visioita.munfoorumi.com

espessopannu liedelle 07.15 ja saman tien maitoastia mikroon, siinä runsaasti yli viikko sitten "vanhentunutta maitoa, sitten kaksi sämpylää poikki ja kaikki neljä palaa halki ja höyläämään tarjousjuustoa jota on viime aikoina saanut, Arlan valmisteita, niin että riittää viikoiksi

kun mikrossa on jäljellä enää muutama kymmenen sekuntia,kaksi sämpylänpuolikasta matkaa paahtimeen jonka jälkeen ne saavat juustokuorrutuksen, sitten kahvia jaetaan kahteen laajaan kuppiin, maitoa vaahdotetaan vispaamalla vaahdottimella, ja ensimmäinen kupillinen ynnä ekat sämpylät matkaavat tarjottimella rouvalle aamun lehden kera vuoteeseen, joka vkl ei vain näin naisten juhlapäivän aikoihin

kun pomo on saanut osansa paahdan ja juustotan loput sämpylät ja vaahdotan lopun maidon ja teen aamujuoman itsellenikin, juon sen sitten ruudun ääressä kuunnellen samalla radiota

ulkona ovat pilvet väistymässä ja yritän mielessäni arpoa miten pukeudun jotta en hikoile saati palele polkiessani

Aamu. Ja tässä aamussa ei mitään ihmettä. Vilkaisu ulos lupailee ulkoilua. Ai niin, se eilisen runon viimeinen säkeistö. Jos oikein muistan kolmen säkeistön runo oli kirjoitettu niin, että viimeinen aamulla:

Yössä me etsimme
elämälle uutta tilaa
uusin sydämenlyönnein
ja motiivia uuteen iloon
päivässä poltetun tilalle.
Tuhkasta me aamulla
synnymme uudestaan.

. Nuoren miehen filosofiaa, mutta näkyy jo siinä olevan mukana "tänään, tässä ja nyt", vaikka elämä vielä elettiin kuin viimeistä päivää.

Täällä meilläpäin on paljon yli satavuotiasta metsää. Sekä luonnonvaraisena ettå sairaalan puistossa hodettuna. Pieniä tikkoja, käpytikkaa luulisin, vilisee joka puolella, Eilen olin etelärannikolla.
Katselin numeroa isompaa ja mustanpuhuvampaa tikkaa. Vatsapuoli likaisen vaalea, kyljissä melkin mustat raidat. Numeroa isompi kuin kootiset tikkani. Mikä mahtaa olla nimeltään?

Matkallanäin myös neljän outsenen lentävän matalalla tien yli.

Jaa-jaa, Lauri. Jos näkysi on ollut käpytikkaan suurempi ja mustanpuhuvampi tikka on se likaisen vatsansa ja viirujensa perusteella ollut harmaapäätikka(, vähän meitä vanhuksiakin muistuttava). Toinen täällä etelässä nähtävä iso tikka on palokärki., Pohjolan suurin tikka, melkein variksen kokoinen. Se on kuitenkin höyhenpuvultaan aivan musta (ellei sitten ikivanhat linnut ala harmaantua).

Meillä tässä aivan vieressä on Vartiosaari, jonka puusto on rannan päästä lahoa. Käpytikkoja siellä viliseen pilvin pimein ja muutama muukin laji sieltä aika ajoin löytyy: yleinen palokarki aina, vaikka se siirtyy kesäksi lähinnä ulompaan saaristoon, harmaapäätikka, tammitikka ja pikkutikka löytyy sieltäkin havaintovihosta.

Viime syksyltä meillä on hyvä tikkahavainto omalta takapihalta, kun käpytikka toi yhden poikasensa sinne toistuvasti lähinnä oravien maapähkinälaatikosta syömään. Viimeksi ennenkuin kokonaan katosi siellä kävi tuo poikanen, jonka äiti oli jo silloin jättänyt todennäköisesti "heitteille".

Moi vaan. Mulla on taas ollut hormonit (tyroksiini) pois paikoiltaan. Lääkäri just soitti, ja mun säätämä pillerin vähentäminen ei ollut hyvä veto. Joskus mä olen liian fiksu olevinaan .. öö siis olen ottanut 2.5 yksikköä (määrätyn kolmen sijaan) ja tästä alkaen sitten 4 yksikköä. Onpas tämä elimistö herkkä tuolle aineelle. Selittänee osin viimeaikojen tuntemuksia ja "toivon menetystä" elikä loukkaantumisherkkyyttä. Vaikka eipä siihen taida mikään pilleri auttaa. Taitaa olla geeneissä.

