visioita.munfoorumi.com

Aloitanpa tällä foorumilla vaikkapa tällä.

Tänään tulivat bussilla Kangasniemen linja-autoasemalle tyttäremme tytöt Amanda 11 v. ja Matilda 6 v. Me olimme heitä vastassa ja toimme heidät heidän mummolaansa.

No eihän tuossa sinänsä mitään, mutta heillä oli kummallakin omat tabletit! Jo tuossa iässä!

Minä sanoin heille mahdollisten vahinkojen välttämiseksi: Papan tabletteihin ette sitten koske, ne ovat tuossa lääkekaapissa, yhdet verenpaineeseen, yhdet närästykseen, yhdet osteoporoosiin, yhdet lonkkasärkyyn ja yhdet yleiskipuun.

Minä otan sentään tabletit vain aamuisin.

Tyttöjen piti raplata niitä omiaan koko ilta.

Mihinkähän tämä maailma on oikein menossa?

Älä muuta sano, Toivo Johannes, tuttua tohinaa myös tämän vaarin tytöllä jo pojalla. Poika tuskin osasi puhua, kun yritti pelata "pleikkarilla" jotakin peliä. Nyt on sitten kummallakin tabletit ja sen verran paremmat kännykät, etteivät kaverit koulussa irvistele.

Mutta näin se maailma menee vaan. Aikanaan Turtiaisen Arska siunaili radion "kahdeksaa kärjessä" ja kysyi, minne ne vievät meitä ne kahdeksan. Mutta niin vaan, Toivo Johannes, on meidänkin otettava lusikka kauniiseen käteen ja pala leipää taskuun ja mennä perässä rollaattoreilla tai ilman, vaikka vähän vanhoja körmyjä olisimmekin.

...mutta kännyköiden hienoudessa ette kiinni saa

Jaa-jää. Minullekin on aina riittänyt känny puheluihin ja tekstiviesteihin. Kamera olisi joskus tosin ollut paikallaan kännyssäkin tuolla rannoilla liikkuessa.

Jaa jaa. Olinhan siellä minäkin. Tulin Nokialle niihin aikoihin kun puhelin irtosi auton takakontista kannettavaksi. Sellainen sikspakin kokoinen raahattava. Sen luurissa oli painona jykevä rautalevy, jotta se vaikuttaisi uskottavalta kädessä.

Sitten valmistui ensimmäinen kännykkä, maitotölkin kokoinen. Niitä oli kolme protoa, ja minut valittiin yhdeksi testaajaksi koska en ollut ennen matkapuhelinta käyttänyt. Se soi salkussani kun istuin Hesan linja-autoaseman lähellä kuppilassa. Pari pöytää kauempana oli meluisa tyttöporukka. Soittoääänen kuullessaan joku kiekaisi "Mikä se oli?" Sitten he näkivät tuon uutuuden ja reagoivat -ai puhelin - itsestään selvästi. Minullehan se oli pieni ihme.

Tablettia minulla ei ole koskaan ollut. Halvan läppärin hankin työhuoneelle, mutta käyttämättä jäi. En jaksanut joka välissä odotella lämpiämistä. On nopeampaa kirjoittaa vihkoon.

Tähän verkkomaailmaan kuulun. Kahdeksan vuotta sitten olin erään italialaisen pojan tutorina. Hänellä oli vaikeuksia enkun kanssa. Niin kirjoitin kymmenkunta sivua pitkän ammatisanaston englannista englanniksi. Olin epävarma kielen kanssa ja pyysin netistä apua. Joku jenkkirouva Havaijilta tarjoutui oikolukemaan.
Lähetn sähköpostin sinne ja seuraavana aamuna sain korjatun version.

Samaan aikaan aloitin suomenkilisen oppikirjan netissä. Sitä on nyt nelisen sataa sivua ja muutama sata vielä puuttuu. Tämän vuoden urakkana on muokata se paperiversioksi. Painettu kirja on kätevämpi selata.

Tuolta mun kännykkä näyttää tänäänkin. Tuon kuvan otin muinoin blogia varten Blogimetsässä. Ei se ole siitä enempää ränsistynyt. Tai no. Jos sitä heiluttaa niin se vähän kilisee. Se on hyvä kun sen saa avattua ja on täysi näppäimistö, joka on vieläpä hengissä.

Mun veljen tyttö ei saanut semmoista hipaisu-mitä-lie kännykkää vanhemmiltaan. Koko suku oli sitä mieltä äidin ruokapöydässä, että ei semmoista tarvitse. Tyttö meni ja käytti säästönsä ja osti haluamansa itse. Kovat on koulussa ilmeisesti paineet.

Mä en tiedä mitä mä sitten teen kun tää mun kännykkä jättää tämän maailman tai siirtyy johonkin Intiaan vai mihin ne niitä vie.
Näitä kuvien kokoja ei taida saada säädettyä. Tämä on jotain 100 kB, mutta visuaaliselta kooltaan iso.

Kyllä se on noilla nykymuksuilla helpompaa. Kai muistanette ajan, kun me olimme nuoria ja lähdimme baanalle, mikä siihen aikaan tarkoitti kylän maitolaituria.

Oli siinä hommaa irrottaa meisselillä tuvan seinässä ollut 25 x 30 x 50 cm:n ja 8 kg:n seinäpuhelin, ripustaa se isän vyöllä selkään - ja sinne maitolaiturille.

Nyt vain vehe paidan rintataskuu tms. - ja baanalle!

mulla on Jolla

...jolle näköjään avataan väylä!

Kun on puhe kännyköistä tullut, niin ohessa 3 viimeisintä kännykkää. Kaikki toimivat jollakin tavoin, keskimmäinen huonoimmin.

Siemens oli käytössä 4-5 vuotta, sitten akku hupeni. Erään kerran se putosi kissan vesiastiaan. Purin vekottimen, kuivasin sen ja panin muutamaksi kuukaudeksi laatikkoon. Erään kerran kokosin sen, latasin akun ja taas toimi.

Nokian simpukkaa on pikaliimalla korjattu, jotta pysyisi kasassa. Lataaminen ollut viime aikoina työlästä. Viimeinen pisara oli sen näyttö pimeni, kun sen avasi. puheluja saattoi ottaa vastaan, mutta ei voinut soittaa.

Uusimmassa Nokiassa ei vielä ole vikoja ilmennyt.

Kuvatiedosto on 83 kt:n luokkaa, pudotin pikseleitä 12:een prosenttiin alkuperäisestä ja sitten 72 dpi.