Juutalaisuus, kristinusko , islam ja mormoonit ovat kirjan uskontoja. Kirjan asema niissä kuitenkin on erilainen. Koraani ja Mormonien kirja ovat sellaisenaan annetut ihmisen kopioitavaksi. Alkuperäiset säilytetään taivaassa.
Itämaisten uskontojen osalta en tiedä miten autoritäärisiä niiden kirjat ovat. Ennakokäsitykseni on että mahdollisesti Veda-kirjallisuutta lukuunottamatta itämaisten uskontojen kirjat ovat luonteeltaan opasteita.
Palataan Raamattukäsityksiin. Luterilaisessa Suomessa niitä on laaja kirjo. Asetan ne akselille:
sana-inspiraatio <------------------------------------------------------------------------------------> puhdas fiktio.
Tälle välille voi kukin kruksata oman paikkansa. vai onko olemassa jokin dimensio kaavion ulkopuolelta?
Sanainspiraatiosta hiukan:
2. Pyhä Raamattu, joka on Jumalan oma sana, Pyhän Hengen ennalta sitä tarkoitusta varten varustamien ja Hänen ylivalvomiensa ihmisten kirjoittama, on erehtymätön jumalallinen auktoriteetti kaikissa asioissa mitä se käsittelee; se tulee uskoa Jumalan opetuksena kaikessa mitä se vakuuttaa; sitä tulee totella jumalan käskynä kaikessa mitä se edellyttää; se tulee ottaa vastaan Jumalan sitoumuksena kaikessa minkä se lupaa.
Chicagon julkilausuma, lyhyt versio kohta 2 suom Pasi Turunen.
Jos nyt katekismuksen mukaisesti kysyn mitä se tarkoittaa, muistan
kerran kyselleeni seurakunnassa miten tiedetään mitä Jeesus rukoili Getsemanessa. Sain vastauksen akateemisesti kolutetulta henkilötä
"tottakai Jeesus kävi kuolemansa jälkeen kertomassa evankelistoille puuttuvat kohdat". Kuitenkin Luukas kertoi huolellisesti tarkistaneensa lähteet - Jeesuksen vierailusta ei ole mainintaa. Paavali mainitsee kuulleensa asioita Jeesukselta.
Toinen ääripää on fiktiivinen romaani, puhdasta mielikuvituksen tuotetta. VT:n kertomuksia on helppo luokitella siihen. Varmaan monet niistä ovat paimentolaisten nuotiotarinoita. Sen verran olen tulilla istunut - luonnossa ja takan ääressä - että ei silloin yleensä fabuloida mitä tahansa. Ajatusta ja tuntemuksia on takana.
On olemassa hyvää 'puhdastakin' fiktiota. Muistan B:n kertomuksen yksinpurjehduksesta vanhassa K24:ssä. upea tarina, jonka melkein pitäisi olla totta. Muistan myös työpaikan kahvipöydästä erään railakkaan tyttölapsen kertomuksia viikonlopun toilailuistaan: "Sen verran totta pitää panna mukaan ettei kukaan usko".