaan kuitenkaan ollut. Sellaista vaan alitajunnan sekoilua, jossa on palasia oman elämän ahdistuksista, menneistä ja nykyisistä yhtenä sotkuna. Ne varmaankin vain yhtyivät tuohon eiliseen tunteeseen, että on ikävä Dog-maatikkoa.

Kansantaloustieteen dogma on tuhoisaa, mutta niin on kirkonkin. Kirjoitin sitten siitä jälkimmäisestä, kun se on helpompaa.

"Elämmekö unessa?", kysyi muinoin työväenliikkeen filosofi, teosofi Yrjö Kallinen. Tuohon on vähän vaikea vastata, kun herättyään ei useinkaan muista mitään täsmällistä. No, joka tapauksessa heräsin äsken päiväunilta, juon toisia aamukahveja ja valmistaudun lähtemään Vermon raveihin.

Vähän taisi olla huono homma, että unohdin panna jäniksenkäpälän ja raviohjelman tyynyni alle. Jos vaikka olisi nähnyt illan oikean rivin kuin taivaanrannanmaalariystäväni Hankosen Epro: No, väliäpä tuolla, sillä kun ei paljon pelaa, ei myöskään paljon häviä.

Kirkkoon meno jäi ohjelmanmuutoksellä väliin, mutta en usko, että siellä yläkerrassa niin pikkumaisia ollaan, että tästä rangaistaan. Eihän tämä kunnon syntikään ole, kun omilla rahoillaan pelaa. Ne ovat eri miehiä nuo eläkesijoittajat.

Laitan tähän kommenttina lainauksen, kun en löydä omaa historiallista esitelmääni unien tulkinnasta.

Toisessa Danielin kirjassa kerrotaan, kuinka Daniel tulkitsee valtakuntansa puolesta pelkäävän kuningas Nebukadnessarin unia. Psykoanalyytikko Ritva Uhinkin mielestä kyseisessä Raamatun kohdassa (Dan. 2:30) annetaan unien merkitys.

– Unet ovat tutustumista itseen ja alitajuntaan. Kuninkaan tapaan voimme ymmärtää uniamme paremmin, kun jaamme ne jonkun sellaisen kanssa, joka kunnioittaa niitä. Unta ei saa käsitellä kovakouraisesti.

”Kulttuurissamme nukkumista ja unen näkemistä ei arvosteta. Ajatellaan, että tämä on pois ajasta, joka tulisi käyttää kansantalouden kasvattamiseen. Arvomaailmamme ei ole suuntautunut sisäisen maailman tutkimiseen, sanoo unennäköä tutkiva professori Antti Revonsuo Turun yliopistosta.

– Toisissa kulttuureissa unia pidetään jopa elämän ohjenuorana. Unet jaetaan muiden kanssa, ja yhteisön spesialistit selittävät niiden merkityksiä. Tulkintojen pohjalta tehdään päätökset, kuinka toimia, Revonsuo kertoo.”

http://www.kirkkojakaupunki.fi/artikkelit/usko-ja-uni

PS. Olen aikoinaan käynyt uniryhmässä viikottain aamulla ennen töihin menoa ja täytyy sanoa, että kyllä oli antoisaa. Samoin kuin on minusta bibliodraamakin.

Jaa-jaa. Taisi tulla takatalvi terveyden suhteen eilisissä ulkoiluissa hevosiakin lähempänä. Hevosyskää ei kumminkaan tullut onneksi, mutta lihaksia särkee ja on vielä aika heräämätön olo. 1800 käyntiä oli eilen keskusteluketjussa, johon aika moni osallistuikin. Tänään taitaa sekin jäädä väliin.

Seuraavasta pyhästä Vanhan testamentin tanka. Veljeksethän tunnette:

vaaniva synti
synkkä katse maahan
veljen vartijan
synti seuraa tekijää
veljen veren huutoa

Lauantaiaamu. Naisten päivä oikeassa emännän manaamassa ”akkain säässä”. Radion syntymäpäiväonnitteluissa on tänään nostalgiaa, kun lapsuuden kielellä stadiksi sjungataan

Niin gimis on stadi
siks toivomus snadi
et saisin sun gartsoillas luudaa

samaa sarjaa on tuo Fredin ”kolmatta linjaa takaisin” Siinäkin saa ”vanhat saatavat jokainen”, ja sitten lauletaan vielä faijan mielilaulu ”Luonnonlapsi”, jota tämä kuunteli hyräillen lepopäivän ratoksi hetekalla loikoillen.

Mutta mitäs tässä, palataan todellisuuteen, joka riippuu tänään siitä, mistä roikkuukin eli ei vielä suunnitelmia muita kuin ruokakaupassa käynti. Syö mitä saat, se on tänäänkin elämisen ehto.