Tänään heräsin vielä myöhemmin kuin eilen. Nousu oli kuin taikinalla pää tyhjää täynnä. Ensimmäistä aamun kuppia juodessa alkaa vähän raksuttaa kuin mummon vanha kaappikello.
Tuota lintulautaani ideoidessa törmäsin eilen tuohon luonnon hengellisyyteen. Se on yhtä iso ja monitahoinen juttu kuin muu hengellisyyskin.
Olen pohtinut sitä jo yli puolivuosisataa luonnossa kulkiessani ymmärtämättä sitä nimenomaan hengellisyydeksi. En siis osaa vieläkään sanoa, mikä se on enkä täysin vieläkään, miten sen käsitän.
Runoilin luonnosta pikkupojasta linturetkillä liikkuessani. Tuonne katsomusten alkuun muutaman noista runoista lähinnä ”luontojeesukselle” kopioin. Yhdellä niistä turinani ( en sano blogini ) luonnon hengellisyydestä avaan lähiaikoina. Homma tuntuu pyörivän ja kasvavan niinkuin tuo alussa mainittu taikina.
Nyt on aamukahvin mitta täynnä ja olen yleensä täällä netissä pyrkinyt lyhyempiin kirjoituksiin. En pitempiin kuin kerralla näytöllä näkyy. Jos tänne pitemmän omasta näkövinkkelistä kirjoittaa, voi olla, että lukijan kiinnostus lopahtaa ennen aikojaan.
Tähän ketjuun saatan jatkaa tulevinakin aamuina.