Tänään tuli aika vanhanaikainen olo.
Siitä onkin aikaa kun - kuten olen tottunut ajattelemaan - Jumala opettaa tunnistamaan uusia tunteita. En minä tiedä oikein mitä tästä ajatella, mutta mutta.... tota noin... siis niinkun... mä luulen, että Jumala tai Lauri yhdistettynä johonkin muihin "sattumiin", joita ei viitsi julkisuuteen vuotaa, on saanut minut kokemaan miltä tuntuu kun tuntuu että on inhon kohteena. Todellisuudesta en puhu, vaan tunteesta. Ne eivät luultavasti ole ollenkaan sama asia, ainakaan yksi yhteen. Siirsin vain Laurin osoittaman Paavali/KS inhon itseeni, mikä on aika helppo tehdä silloin jos inho tuntuu kohdistuvan juuri siihen mistä itse innostun, eli mikä elää minussakin jollain tavalla tai tasolla.
Harvinaisen inhottava tunne. Vihakin on mukavampi asia. Mä vähän luulen, että mun ei tee enää samalla tavalla mieli "inhota" edes "hurskaita uskovia" yms.. Tai en mä tiedä voiko noinkaan sanoa. Mutta ainakin tiedän, että miltä se inhon kohteena oleminen saattas tuntua. Ei kiva. Ehkä mä en halua tuottaa ehdoin tahdoin semmoisia tunteita kelleen. Tämmöinen logiikka näissä Jumalan kouluissa - kuten ne koin - oli ennen. Siksi sanon että tuli "vanhanaikainen olo".
Kumma juttu, että viha on tuttu tunne tai katkeruus, mutta inho on jotenkin ikään kuin eri tunne. Kyllähän minä kuolleita hiiriä inhoan, mutta se on vähän eri asia.
Noin muuten. Lääkäri soitti aamulla aika tasan klo 8, ja luetteli TSH arvon. Nyt ollaan sitten niin terveitä että ei voi syyttää tyroksiinivajaustakaan mistään enää. Verenpaineetkin on vakaat kuin kuolleella, vaikka käsillä kävelisin.
Kolmanneksi. Inhottava asia on semmoinen juttu, että jopa mun vapaan suuntien uskovaistuttuni liittyvät kirkkoon. On se niin väärin. Tänään taas uusi tieto semmoisesta.
Neljäneksi. FB:n lukeminen on aika inhottavaa näinä aikoina kun kaikkia tuttuja vihitään koko ajan papeiksi. Vähän vaikea on osallistua iloon. Myönnetään. Olen inhottava ihminen viimeisen päälle.