Sivu 4/10

Re: Olipa päivä

ViestiLähetetty: 04.03.2014 21:36
Kirjoittaja Anne M
minä en ymmärrä eikä sen ilmoittaminen oikeastaan ole edes kommentti, mutta sen kun kommentoin jotta päästään asiassa eteenpäin kohti tuhkakeskiviikkoa
Että niin kuin mitä et ymmärrä? Ja missä pitäisi päästä eteenpäin?

Että mun on Dog-maatikko Taunoa ikävä. En mä täällä kestä uskossa ainakaan ilman tuota "tuki-linkki-henkilöä". Siinä Markku on niin perinjuurin oikeassa. Dog-maatikko auttoi näkemään kirkon dogmalliset noituudet tai vahvisti minussa sen minkä oikeasti tiesin todeksi, ja kirjoitinkin paljon ennen K24:n aikoja. Nyt sitten jätti mut yksin tänne kaiken maailman tuhkakeskiviikkojen keskelle. Koita nyt sinäkin, tien kulkija, jo ymmärtää, että inhoan kirkon noitamenoja. Harjoittakaa mitä harjoitatte, mutta älkää minua sotkeko niihin.

Olisiko tämä selvä? Kaikenlaiset vihjailevat puheet ovat minulle inhotus. Jos ne eivät lopu suosiolla, niin kyllä minäkin osaan sanoa, ja suoraan. Sotaa en halua, mutta uskovaisten manipuloinneista olen saanut enemmän kuin tarpeekseni.

Re: Olipa päivä

ViestiLähetetty: 04.03.2014 22:03
Kirjoittaja sonja
Joo, päivä alkoi lupaavasti hyvien unien myötä.

Niin rullasi päivä eteenpäin ja kävin uimassa vireesti. Pitkästä aikaa. Nyt rupeen katsomaan kannabis -iltaa suklaan voimalla.

Re: Olipa päivä

ViestiLähetetty: 04.03.2014 22:39
Kirjoittaja Nipa J
Olipas mukava päivä pitkästä aikaa. Tuolla hevosmiesten puolella tapasin vuosia kadoksissa seikkailleen "vanhan", joka katosi aikanaan hävittyään pelien johdosta emäntänsäkin. Huumori oli kuitenkin tallella ja kirjoittelimme mukavia ja maistuvia ketjuun, jota kymmenessä tunnissa on klikattu 1600 kertaa.

No, tämä vanhan löytyminen muutti hieman huomisen suunnitelmia: hiilijälkeä ei tule otsaan huomenna tuhkakeskiviikossa kirkossa, kun seuraamme vanhan kanssa samoihin aikoihin hevosten ravaamista Vermossa.

Kerran teimme isäntien mielestä karmean mokan Moskovassa, kun menimme raveihin Leninin mausoleumin sijaan, vaikka meidät olisi päästetty kilometrien jonon ohi. Eli pyäinhäväistyksiä on tehty hevosten hyväksi ennenkin.

Niinpä. Olisi se Tauno täälläkin mukava. Samoissa kuvioissa kun olemme liikkuneet tuolla leivättömien pöytien ääressä usein stoalaisina kuin tyyneysrukous, joka ei ole koskaan samaa kuin nukkuneen rukous. Tässä meillä on varmaan ollut ainakin joskus oppia ojakin kaikki.

Unia minäkin aika ajoin näen. Tuolla katsomusten puolella kerroin joskus vanhasta Aili-tädistäni, jolle teosofia oli henki ja elämä ja unikirja tärkeämpi kuin raamattu. Perin tädiltäni sen unikirjan, jonka annoin keskimmäiselle tyttärelleni. Hän puolestaan antoi minulle rippiraamattunsa, kun unikirja oli kiehtovampi. Luulen että tuossa on mukana sielunvaellustakin, kun Aili ja Pirkko ovat kuin samasta puusta veistetyt.

Sananlasku sanoo, että jen uniansa uskoo, hän varjoansa pelkää. Ei koske minua. Viimeksi näin unta edesmenneestä Mikko-kissastani, joka oli vihainen. Pitkän matkan jälkeen Mikko tuli keittiöön, jossa kissankupista puuttuivat tuoreet pilkkiahvenet.

Ja mitä kannabikseen tulee, se ei ole ollut koskaan minun juttuni.

Re: Olipa päivä

ViestiLähetetty: 04.03.2014 23:06
Kirjoittaja sonja
Joo, itse ihastuin jo pienenä Raamatun kertomukseen Joosefista kaivoineen ja unineen. Ja kyllä niistä evankeliumissakin kerrotaan. Siis unista. Minulle on elämässä yksi suuri uoma auennut pienen unipurosen alusta. Itse tulkitsen sen(kin) ihan johdatukseksi.

Unikirjoja en omista, sen sijaan kaikki maailman kulttuurit & symbolit sun muut ovat olleet kiinnostuksen kohteina. Mytologiat ja sadut.

