Sain käsiini wanhan kirjan: "Laulujen Raamattu" vuodelta 1949, jonka on koonnut eräs saarnaaja William Jokinen. Siinä on esitetty eräitä Raamatun juttuja ilman niitä vangitsevia ja jäykistäviä jaenumeroita, vähän kuin runoina. Ja hyvistä runoistahan nuo monet kävisivätkin.
Tuomarien kirjasta oli löytynyt tällainen otos:
JOOTAMIN VERTAUSLAULU
Puut lähtivät voitelemaan itsellensä kuningasta. Ja he sanoivat öljypuulle:
- Ole sinä meidän kuninkaamme.
Mutta öljypuu vastasi heille:
- Jättäisinkö lihavuuteni, josta jumalat ja ihmiset minua ylistävät, mennäkseni huojumaan ylempänä muita puita!
Niin puut sanoivat viikunapuulle:
-Tule sinä ja ole meidän kuninkaamme.
Mutta viikunapuu vastasi heille:
-Jättäisinkö makeuteni ja hyvät antimeni, mennäkseni huojumaan ylempänä muita puita!
Niin puut sanoivat viinipuulle:
-Tule sinä ja ole meidän kuninkaamme.
Mutta viinipuu vastasi heille:
-Jättäisinkö mehuni, joka saa jumalat ja ihmiset iloisiksi, mennäkseni huojumaan ylempänä muita puita!
Niin kaikki puut sanoivat orjantappuralle:
-Tule sinä ja ole meidän kuninkaamme.
Ja orjantappura vastasi puille:
-Jos todella aiotte voidella minut kuninkaaksenne, niin tulkaa ja etsikää suojaa minun varjossani; mutta ellette, niin tuli lähtee orjantappurasta ja kuluttaa Libanonin setrit.
---
Olen sen verran mielikuvitukseton ja tietovajeinen, etten ymmärrä mikä vertaus tässä on. Vai onko sitä?
Tarinaan sinänsä liittymätön yksityiskohta tässä on mielenkiintoinen tuo kahdesti toistuva sana "jumalat".