Ei ollut luullakseni tuttu kyhmyjoutsenpari Porolahdella tänään rantaa kiertäessäni. Jos kuitenkin oli, oli toissakesästä viisastuneena rakentanut pesänsä rannan toiselle puolen yksityiseen rantaan, jossa ei ole yleistä liikennettä. Toissakesänä joutsenet keskeyttivät pesintänsä lenkkipolun vieressä eikä viime kesänä niitä enää näkynyt.

Niistä kirjosiepoista, Niilo. Kirjosieppojen saapuminen on minulle jo kesän merkki. Ihan nätisti ne kyllä laulavat ja ovat hyvinkin tervetulleita naapureita. Urokset vain ovat niin kiivasluonteisia, että reviirimahtailujen aikana laulun volyymi nousee "karjumisen" asteelle. Mielellään hätistäisivät lajitovereidensa lisäksi jo aloilleen asettuneet tintitkin tiehensä pihapiiristä. No, minkäs ne luonnolleen mahtavat.

Niinpä, Jukka. Pienetkin linnut karjuvat kuin leijonat, kun ne puolustavat omaa pesäreviiriään. Mitä tulee kirjosieppoon, en ole sitä vielä nähnyt, mutta tänään se on havaittu ainakin Kaarinassa. Kesä siitä tulee, kun hyönteisiä syövät linnut tulevat. Tänään havaittiin Lappeenrannassa pajulintukin.

No niin. Nyt se kirjosieppokin eilen takapihalle ilmaantui ja pari harvinaisempaa vierasta tikliä. Tikli pesii vain Etelä-Suomessa, on peippolintu, joka on tavallista peippoa tuhat kertaa harvinaisempi ( tikleja pesii Suomessa n. 6000 paria, kun peippoja 7-9 miljoonaa paria ).

Kevään varsinainen paukku oli kuitenkin jalohaikara eilen Vanhankaupunginlahdella. Ilman kiikaria olisin määrittänyt tuon harmaahaikaraksi, mutta onneksi oli paikalla myös kokenut ornitologi Eero Haapanen, joka "vei" linnun myös yliopiston lintuhavaintotilastoihin. Jalohaikarahan ei pesi Suomessa, jossa sitä kuitenkin harvoin satunnaisena kiertelijänä näkee.

urbaani luontokuva täältä maalta:

rappiolle päässeenn omenatarhan rikkaruohoa.

kevät etenee. Skillapelto on kadotatnut värinsä, mutta uutta silmäniloa löytyy
Salon kirjaston pihalla

Aamulla maa oli valkoisena.
Elämme kummallisia aikoja.

Ensin marraskuuta keskti melkein sata päivää.
Sitten meteorologit peruuttivat talven.
Kevättäkin on kestänyt jonkin aikaa
aikovatko ne nyt peruuttaa kesänkin.

Valkoista oli ollut tälläkin kuulemma hetken. Mä luulen kyllä että veljeni on tyytyväinen jos maahan tulee kosteutta missään muodossa. Vai liekö pakkanen tappaa sipulit. Tiedä häntä.

Kirjataanpa kevään merkkeihin illan rantalenkilläni Porolahdella tapaamani kolme lapasorsaa ( Spatula clypeata ). Muuttomatkalla ne kai olivat. Siitä on hyvin kauan, kun lajin Helsingin vesissä tapasin. Etelä-Suomen järvillä se ei kovin harvinainen ole.