Olipa päivä oli otsikkona muistaakseni lyhyelle viihteelliselle tv-ohjelmalle, jossa esitettiin päivän tapahtumia viihteen keinoin ”pilkkeenä silmäkulmasta”. Minullekin siinä tarjottiin mahdollisuutta silloin 1960-luvun lopussa tai seuraavan vuosikymmenen alussa runolliseen päivänperhoseen. Yhtään niistä ohjelman sensorit eivät kelpuuttaneet kuvaruutuun saakka. Ei elänyt koko ohjelmakaan kauan.
Olipa päivä oli minulla mielessä, kun otsikolla ketjun tähänkin kahvihuoneeseen avasin. Nämä viimeiset ”olipa päivät” eivät kuitenkaan vastaa jonkinlaista yhteenvetoa päivän tapahtumista, mietteistä, iloista, suruista jne. Ja niin on tästäkin hyvä päästä eteenpäin. Esimerkiksi otsikolla ”pilkettä silmäkulmassa”, jonka Kauko toi esiin tuon eilisen päivän päätteeksi.
Kyllä pääkaupunkilainen tuon ilmaisun samoin käsittää kuin turkulainenkin. Tosin sarkastisesti tms. voi kirjoittaa pilkkeenäkin silmäkulmassa. Pilke silmäkulmassa voi kuitenkin avata mahdollisuuksia monenkinlaiselle kirjoittamiselle aiheesta riippumatta. Voi sanoa niinkin, että nettikeskustelu parhaimmillaan – ainakin omasta mielestäni – on jutustelua tässä ”pilkkeessä”. Tulee enemmän keskinäistä ymmärrystä kuin riitaa.
Tuo ”suurin yhteinen nimittäjä” onkin sitten monipiippuisempi juttu koko ihmiselämässä ja siihen liittyvässä kirjoittamisessakin. Näillä hengellisillä palstoilla yhteiseksi nimittäjäksi etsitään usein Jeesusta tai Jumalaa. Näihin nimittäjiin liittyy näissä usein kirkko ja mikseipä Jumalan Sanakin Raamatussa, jonka ulkopuolelta tätä ”sanaa” harvoin etsitään.
Noista muista nimittäjistä tulkoon tässä mainituksi vain syntyperä puuttumatta sen kummemmin arkielämän muihin viitekehyksiin. Kun synnyin sodan aikana paljasjalkaiseksi stadilaiseksi oli tämäkin vielä silloin jonkinlainen nimittäjä tälle asujaimistolle. Oli oma slangikin, mutta enää ei stadilainen helsinkiläisistä ”juniltatulleista” erotu oikein missään nimittäjässä. Ja miksi erottuisikaan?