Unelmia on monenlaisia, samoin visioita. Samoistakin asioista. Unelmat voivat olla lepopaikkoja, mutta voivat myös visioina motivoida suuntaamaan elämäänsä johonkin tavoitteelliseen päämäärään. Ihmisen unelmat ovat usein tarinoita hänestä itsestään. Joskus niitä saavuttaa, joskus ne ovat kuin saippuakuplia, jotka poksahtelevat niihin koskiessa.
Eräänlainen unelma oli myös tuonne ukkokerhoomme kirjoittamani "juutalaisempi" versio "kunnian kuninkaan alennustiestä", jonka tallensin myös metsään Kaukon blogiin. Siinä on vielä unelmaa ja visiota mahdollisesti ensi vuonna kirjoitettavista hengellisistä runoistani. Saippuakupla tai ei:
valossa kansa
aamua pimeydestä
lehvät käsissä
kiitettyä kunniaa
kuin oli kirjoitettu
kuninkaan tulo
havinaa historiaan
kohtalon sormi
maailman synti
aasienkin harteilla
orjan muodossa
ikeeseen valjastettu
uskossa rukous
nyt alennuksen tietä
kiistelty messiaana
ihmeenä nousuun
uskomatonta vaellusta
rosvojen luolaan
köyhiä läsnä aina
herraa ei aina ole