Mielenkiintoinen tuo keskustelu kakkosella.

Re: Olipa päivä

ViestiLähetetty: 05.03.2014 23:16
Kirjoittaja Nipa J
Hevosten maailmasta. Pian unten maille. Tuosta eilen puheena ollesta Aili-tädistäni unikirjoineen. Hän oli niin sivistynyt, että oli suorittanut oppivelvollisuutensa neljällä luokalla kansakoulussa. Kuuntelemalla hän oli vuosien saatossa oppinut niin paljon, että pysyi mukana korkeastikin oppineiden teosofien keskusteluissa.

Kakaroina me pidimme häntä kyllä aivan pellenä ja kiertokoulun käynyt vaari piti häntä kaikkein tyhmimpänä tyttäristään, kun tämä ei ollut edes miestä saanut. Mutta kritiikistäkö Aili mitään välitti, korkeintaan sanoi suuttuessaan "oo vait" ja oli kaikkia kohtaan hyvin positiivinen. Olisi asenteineen kyllä "ihmemuija" näillä netin hengellisillä keskustelupalstoilla. Ei missään mielessä bannattava kuitenkaan.

Re: Olipa päivä

ViestiLähetetty: 06.03.2014 00:22
Kirjoittaja sonja
Hyvä päivä oli.

Re: Olipa päivä

ViestiLähetetty: 06.03.2014 22:53
Kirjoittaja Nipa J
Tänään on ollut taas tavallinen, joistakin näkökulmista katsoen mitään tekemätön päivä. Sanovat että pullat ovat hyvin (huonosti) uunissa, kun ne eivät pala eikä paistu ( eri näkökulmista ). Nyt on vähän sellainenkin fiilis, että " kun ei ole mitään tekemistä, älä tee sitä täällä". Hyvin meni kuitenkin,sillä pian

Unen veräjä avautuu.
Varjo katoaa sumussa.
Uni valosta sydämessäsi.

Tänään oli hyvä
aloittaa uusi päivä.

Re: Olipa päivä

ViestiLähetetty: 07.03.2014 00:33
Kirjoittaja sonja
Siis ihan hirvee päivä. Ja siitä vain yrittää. Ja onneksi ystäväni tuli käymään. Sitten oli hyvä päivä lopuksi.

Re: Olipa päivä

ViestiLähetetty: 07.03.2014 08:26
Kirjoittaja Nipa J
Jaa-jaa. Teosofinen runoilija Uuno Kailas sanoi runossaan Paljain jaloin näinkin:

Vaikka viiltää
tuska syvin,
silti kuiskaan
näin on hyvin.

Re: Olipa päivä

ViestiLähetetty: 07.03.2014 23:44
Kirjoittaja Nipa J
Illan rauhaa. Saunan jälkeen. Perjantaipullossa vielä pari huikkaa metsämarjamehukeittoa. Väkevämpään - ei edes tyyneysrukouksiin ole ollut aihetta, kun ei ole enää aika sotia, sopia vain. Joskus vanhassa maailmassa saattoi kuulua sotalaulujakin: "valtikat, kruunut me pirstoiksi lyömme, öljyssä keitämme porvarin luut". Ei lauleta enää, mutta nauretaan porukalla, joskus nostalgiaa muistellessamme.

Tänään huomasin täällä aukon sivistyksessä, kun en Jobista muistanut juuri mitään, vaikka jotkut Raamatun sitaatit pulpahtelevat ulkoa helpostikin. Mikään raamattuautomaatti en kuitenkaan ole. Enkä ole sellaiseksi tuntenut koskaan tarvettakaan. Tuo Job lienee kuitenkin sen verran hyvä jätkä päiväksikin kerrallaan, että sitä kannattaa kerrata.

Tänään sain noista menevät kirkkovuoden runoistani arvion. Ne saatettaisiin painaa, mutta omakustanteena niin, että saisin varmaan painokustannukset takaisin myydyistä kirjoista. Joo, ei muuten paineta, vaan vihko menee tuonne muiden runovihkojen joukkoon sellaisenaan ja sieltä aina joskus jonkin keskusteluun sopivan runon kaivelen - niinkuin tähänkin asti.

Niinkuin tämäkin seurakunnan vanhuksille Pietarissa kymmenkunta vuotta sitten kirjoitettu runo:

Hyvät ihmiset, teissä tänään
kohtaavat syksyssä eletyt
elämät tullen eri teitä.
Samoissa vuosissa värittyy
arjen kirjo, muistoista rikas.

Hyvät ihmiset, teillä on
summana paljon työtä,
kokemuksia, tietoja, taitoja
sukupolvesta sukupolveen
karttunut elämän pääoma.

Hyvät ihmiset6, teillä on
tässä syksyssänne elämän
värit loistaen ruskana.
Näitä värivivahteita ei
olisi ilman teitä - olemassakaan!

Moni näistä on mennyt jo historiaan ja - totta tosiaan - kohta sitä on yhtä vanha.