Verenpaineilla jatketaan sillä neljäsosa-murusella. Luottaa lääkärikin sentään pyhään Omroniin. Ei silläkään muuta ole.

Täytyy mennä keittämään sitä aamukahvia nyt. Jos ei mua näy niin paljon kun ennen, niin se johtuu sitten siitä, että yritän "monipuolistaa mun elämää". En mä kyllä yhtään tiedä miten se voisi tapahtua.

Niinpä, Anne elämässä on paljon sellaista, mikä ei parane pillereilläkään, kun mitään onnellisuuspilleriä ei ole vielä keksitty. Loukkaantumisessakin olemme varmaan yhtä hyviä ja omat konstitkaan eivät aina riitä tilanteen parantamiseen.

Tuo yrittäminen oman elämän monipuolistamisessa ei ainakaan pahasta ole. Samassa ojassa ollaan siinäkin. Eikä muuten olla mitenkään ainoita, jotka ovat. Itse aloin eilenaamulla miettiä olemisen oppia ja elämistä siinä ja sen avulla. Kirjoitin siitä metsäänkin ja heti oli Bror tapansa mukaan vetämässä juttua sivuraiteelle, mutta pujottelin ohi.

Tsemppiä, Anne. Kyllä tämä tästä.

Aurinko näyttää armaalta tässä aamussa. Henkeä tosin on tänä talvena ahdistanut siinä määrin, että syitä syviä illalla kolmiossa tarkkaillaan aluksi nukkumalla yö erilaisissa mittareissa ja sitten seuraa muita tutkimuksia jos seuraa. Aikaa on ollut niillekin varattava. Hyvä että tutkivat.

Lisäahdistuksia kohdallani on aiheutunut sanalla sanoen talvesta. Pakkasessa ei oikein henki kulje, vaikka lauha talvi on nyt ollut helpompi. Hiekkapöly on vaivannut enemmän ja muutenkin huono ilmanlaatu. Luonnossakin vaivaa ihmisen päästelemä paska.

Flunssat ovat tässä taudissa myrkkyä. Yhdestä pitkään jatkuneesta yskästä kaikki sai alkunsakin. Flunssia on tänä talvena ollut yksi, mutta sekin kotihoidossa kestettiin. Flunssa voi pahimmillaan olla tässä kuolemantautikin, mutta omalla kohdallani ei ollut lähelläkään. Pahemmin oireilin kerran Venäjän metsäpalojen tuottamasta savusta jo vuosia sitten.

No, aamukahvilla tätä palstaa tuskin seuraavaksi jatkan. Menee todennäköisesti "olipa päivän" puolelle.

Tulee vähän jo melkein stressiä kun lupasin kirjoittaa torstaiksi Kirkonkellariin jutun Paavalin kirjeiden aitous-epäaitous-kysymyksestä. Sanokaapas miksi teidän mielestä asialla olisi väliä tai ei olisi yhtikäs mitään väliä?
Mä meen sillä välillä keittämään voi voi vasta aamukahvit.

Pragmaattisesti ajatellen sillä ei ole väliä. Ne on kanonisoitu Raamattuun sellaisena kuin ovat. Kirkkomme taas on sidottu Raamattuun. Käytännössä aitoudella on merkitystä. Kovin usein kristinuskon kritiikki sisältää väitteen että Raamattu on tekaistuja kertomuksia. Sitä vasten aitoudella on merkitystä.

Aitouden merkitystä voi tarkastella monella tasolla. Homeroksen eepokset ovat sepitettyä runoutta. Se että niiden perusteella löydettiin muinainen Troija ei tehnyt niistä aitoa historiankirjoitusta. Silti Troijan puuhevonen on oleellinen osa henkistä perintöämme. Toisaalta Tuomaan evankeliumi sisältää ilmeisesti aitoja Jeesus-sitaatteja, enemmän kuin Johannes. Pitäisikö sen kuulua Raamatun kaanoniin`Se on suljettu pois koska se ei sovi vahvistettuun kirkon oppiin.

lauri k e kirjoitti:Aitouden merkitystä voi tarkastella monella tasolla.

Jotenkin tuli tässä yhteydessä mieleen Saarikosken Pentin kääntämä Matteuksen evankeliumi. Minusta se tuntui joskus enemmän Pentin evankeliumilta kuin Matteuksen evankeliumilta. Miten olisikaan käynyt suomalaiselle uskonelämälle, jos Saarikoski olisi saanut kääntää myös Paavalin kirjeet ihan Raamattuun saakka. Tuskin kukaan ainakaan hajanaisista katkelmista olisi puhunut mitään.